Vaikka en ole niitä 60-luvulla syntyneitä, jotka ovat saaneet kaiken, silti olen onnekas kun olen syntynyt 60-luvulla
Ei enää sodan traumoja vanhemmilla.
Minä jäin lamassa työttömäksi ja meni sen jälkeen 17 vuotta saada kunnon töitä uudelleen, mutta sitä ennen sain töitä helposti, vaikka välillä oli työttömyyttä. Lyhytaikaista työttömyyttä ei kukaan ihmetellyt.
Mutta elämä on ehtoopuolella ja olen tyytyväinen, etten ole enää nuori eikä tarvitse nähdä Suomen ja maapallon tuhoutumista. On vain paha olo omien lasteni poulesta, millaiseen maailmaan he joutuvat vielä sopeutumaan. Ei ole lastenlapsia, enkä oikeastaan toivo. Lapset on ihania, mutta maailma ei ole heille ihana.
Kommentit (3)
Eli olet lapualta? Sieltä oleville ei tullut ihan kaikkea.
Samaa sukupolvea ja vähän kyllä vihlaisi kun aikuinen lapsi sanoi jotenkin, että te olette tämän kaiken sössineet. Yritän miettiä mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja missä kohtaa, mutta en osaa oikein tuntea syyllisyyttä koko maailman menosta. Finanssikriisiin asti olin suht vankasti sitä mieltä että kyllä maailma pikkuhiljaa menee parempaan päin vaikka välillä yskitään. Nykyisin on vaikeampi sanoa vastaam, kun lapset synkistelevät.
Elämä on ehtoopuolella, mutta voihan sitä 60-vuotiaalla olla vielä 1/3 jäljellä.