Kuinka ihminen, joka ei ole kiinnostunut muiden asioista/kuulumisista
voi olettaa, että ketään kiinnostaisi hänen asiat??
Eräs tuttava mm. kärsi sekundäärisestä lapsettomuudesta. Rypi itsesäälissä ja masennuksessa, ei iloinnut mistään eikä kenenkään asioista. Vertasi vain mitä muilla on, mitä itsellä ei. Nyt hän on itse raskaana. Luulisi elämän hymyilevän, mutta mitä vielä! Samaa valitusta olotilastaan eikä edelleenkään kiinnosta muiden kuulumiset. HÄNEN vointiaan pitäisi kysellä, HEIDÄN elämästään olla kiinnostunut...
Ja kyllä olemme olleet kiinnostuneita heidän tapahtumistaan ja elämästään. Mutta heitä ei tunnu kiinnostavan KENENKÄÄN muun asiat.
Kyllästyttää tämä yksipuolisuus *huokaus*
Kommentit (5)
Tosi rasittavaa! Jostain syystä kyllä tilanne parani jonkin verran hänen saatuaan lapsen ja asuttuaan ulkomailla jonkin aikaa. Ilmeisesti elämän realiteetit ja sosiaalisten suhteiden vähentyminen tekivät tehtävänsä :-)
Naimisissa, kaksi lasta, kiva talo, kivat työt molemmilla jne. jne. MUTTA ainainen valitus. Jos puhutaan lapsien hankkimisesta niin itku silmässä kerrotaan omista vaikeuksista (vaikka suht helposti saatu kaksi lasta), jos puhutaan töistä niin kenenkään työ ei ole yhtä rankkaa jne. Kaveri on vielä verbaalisesti tosi lahjakas, joten aina jää kakkoseksi... Raskasta kanssakäymistä.
Joskus pelkään, että olen itse samanlainen, mutta en usko, että olen, koska olen vilpittömän kiinnostunut muista ihmisistä.
Meillä esim. töissä yksi tuollainen tapaus. Hänellä on aina eniten ja vaikeimpia tehtäviä, hän voi käydä lounaalla monologia, jota kuusi muuta ihmistä kuuntelee asiasta, joka ei kosketa meitä muita mitenkään.
Ryhmätyöt hän on omien sanojensa mukaan tehnyt aina itse. Muiden osuus on ihan mitätön.
Koska on mies, ylenee varmaan pian. Keneltäkään naiselta tuollaista käytöstä ei siedettäisi.
ap