Miksi Suomessa yksinäisyydessä riutuminen on hyve?

Tuo on sinun kokemuksesi. Moni viihtyy yksinäisyydessä ja kokee asian toisin.

Ennenvanhaan kun ei ollut nettiä, silloin oli yksinäistä. Mutta nyt kun on netti, voit aina kirjoittaa tänne vaikka. Ihmiset täällä vastailee.

Aina kun joku tulee lässyttämään yksinolon helppoudesta, kyseessä on 99% todennäköisyydellä nainen. Eri asia, koska seuraa heille kyllä löytyy jos vaan ilmoittavat itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun joku tulee lässyttämään yksinolon helppoudesta, kyseessä on 99% todennäköisyydellä nainen. Eri asia, koska seuraa heille kyllä löytyy jos vaan ilmoittavat itsestään.

Juuri tuossa ilmoitin itsestäni ja olen nainen. Ei ole seuraa näkynyt. Muutenkin tänne kirjoittaminen lähinnä vain korostaa sitä yksinäisyyttäni. Suomi24 8n vielä pahempi ja siellä tuhlasin aikaa parikymppisenä. Ei löytynyt seuraa sieltäkään, vaikka olen aina ollut ihan siedettävän näköinen, hoikka ja lempeäluonteinen. Ja livenä kukaan ei kiinnostu ikinä missään. Matkoilla on aivan toisin, mutta nyt ei pääse matkallekaan.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on autisteja, mutta ne suuttuu, jos niille sanoo siitä. Ne jotka ei ole autisteja, on tunnevammaisia tai sosiaalisesti syrjäytyneitä. Kun niitä on maan väestössä paljon, epänormaalista tulee normi. Asun mieluumin muualla kuin Suomessa.

Ja silti tulet supisuomalaiselle keskustelupalstalle, jotta saat vastakaikua ihmisiltä, jotka koet omaksi heimoksesi ja joiden kieli on sinunkin sielussasi syvimmällä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun joku tulee lässyttämään yksinolon helppoudesta, kyseessä on 99% todennäköisyydellä nainen. Eri asia, koska seuraa heille kyllä löytyy jos vaan ilmoittavat itsestään.

Juuri tuossa ilmoitin itsestäni ja olen nainen. Ei ole seuraa näkynyt. Muutenkin tänne kirjoittaminen lähinnä vain korostaa sitä yksinäisyyttäni. Suomi24 8n vielä pahempi ja siellä tuhlasin aikaa parikymppisenä. Ei löytynyt seuraa sieltäkään, vaikka olen aina ollut ihan siedettävän näköinen, hoikka ja lempeäluonteinen. Ja livenä kukaan ei kiinnostu ikinä missään. Matkoilla on aivan toisin, mutta nyt ei pääse matkallekaan.

T. Ap

Vauvapalstan perusviba on hyvin negatiivinen, piikkitelevä ja katkera. Ei täällä kannata tuhlata aikaansa, tulee vain paha mieli. Itse viihdyn myös parhaiten ulkomaalaisten kanssa, koska keskustelut on rennompia ja positiivissävytteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on autisteja, mutta ne suuttuu, jos niille sanoo siitä. Ne jotka ei ole autisteja, on tunnevammaisia tai sosiaalisesti syrjäytyneitä. Kun niitä on maan väestössä paljon, epänormaalista tulee normi. Asun mieluumin muualla kuin Suomessa.

Tämä on valitettavasti aika pitkälti jopa lähellä totuutta. Täällä on aivan hämäriä ihmispelkoisia käyttäytymistapoja ja ne ovat ikäänkuin normi. Riittää, että asuu vähän aikaa jossain muualla tai käy pitkällä lomamatkalla, niin Suomeen palaaminen on aina ikävä kylmä suihku, vaikka sitä ei saisi sanoakaan ääneen ilman alapeukutusten uhkaa. Sinänsä kaikki fiksuimmat nuoruuteni ystävät ovat muuttaneet Suomesta pois pysyvästi viimeisimmän kymmenen vuoden sisällä, tosin ihan muutama on palannutkin (minä mukaanluettuna).

