Lue keskustelun säännöt.
Suon villi laulu
19.04.2021 |
Piditkö kirjasta? Onko niin "huikea" kuin hehkutetaan vai pettymys. Luulen, että on liian amerikkalainen makuuni ja myös pitkästyttävää luontokuvailu. Kohta saan kirjan luettavaksi.
Kommentit (44)
Loppu oli yllättävä ja sopivan traaginen. Melkein itsekin aloin välillä uskoa sen naisen viattomuuteen, vaikka siinä oli runollista vihjailua, ettei niin ehkä olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta se vähän lopahti lopussa. Jotenkin se oli ihan viime metreille hyvä, mutta sitten loppui silleen .. ja hän eli onnellisena elämänsä loppuun asti... ja tällä kuitattiin joku 20 vuotta.
Kuuntelin, siinä kirjassa oli ihana tunnelma
En voi käsittää tämän kirjan suosiota. Juoni on ohut ja epäuskottava, ja hahmot lainattu suoraan amerikkalaisesta teinileffasta. Jos kirja olisi 15-vuotiaan kirjoittama, saattaisin käsittää hehkutuksen, sillä sen ikäiseltä voisi tämänkaltaista odottaakin ja se sopisi teinin kehitystasoon. Epäilen kirjalle palkinnon myöntäneen raadin kykyä arvioida kaunokirjallisuutta: jos lukee lähinnä Harlekiineja, voi tällainen viritelmä vaikuttaa hyvältä. Kunpa kirjailija älyäisi luopua vääryydellä saamastaan palkinnosta.
Kioskikirjallisuutta kirjoitti:
En voi käsittää tämän kirjan suosiota. Juoni on ohut ja epäuskottava, ja hahmot lainattu suoraan amerikkalaisesta teinileffasta. Jos kirja olisi 15-vuotiaan kirjoittama, saattaisin käsittää hehkutuksen, sillä sen ikäiseltä voisi tämänkaltaista odottaakin ja se sopisi teinin kehitystasoon. Epäilen kirjalle palkinnon myöntäneen raadin kykyä arvioida kaunokirjallisuutta: jos lukee lähinnä Harlekiineja, voi tällainen viritelmä vaikuttaa hyvältä. Kunpa kirjailija älyäisi luopua vääryydellä saamastaan palkinnosta.
Samaa mieltä. En ymmärrä suosiota millään. Nolo jo joissain kohdin. Aika heikosti kirjoitettu ja täynnä häiritsevä epäuskottavia tapahtumia ja juonenkäänteitä.
Ja luin siis kirjana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päähenkilöllä oli yllättäen täydellinen kympin vartalo, lumoavat kasvot ja paksut pitkät hiukset 😊
Mitenköhän päähenkilölle olisi käynyt jos olisi ollut ohuthiuksinen, hieman pyöreä ja lyhyt. Ehkä vielä huonommin ☺
Luontokuvaus oli hyvä.
Ihan jees. Dialogi on todella kömpelöä, vaikka muuten tarina kulkee ihan nätisti. En tiedä, onko vika suomennoksessa.
Yleensä luen englanniksi kirjoitetut kirjat alkukielellä, mutta tuon hankin hätäpäissäni ajanvietelukemiseksi suomenkielisenä versiona, joten parempi varmaan jättää kielellisten ansioiden arviointi sikseen...
Tarina oli kyllä hyvä, yllättävä loppu piristi ja herätteli ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alku oli pitkäveteistä luettavaa, mutta alkukankeuden jälkeen juoni tempaisikin mukaansa ja loppujen lopuksi tykkäsin kirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Kioskikirjallisuutta kirjoitti:
En voi käsittää tämän kirjan suosiota. Juoni on ohut ja epäuskottava, ja hahmot lainattu suoraan amerikkalaisesta teinileffasta. Jos kirja olisi 15-vuotiaan kirjoittama, saattaisin käsittää hehkutuksen, sillä sen ikäiseltä voisi tämänkaltaista odottaakin ja se sopisi teinin kehitystasoon. Epäilen kirjalle palkinnon myöntäneen raadin kykyä arvioida kaunokirjallisuutta: jos lukee lähinnä Harlekiineja, voi tällainen viritelmä vaikuttaa hyvältä. Kunpa kirjailija älyäisi luopua vääryydellä saamastaan palkinnosta.
Samaa mieltä. En ymmärrä suosiota millään. Nolo jo joissain kohdin. Aika heikosti kirjoitettu ja täynnä häiritsevä epäuskottavia tapahtumia ja juonenkäänteitä.
