Onko naisella etuoikeus kotiäitiyteen?

naisella ei ole suurempaa oikeutta kotiäitiyteen kuin miehelläkään koti-isyyteen. Toimivassa perheessä edut ja velvollisuuden jaetaan.



Ja oma mieheni oli koti-isänä puoli vuotta. Menin töihin ihan mielelläni.

Meillä minä olen kotiäiti, mieheni ei ole koskaan ilmaissut haluavansa koti-isäksi. Minulle tämä on " kutsumus" ja miehelle se olisi pakkopullaa. Eli rakastan kaikkea kodin- ja lastenhoitoon liittyvää ja mieheni inhoaa kotihommia. Lasten kanssa kyllä haluaisi olla, mutta kaikki muu jäisikin sitten kotona tekemättä.



Mutta jos mies haluaa, niin ilman muuta puoliksi =)

Molemmat vanhemmat ovat tasapuolia mitä tulee oikeuteen hoitaa lasta. Monesti mahdollisuus koti-isyyteen menee palkkaerojen tai miehen haluttomuuden/työn puolesta kykenemättömyyden takia. Jos koti-isyys on taloudellisesti mahdollista ja isä halukas ja pystyy töidensä puolesta asian järjestämään niin toki hänellä on oikeus siihen!

ja vaikka taloudellisesti oltiin tiukilla ja jouduttiin lainankin kanssa pelkillä koroilla olemaan niin pakko silti sanoa että oli meidän elämän yksi parhaista päätöksistä!



tuloksena on mies ja isä joka todella sitoutunut lapsiinsa eikä koskaan sano minulle että hoida akka hommas ja kodin pitää hohtaa. tietää tasan tarkkaan arjen kotona lasten kanssa.



mä oikeesti luulen että se on monelle naiselle kova paikka luopua omasta pätemisareenastaan jos mies kotiin haluaa jäädä.

Itsekkyyttä naiselta omia tämä aika kokonaan itselleen! Siinä taitaa olla taas kyseessä joku ylivertainen AV-mamma, joka vain kuvittelee olevansa kyllin hyvä vanhempi! Sairasta et tollasesta pitää riidellä.

Mies siitää, nainen kantaa, synnyttää ja imettää, blaablaa. Biologiset seikat eivät tee kenestäkään " ykkösvanhempaa" , vaikka yllättävän monet naiset (+miehet) tuntuvat näin luulevankin.

mutta minusta on järkkyä, että noin tärkeässä asiassa ei tahdo löytyä sopuratkaisua. Ajattelen kuitenkin niin, että Suomessa ainakin tähän asti on ollut tavallisempaa, että äiti on se, joka jää kotiin. Jos isällä on kiihkeä halu jäädä kotiin, on se sellainen asia, joka ei monen äidin mieleen juolahda, ja siksi miehen on kerrottava siitä jo ennen lasten hankintaa. Ei tuollaisia pommeja pudotella aivan yllättäen. Ei voi miehellekään olla aivan yllättävää, että äiti haluaa olla kotona.

Molemmat vanhemmat saavat kokemusta siitä mitä on työssäkäyvänä elättää perhettä. Molemmat saavat myös kuvaa siitä mitä on olla kotona ja vastata koko sen puolen pyörityksestä, voi olla että kotityöt jakautuvat tulevaisuudessa tasaisemmin.



Ja ennen kaikkea myös isä saa mahdollisuuden olla lapsen kanssa ja tutustua tähän. Lapsi pääsee luomaan todella luottamuksellisen suhteen isäänsä mikä on suuri rikkaus! Lapselle tuo on todellinen ideaalitilanne ja mielestäni olisi äidin puolelta itsekästä estää tämä.



Meillä isä tulee olemaan puoli vuotta kotona kun palaan töihin. Olisi halunnut olla pidempäänkin, mutta töiden puolesta tuo 6kk oli sellainen aika minkä sai sujuvasti järjestettyä. Parempi sekin kuin ei mitään.

kyllä mulla ainakin hieman koville otti tottua ajatukseen että mies on lapsille niin läheinen.



mutta näin jälkikäteen kun lapset on isommat niin näyttää olevan molemmat vanhemmat yhtä läheisiä.



6

Pari kuukautta olimme ulkomailla: minä työkomennuksella,

mies lasten kanssa kotona. Ja miehelle riitti!



Nyt mieheni on taas töissä, eikä haavaile kotiin jäämisestä...



Olisitte onnellisia, jos teillä on miehinä potentiaalisia koti-isiä!

Aidosti jaettu vanhemmuus on ehdottomasti nimenomaan lapsen etu.

Kieltämättä ajatus pelottaa, vaikka lapsi on jo 2v. Tuntuu kuin paikkani vietäisiin. Kuitenkin tiedän että tämä on paras ratkaisu meillä.



Eikös tuolla ap kirjoittanut että perheessä on pieni vauva? Meinaan että jos on kysymys ihan vastasyntyneestä-muutaman kuukauden ikäisestä voi äidillä vielä hormonit hyrrätä ja ajatuskin lapsen " menettämisestä" tuntua ylivoimaiselta. Veikkaisin että olisi hedelmällisempää keskustella asiasta kun lapsi on lähempänä vuoden ikää. Toivottavasti pääsevät sopuratkaisuun

Eihän tuossa ole mitään tekemistä lapsen edun kanssa, jos haluaa vain olla työstään pois.



Jos toinen vanhempi haluaa jakaa lapsen hoidon, se pitää ilman muuta tehdä niin. Ei äidillä ole mitään etuoikeutta lapseen.

Moni äiti käyttää tämän etuoikeutensa viimeiseen pisaraan eli siihen saakka kun lapsi täyttää 3 vuotta tai jää uudelleen äippälomalle. Siltikin siitä valitetaan miehille että kuinka kamalaa ja raskasta se on ja että mies ei siihen kykenisi. Itsepähän ovat ratkaisunsa tehneet. Turha siitä on jatkuvasti miestä syyllistää. Ei sitä etuoikeutta ole pakko käyttää.