Puhumattakaan siitä, jos on asunut suuren osan aikuisiästään ulkomailla sosiaalisempien ihmisten maassa ja palaa Suomeen. Itselleni iski paha kulttuurishokki Suomeen palatessa ja se kesti noin kaksi vuotta. Pitkät kylmät talvet, hiljaiset ja kritiikittömät, vaikenevat ihmiset, tylyt ja katsetta pakoilevat kasvot. Ne olivat ulkomailta palatessa h-lvettiä, vaikka olin koko lapsuuteni asunut Suomessa kuitenkin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on autisteja, mutta ne suuttuu, jos niille sanoo siitä. Ne jotka ei ole autisteja, on tunnevammaisia tai sosiaalisesti syrjäytyneitä. Kun niitä on maan väestössä paljon, epänormaalista tulee normi. Asun mieluumin muualla kuin Suomessa.

Ja silti tulet supisuomalaiselle keskustelupalstalle, jotta saat vastakaikua ihmisiltä, jotka koet omaksi heimoksesi ja joiden kieli on sinunkin sielussasi syvimmällä. :)

En tiedä toista palstaa, jossa saisi vastauksia ja kommentteja yleispätevään lätinään nopeasti. Esim. Suomi24 on hitaampi. Somealustoilla jotkut ryhmät ovat hyviä, mutta hävettää kirjoitella omalla kuvalla ja nimellä, sillä kuitenkaan en kehtaisi kirjoittaa kaunistelemattomasti asioista. En halua nimimerkilläkään keskustella, kun en halua profiloitua tietynlaiseksi "hahmoksi" netissä. Jos kerrot jonkun hyvän anonyymin palstan, niin lähden täältä mieluusti, enkä palaa enää takaisin. :)

T. Ap

Koska muuten ei ole hyvä ihminen eikä välttämättä ole sittenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun joku tulee lässyttämään yksinolon helppoudesta, kyseessä on 99% todennäköisyydellä nainen. Eri asia, koska seuraa heille kyllä löytyy jos vaan ilmoittavat itsestään.

Juuri tuossa ilmoitin itsestäni ja olen nainen. Ei ole seuraa näkynyt. Muutenkin tänne kirjoittaminen lähinnä vain korostaa sitä yksinäisyyttäni. Suomi24 8n vielä pahempi ja siellä tuhlasin aikaa parikymppisenä. Ei löytynyt seuraa sieltäkään, vaikka olen aina ollut ihan siedettävän näköinen, hoikka ja lempeäluonteinen. Ja livenä kukaan ei kiinnostu ikinä missään. Matkoilla on aivan toisin, mutta nyt ei pääse matkallekaan.

T. Ap

Tarkennan vielä: Suomi24:n sinkkupalstan keskustelut traumatisoivat mut joskus parikymppisenä. Niissä oli niin katkeraa naisvihaa, että aloin nähdä miehet aivan eri valossa kuin ennen. Aloin miettiä, että onkohan esim. joku kohtaamani mies privaatisti sellainen Suomi24-naisvihatrolli. Pelotti tutustua miehiin, vaikka en heihin kyllä muutenkaan tutustunut Suomessa.

Ensimmäisenä sun varmaan pitää kysyä vanhemmiltasi, sisaruksiltasi, sediltäsi, tädeiltäsi ja serkuiltasi, miksi he eivät ole läheisiä eivätkä pidä huolta omistaan. Mun suvussani ollaan läheisiä ja pidetään huolta omistamme. Mutta siinä se vissiin onkin, ettei ole oikein aikaa eikä voimavaroja alkaa pitää huolta muidenkin sukujen ihmisistä, kun omia sukulaisiakin on jo ihan riittävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Koska muuten ei ole hyvä ihminen eikä välttämättä ole sittenkään.

Mutta miksi se yksinäisyys on joku hyve? Ja siis tunnen itseni kelvottomaksi ja inhotuksi ihmiseksi tosiaan, vaikka olen suurimman osan Suomessa viettämästäni aikuisvuosista riutunut yksin. Ei siis ole tullut mitään palkintoa siitäkään... Kuvittelin olevani ulkomaillakin aika yksin, mutta siellä oli oikeasti paljon enemmän kavereita ja tuttuja kuin täällä ja vieraat ihmiset suhtautuivat paljon paremmin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä sun varmaan pitää kysyä vanhemmiltasi, sisaruksiltasi, sediltäsi, tädeiltäsi ja serkuiltasi, miksi he eivät ole läheisiä eivätkä pidä huolta omistaan. Mun suvussani ollaan läheisiä ja pidetään huolta omistamme. Mutta siinä se vissiin onkin, ettei ole oikein aikaa eikä voimavaroja alkaa pitää huolta muidenkin sukujen ihmisistä, kun omia sukulaisiakin on jo ihan riittävästi. 

