Lue keskustelun säännöt.
Hirvee fiilis kun tajuaa että on elänyt elämänsä ihan väärin
19.04.2021 |
Ikäkriisi päällä ja koko ajan pahenee. Kun katson taaksepäin, näen vaan virheitä virheiden perään. Olen tehnyt muutoksia että saisin enemmän oman näköisen elämän mutta on asioita jotka on hitaita/vaikeita ehkä mahdottomiakin muuttaa. Raskasta päivästä toiseen elää ympäristössä jossa joka päivä lyö naamalle ne tehdyt virheet. Keskusteluapua kaipaisin mutta tällä hetkellä voimat niin vähänä etten jaksa etsiä sopivaa terapeuttia laajasta valikoimasta.
Kommentit (31)
Maailmahan periaatteeessa ja evoluutio kehittyy siihen suuntaaan että jos on lähdetty mikroskoopista ja taskulaskimesta että kokoaika ihmisistä tulisi älykkääämpiä ja laiskempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailmahan periaatteeessa ja evoluutio kehittyy siihen suuntaaan että jos on lähdetty mikroskoopista ja taskulaskimesta että kokoaika ihmisistä tulisi älykkääämpiä ja laiskempia.
Ja se mikä on osa ihhmistä eli aivot ja etttä ne toimiii niin pitkään kunnes ihminen on hengissä omalla periaattteellaan. Tavallaan jakaa omiin kykyihin soveltuvat haasteet ja yli kuormittavat haasteet jotka lamaannutttaa. Ihmisen kyvyn rajoissa olevat pienet haasteet jotka pitää aivot elinvoimaisena ja tuo flowtilaa ja onnistumisen kokemuksia ja kriittisyyyttä on tervetttä ja oppimista.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua muut lyö virheillä vaan tämä ympäristö on sellainen missä ne tulee uudelleen ja uudelleen esiin. Pahin virheeni läpi elämän näin taaksepäin katsottuna on asettaa toisen tarpeet omien edelle ja vetää toisia perässä ja tukea ja kannustaa muita omien voimavarojen kustannuksella. Valinnat mitkä tein koska ne oli kokonaisuuden kannalta (perheen/työn tms) hyviä mutta yksilön eli minun tässä tapauksessa kannalta huonoja tai keskivertoa.
Olisi pitänyt elää itsekkäämmin.
Ap
Jos vähän huumoria tähän väliin, niin oletpahan ainakin pedannut itsellesi"taivaspaikan"jos jotain positiivista haetaan.Mutta oikeasti, monet kuulemma katuvat kuolinvuoteellaan nimenomaan sitä, että ovat olleet liian itsekkäitä elämässään. Heitä harmittaa oma rakkaudettomuutensa ja se etteivät olleet tarpeeksi perheensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua muut lyö virheillä vaan tämä ympäristö on sellainen missä ne tulee uudelleen ja uudelleen esiin. Pahin virheeni läpi elämän näin taaksepäin katsottuna on asettaa toisen tarpeet omien edelle ja vetää toisia perässä ja tukea ja kannustaa muita omien voimavarojen kustannuksella. Valinnat mitkä tein koska ne oli kokonaisuuden kannalta (perheen/työn tms) hyviä mutta yksilön eli minun tässä tapauksessa kannalta huonoja tai keskivertoa.
Olisi pitänyt elää itsekkäämmin.
Ap
Entäs nyt ja tässä, voitko muuttaa ympäristöstä toiseen, jossa voisit elää mielekkäämpää elämää? Olisiko nyt sinun aikasi toteuttaa omia unelmia, suunnitelmia? Oletko valmis muutokseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa miettinyt. Miehen työn perässä muutettu, lapset kotona hoitanut ja töissä käynyt, ns. kotona odottamassa kun mies reissannut työkuvioissa. Nyt räpistelen irti, opiskelun avulla yritän luoda omaa elämääni uudelleen.
On sentään taivaspaikka :D :D
Harmi ku ei lohduta yhtään. Ku en mä mikään pyhimys oo kuitenkaan ollut. Ois pitänyt vaan tarttua mahdollisuuksiin nuorena kun niitä tarjottiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmahan periaatteeessa ja evoluutio kehittyy siihen suuntaaan että jos on lähdetty mikroskoopista ja taskulaskimesta että kokoaika ihmisistä tulisi älykkääämpiä ja laiskempia.
Ja se mikä on osa ihhmistä eli aivot ja etttä ne toimiii niin pitkään kunnes ihminen on hengissä omalla periaattteellaan. Tavallaan jakaa omiin kykyihin soveltuvat haasteet ja yli kuormittavat haasteet jotka lamaannutttaa. Ihmisen kyvyn rajoissa olevat pienet haasteet jotka pitää aivot elinvoimaisena ja tuo flowtilaa ja onnistumisen kokemuksia ja kriittisyyyttä on tervetttä ja oppimista.
Munn isän veli kävi laivastossa reserviupseerikoulun ja diplomi inssi ja ydinvoimalasssa ja vtt llä työskennellyt. Varmaan jos älykkyyttä ei oteta mukaan niin aivojen rakennne varmaan melkolailla samankaltaiiinen eli hiljainen ja vähän autistisen oloiinen pohdiskelija.
Samat tunnelmat kuin sinulla, ap. Täkkä hetkellä koko menneisyyteni paino tuntuu todella raskaalta. Muutoksia on tällä hetkellä hirveän vaikeata tehdä: koen olevani täysin ansassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan tosi lohdullinen ketju kun joku muukin tuntee samalla tavalla. Itse tunnen olevani kuin ansassa monellakin tasolla, olen niin vanhakin etten pysty enää muuttamaan elämääni. En millään todellisella tavalla.
Neuvoja sataa että nauti siitä mitä vielä voit tehdä. Keskity asioihin joihin voit vaikuttaa. Hyviä neuvoja mutta eivät muuta sitä tosiasiaa että virheet ja menetykset on niin mittavia ja tuntuvia ettei niitä mikään "hetkessä eläminen" korvaa tai poista.
Tiedän että terapia tarjoaa tuota samaa ylläolevaa diipadaapaa kovaan hintaan. En kestä nähdä enää yhtäkään "asiantuntijaa" aiheen tiimoilta.
No ei onneksi ole sellainen luonne "joka haluaa päästä pois". Nuoreni on sosiaalinen, kavereita paljon ja tyttöystäväkin. Menestyy urheilussa. Opiskelee. Mistään aineellisesta ei ole puutetta. Saa rahaa ja rakkautta. Mutta tottahan isän merkitys kasvavalle nuorelle on ISO. Joka tässä tilanteessa on itse elänyt sen tasan tarkkaan ymmärtää !!