Ja luin siis kirjana.
Siis todellakin epäuskottava. Pelkästään murhayön tapahtumat:
-Miten ihmeessä ristiaallokko tai virtaukset voivat nopeuttaa kulkua meno- ja tulosuuntiin? Käsittääkseni ristiaallokko hidastaa matkantekoa mihin tahansa suuntaan.
-Jos jo matkojen osalta piti kamalaa kiirettä, missä ihmeen välissä suoritti palotornin ristikkojen peukaloinnin, valepuvun vaihdon ehkä kahdesti, uhrin odottelun ja tyrkkäämisen alas sekä jälkien peittämisen? Kaikki tämä kuun valossa.
Toisen houkuttelu murhapaikalle jo ennalta on erittäin vaarallista, koskapa uhri saattaisi epäillessään asiaa vähänkin mainita siitä ulkopuoliselle tai kirjoittaa asian paperille.
Mistä hän pienen pienessä kylässä oli hankkinut valeasun ilman että joku muisti sellaista tapahtuneen? Postimyynti oli 60-luvulla vähäistä ja erityisen hankalaa ilman puhelinta saati nettiä.
Eikö riski myöhästymisestä ollut suunnaton? Jos hän olisi jäänyt paluubussista, koko suunnitelma olisi mennyt laakista mönkään ja sähkötuoli olisi kutsunut.
Miten hän ylipäänsä saattoi kuvitella voivansa tyrkätä painavan lihaksikkaan miehen alas luukusta ilman että tämä tarttuu häneen ja pääsee voitolle tai pudottaa mukanaan?
Miten hän saattoi motellihuoneesta tultuaan ja sinne palattuaan olla varma, ettei koko yön huonetta vastapäätä päivystänyt portieeri havainnut häntä? Eihän hän voinut tietää milloin portieeri oli minuutin kaksi esim. vessassa.
Aivan huttua juonen osalta. Mutta sortui legendaarinen Agathakin joskus vastaaviin kömmähdyksiin. Owensilla niitä on vain nippukaupalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus on tarua ihmeellisempää. Owensin pariskunnalla on aika erikoinen menneisyys Afrikassa, mm. heidän jäljiltään jäi murhattu ihminen.
Minusta oli jotenkin ahdistava. Suota, ihmisten välinpitämättömyyttä ja köyhyyttä
koko kirja. Loppuratkaisusta en oikein tiennyt mitä ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin viime torstaina Finnkinon mysteerinäytöksessä ja se oli tämä elokuva (nähtävästi monet olivat toivoneetkin niin sillä salista kuului taputuksia kun elokuvan nimi tuli valkokankaalle). Sehän tulee muuten ensi-iltaan nyt perjantaina.
Olin kuullut kirjasta ja että on suosittu, mutta en ollut itse lukenut, enkä tiennyt juonesta mitään. Elokuva oli minusta aika hyvä, pääosan esittäjän varsinkin. Oli mielenkiintoista lukea näitä mielipiteitä, sillä elokuvassa nainen ei ole mitenkään ylimaallisen kaunis eikä anneta ymmärtää että olisi jotenkin kaikkien miesten haluama ja naisten kadehtima. Viehättävän näköinen toki.
Täällä on puhuttu traagisesta lopusta mutta elokuvassa loppu oli hyvin onnellinen. En tiedä sitten miten romaani loppui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kioskikirjallisuutta kirjoitti:
En voi käsittää tämän kirjan suosiota. Juoni on ohut ja epäuskottava, ja hahmot lainattu suoraan amerikkalaisesta teinileffasta. Jos kirja olisi 15-vuotiaan kirjoittama, saattaisin käsittää hehkutuksen, sillä sen ikäiseltä voisi tämänkaltaista odottaakin ja se sopisi teinin kehitystasoon. Epäilen kirjalle palkinnon myöntäneen raadin kykyä arvioida kaunokirjallisuutta: jos lukee lähinnä Harlekiineja, voi tällainen viritelmä vaikuttaa hyvältä. Kunpa kirjailija älyäisi luopua vääryydellä saamastaan palkinnosta.
Samaa mieltä. En ymmärrä suosiota millään. Nolo jo joissain kohdin. Aika heikosti kirjoitettu ja täynnä häiritsevä epäuskottavia tapahtumia ja juonenkäänteitä.
Ja luin siis kirjana.
Siis todellakin epäuskottava. Pelkästään murhayön tapahtumat:
-Miten ihmeessä ristiaallokko tai virtaukset voivat nopeuttaa kulkua meno- ja tulosuuntiin? Käsittääkseni ristiaallokko hidastaa matkantekoa mihin tahansa suuntaan.