Oma äitini on sitä mieltä, että yksin pitää vain jaksaa. Olen kymmeniä kertoja kutsunut häntä kylään (asuu samassa kaupungissa), mutta ei hän tule koskaan. Muita sukulaisia kuin vanhempiani en kehtaa/uskalla kutsua. En uskalla mennä liian usein kyläilemäänkään muiden luokse, vaikka olisi kutsuttukin.

T. Ap

Suomessa pidetään itsenäisyyttä ja vahvuutta hyveenä. Jos ei tarvitse muita, on kuin luterilainen työntekoautomaatti.

Muualla nähdään asiat vähän toisin, mutta historia selittää paljon.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pidetään itsenäisyyttä ja vahvuutta hyveenä. Jos ei tarvitse muita, on kuin luterilainen työntekoautomaatti.

Muualla nähdään asiat vähän toisin, mutta historia selittää paljon.

Muut Pohjoismaat ja ainakin Saksa (sekä muistaakseni Itävalta) ovat myös luterilaisia maita, mutta on niissäkin sosiaalisempaa, iloisempaa ja yhteisöllisempää menoa. Itävallassa tosin oli aika nuiva ja vakava ilmapiiri ja vakavia naamoja Suomen tyyliin. Mutta Suomessa jo suomenruotsalaisilla on leppoisampi meininki ja paljon yhteisöllisempää elämää. Ilmeisesti luterilaisuus ei oikein sovi suomalaisille. Suomalaiset ottavat sen liian kirjaimellisesti.

Huonot ihmiset höpöttävät nimettöminä netissä, hyvät ovat hiljaa vakavina. Vain itsetuhoinen näyttäytyy yhtään missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on autisteja, mutta ne suuttuu, jos niille sanoo siitä. Ne jotka ei ole autisteja, on tunnevammaisia tai sosiaalisesti syrjäytyneitä. Kun niitä on maan väestössä paljon, epänormaalista tulee normi. Asun mieluumin muualla kuin Suomessa.

Ja silti tulet supisuomalaiselle keskustelupalstalle, jotta saat vastakaikua ihmisiltä, jotka koet omaksi heimoksesi ja joiden kieli on sinunkin sielussasi syvimmällä. :)

En tiedä toista palstaa, jossa saisi vastauksia ja kommentteja yleispätevään lätinään nopeasti. Esim. Suomi24 on hitaampi. Somealustoilla jotkut ryhmät ovat hyviä, mutta hävettää kirjoitella omalla kuvalla ja nimellä, sillä kuitenkaan en kehtaisi kirjoittaa kaunistelemattomasti asioista. En halua nimimerkilläkään keskustella, kun en halua profiloitua tietynlaiseksi "hahmoksi" netissä. Jos kerrot jonkun hyvän anonyymin palstan, niin lähden täältä mieluusti, enkä palaa enää takaisin. :)

T. Ap

Ulkomaisia palstoja on pilvin pimein. Sinne sekaan vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä sun varmaan pitää kysyä vanhemmiltasi, sisaruksiltasi, sediltäsi, tädeiltäsi ja serkuiltasi, miksi he eivät ole läheisiä eivätkä pidä huolta omistaan. Mun suvussani ollaan läheisiä ja pidetään huolta omistamme. Mutta siinä se vissiin onkin, ettei ole oikein aikaa eikä voimavaroja alkaa pitää huolta muidenkin sukujen ihmisistä, kun omia sukulaisiakin on jo ihan riittävästi. 

Oma äitini on sitä mieltä, että yksin pitää vain jaksaa. Olen kymmeniä kertoja kutsunut häntä kylään (asuu samassa kaupungissa), mutta ei hän tule koskaan. Muita sukulaisia kuin vanhempiani en kehtaa/uskalla kutsua. En uskalla mennä liian usein kyläilemäänkään muiden luokse, vaikka olisi kutsuttukin.

T. Ap

Oletko koskaan miettinyt sitä, että havaitsemasi ikävä ilmapiiri olisikin peräisin sinusta itsestäsi? Kaikilla mainitsemillasi ihmisillä ja ilmiöillä on yksi ja sama yhteinen nimittäjä: sinä. Voisiko tälle ongelmalle tehdä jotakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä sun varmaan pitää kysyä vanhemmiltasi, sisaruksiltasi, sediltäsi, tädeiltäsi ja serkuiltasi, miksi he eivät ole läheisiä eivätkä pidä huolta omistaan. Mun suvussani ollaan läheisiä ja pidetään huolta omistamme. Mutta siinä se vissiin onkin, ettei ole oikein aikaa eikä voimavaroja alkaa pitää huolta muidenkin sukujen ihmisistä, kun omia sukulaisiakin on jo ihan riittävästi. 

Oma äitini on sitä mieltä, että yksin pitää vain jaksaa. Olen kymmeniä kertoja kutsunut häntä kylään (asuu samassa kaupungissa), mutta ei hän tule koskaan. Muita sukulaisia kuin vanhempiani en kehtaa/uskalla kutsua. En uskalla mennä liian usein kyläilemäänkään muiden luokse, vaikka olisi kutsuttukin.

T. Ap

Miksi et? On paljon mahdollista, että äitisi ei ole kovin hyvissä väleissä sukunsa kanssa. Tai sitten kuuluu niihin ihmisiin,jotka viihtyvät paremmin vain isäsi kanssa kuin sukulaistesi kanssa. Sinuna ottaisin yhteyttä muihinkin sukulaisiisi. On paljon mahdollista, että he kuvittelevat sinun olevan kuten äitisikin, mutta toivoisivat sinun pitävän enemmän yhteyttä. Siihen jo viittaa sekin, että he kutsuvat sinua kyläilemään. Varsinkin tuo viimeinen lauseesi antaa mulle kuvan, että et itsekään ole kovin halukas kyläilemään heidän luonaan. Kaipaat yhteisöllisyyttä, mutta et kuitenkaan halua ottaa sitä vastaan, vaikka ihan suoraan tarjotaan kutsumalla kylään. Vaikuttaa siis siltä, että sinäkin olen ainakin jossain määrin yhtä estynyt kuin ne ihmiset, joita aloituksessasi syytät yhteisöllisyyden puutteesta. 

Jos muu sukusi on erilaista kuin äitisi, koskaan ei ole liian myöhäistä. Aikoinaan isäni 70-vuotisjuhliin tuli hänen pikkuserkkunsa, jonka kaikki olivat vuosikymmeniä uskoneet kuolleen. Siskoni oli kuitenkin tehnyt sukututkimusta ja siitä selvisi, että kyseinen henkilö oli kuin olikin elossa. Siskoni otti häneen yhteyttä ja kutsui yllätysvieraaksi isäni synttäreille. Siitä lähtien hänkin oli suvussamme mukana, kunnes kuoli.

Miksi sitten et lähde ulos sosialisoitumaan, verkostoitumaan &harrastamaan? Ne on niit omii valintoja:)

Vierailija kirjoitti:

Aina kun joku tulee lässyttämään yksinolon helppoudesta, kyseessä on 99% todennäköisyydellä nainen. Eri asia, koska seuraa heille kyllä löytyy jos vaan ilmoittavat itsestään.

Valkoihoisena lihaasyövänä heteromiehenä minä ainakin viihdyn hyvin omissa oloissa enkä jaksaisi tai viitsisi olla koko ajan mikään "hauska seuramies".  Yksinolo on luova olotila, jolloin voi keskittyä kunnolla asioihin kuten musiikin kuunteluun, lukemiseen, elokuvan katsomiseen tai aivan arkisiin juttuihin kuten ruuanlaittoon. Se on henkistä uudistumista ja sen vastapainoksi on sitten mukava tavata ihmisiä,  ei vain jotain tiettyä ihmistä. Olen silti eurassa vilkas ja ulospäinsuuntautunut enkä minäkään hiljainen hiirulainen.