-Jos jo matkojen osalta piti kamalaa kiirettä, missä ihmeen välissä suoritti palotornin ristikkojen peukaloinnin, valepuvun vaihdon ehkä kahdesti, uhrin odottelun ja tyrkkäämisen alas sekä jälkien peittämisen? Kaikki tämä kuun valossa.
Toisen houkuttelu murhapaikalle jo ennalta on erittäin vaarallista, koskapa uhri saattaisi epäillessään asiaa vähänkin mainita siitä ulkopuoliselle tai kirjoittaa asian paperille.
Mistä hän pienen pienessä kylässä oli hankkinut valeasun ilman että joku muisti sellaista tapahtuneen? Postimyynti oli 60-luvulla vähäistä ja erityisen hankalaa ilman puhelinta saati nettiä.
Eikö riski myöhästymisestä ollut suunnaton? Jos hän olisi jäänyt paluubussista, koko suunnitelma olisi mennyt laakista mönkään ja sähkötuoli olisi kutsunut.
Miten hän ylipäänsä saattoi kuvitella voivansa tyrkätä painavan lihaksikkaan miehen alas luukusta ilman että tämä tarttuu häneen ja pääsee voitolle tai pudottaa mukanaan?
Miten hän saattoi motellihuoneesta tultuaan ja sinne palattuaan olla varma, ettei koko yön huonetta vastapäätä päivystänyt portieeri havainnut häntä? Eihän hän voinut tietää milloin portieeri oli minuutin kaksi esim. vessassa.
Aivan huttua juonen osalta. Mutta sortui legendaarinen Agathakin joskus vastaaviin kömmähdyksiin. Owensilla niitä on vain nippukaupalla.
Hän oli niin epätoivoisessa tilanteessa, että päätti ottaa riskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa täällä kriittistä porukkaa...Eihän tämä mikään tositarina olekaan kun moni kirjoitti epärealistisuudesta.
Mun mielestä kirja oli todella hyvä ja taidokkaasti kuljetetaan eri aikaisia tapahtumia rinnakkain.
Suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan!
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin sitä noin vartin ja pistin pois. En jaksanut, ei ollut yhtään sellainen kirja mihin käyttäisin kallisarvoista aikaani ja valitettavasti olen ihan kurkkua myöten täynnä kaikkeen keksittyyn höpinään. Siinä on liikaa turhaa liibalaabaa ja epämääräistä kuvaelmaa.
No sitten ei fiktiokirjallisuus ole sua varten. Miksi ihmeessä sitä edes yrität lukea?
Miten Chase menehtyi? Oliko k*olema onnettomuus?
Vierailija kirjoitti:
Miten Chase menehtyi? Oliko k*olema onnettomuus?
No aika hyvinhän se on tuossa yläpuolella spoilattu.
Toinen hyvä paikka löytää lyhyt juonikuvaus on Wikipedia.
Ennalta-arvattava, tylsä. Onneksi maksoin vain vitosen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsin kyllä, luontokuvaus oli upeaa. Itseäni tökki tosin myös tuo että tämä rutiköyhä sivistymätön tyttö on kuitenkin todella KAUNIS stereotyyppisimmällä tavalla koskaan, sekä siihen liittyvä imelä tuhkimotarina. Joitain kohtia en olisi uskonut naisen kirjoittamiksi.
Mutta suosittelen silti lukemaan, piti otteessaan ja luontokuvaukset tosiaan olivat ihania.
Harkekiini -kirjojen tarina höystettynä luontotarinalla.
Juuri näin. Imelää typerää ja täysin kritiikittömän sovinistisen naiskuvan ylistystä.
No joo kiva, oi kiitos että sen fyysisesti täydellisen ku**ikotelon annettiin tällä kertaa olla fiksu.
Jos vielä joskus nainen saisi olla ihminen... Ja tämäkin naiskirjailija. Mutta joo, hän haluaa myydä tekstinsä.
Loppukin oli minusta täysin ennalta-arvattava, ei mikään yllätys jos osaa ajatella yhtään.
Ei tätä tosiaan kannata lukea eikä ole mitenkään erityisen syvällinen vaikka jotkut niin mainostavat.
Luontokuvaukset olivat kyllä mielenkiintoisia aluksi. Mutta sittenhän nekin alkoivat toistaa itseään.
En ehtinyt äsken vastaamaan, mutta tämä tuli itsellekin mieleeni, kun selasin kirjakaupassa kirjaa.