Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokasta pois tipahdus, ai että miten ihanaa!
19.04.2021 |
Tulipa mieleen toisesta ketjusta. Olen itse tullut hyvinkin keskiluokkaisesta perheestä. Äiti rehtori, isä insinööri. Monen mutkan kautta päädyin lypsykarjatilallisen puolisoksi. Nyt teen vähän tilan töitä kotiäitiyden ohella.
Oma suku on lähinnä kauhuissaan, että miten nyt näin ”pääsi käymään”. Että eikö olisi pitänyt pinnistella jotenkin elämässä eteenpäin. Rahkeita olisi ehkä ollut.
Mutta se mikä tässä on parasta, on tämä uusi ilmapiiri miehen suvun puolella. Itselle ihan hurja kulttuurishokki. Ennen koronaa appiukko vietti pyöreitä syntymäpäiviä kutsumalla puoli kylää makkaranpaistoon ja limpparille. Porukkaa lappasi dimexit päällä ja kaikilla oli hauskaa. Omassa perheessä olisi pingotettu, siivottu viikko etukäteen, pantu pöytään sävy sävyyn lautasliinat ja kipot ja kupit. Ja sitten keskusteltu jostain jonninjoutavasta tarpeeksi neutraalista.
Ihmiset tässä lähellä on niin hurjan aitoja, välittömiä, omalaatuisiakin. On kaikenlaista kyläluutaa vähän erikoisia tyyppejäkin. Ihmisten elämästä puuttuu se toisille näyttäminen, että kylläpä meillä on sitä ja tätä. Remppaa kun porukka tekee niin laitetaan mitä ihmeempiä ratkaisuja, koska itselle vaan tehdään. Omassa perheessä mentiin aina se edellä mikä on jotenkin tarpeeksi normaalia. Hajutonta, mautonta, sopivaa elämää, eikä missään nimessä mitään rajojen ulkopuolelta.
Oletteko te kokeneet vastaavaa kulttuurishokkia?
Kommentit (75)
Kuten sanottua, tuossa ei ole kyse luokkaeroista vaan kaupunki- ja maaseutukulttuurien eroista.
Tilallinen/maanviljelijä on keskiluokkaa siinä missä opettaja tai insinöörikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu tein itse saman mutta toisin päin eli en tipahtanut vaan jätin lapset nuorena tekemättä, tein töitä paljon, sijoitin osakkeisiin ja maksoin asuntolainaa, matkustelin ja tein myös kansainvälistä uraa. Lapset 2 kpl tein vasta 38- ja 40-vuotiaana enkä mennyt naimisiin lasteni isän kanssa emmekä edes asu yhdessä vaan lapset muutaman vuoden välein vuorottelevat jommalla kummalla. Nyt kohta viisikymppisenä olen siis kahden pienen lapsen äiti, omistusasuja, osa-aikayrittäjä ja osinkotuloja saava. Miestä ei nytkään ole mutta en ole vielä lasten vuoksi kovin kaivannutkaan, ehkä myöhemmin sitten. Kaikki keskiluokan metkut ja tavarat tuli tutuiksi silloin omassa lapsuudenperheessä joten en niitä kaipaa. Lasten kanssa tietysti lautaillaan, all-inclusive-lomaillaan ja maastopyöräillään joten siinä mielessä kyllä keskiluokkaisia. Se on vaan niin helppoa lasten kanssa ja oli mukavaa aikoinaan omassa keskiluokkaisessa yrittäjäperheessänikin.
Mulla sana kokemus kuin Ap:llä. Muutin maalle miehen perässä ja on ollut ihan mahtava kokemus.
Aika moni maalainenkin on kyllä hyvin koulutettu, ja käy kodin ulkopuolella töissä. Toki myös vähemmän sivistyneitä löytyy, mutta löytyyhän niitä kaupungeissakin.
Täällä on myös ehkä yllättäen keskimääräistä varakkaampaa porukkaa. Ei katsota hyvällä mitään kelan rahoilla maksamista, vaan nuoretkin käyvät töissä.
🇺🇦🇮🇱
Maaseudulta kotoisin olevat ihmiset vasta ovatkin olevinaan! Ihmeen tohkeissaan ollaan kaikesta uudesta. Kotilieden tai vastaavan reseptejä esitellään innolla, kun onhan naisen näytettävä keittiötöiden olevan hallussa. Millainen emäntä sitä muuten olisi... Mahtipontinen kokovalkoisessa kodissa patsastelu taukoaa vain kotitöiden ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dimex?
Mitä se meinaa?Googlen mukaan työhaalareita.
Eli uusi hankkijan lippis tyyli sitten. Ei ne landet karvoistaan pääse ... 😁
Kallion hipsterit omi Hankkija-tyylin niin piti vaihtaa johonkin omaperäisempään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulta kotoisin olevat ihmiset vasta ovatkin olevinaan! Ihmeen tohkeissaan ollaan kaikesta uudesta. Kotilieden tai vastaavan reseptejä esitellään innolla, kun onhan naisen näytettävä keittiötöiden olevan hallussa. Millainen emäntä sitä muuten olisi... Mahtipontinen kokovalkoisessa kodissa patsastelu taukoaa vain kotitöiden ajaksi.
Siitä todellakin tehdään numero, että kädet ovat täynnä töitä. Millainen ihminen sitä muka jouten kehtaisi olla!
Vierailija kirjoitti:
Minä raukka joudun kestämään miehen poroporvarillista sukua. Vaikka juhlissa olisi vain tuttua väkeä, ihan lähisukua, anoppi nillittää ja kyttää ja kyttää. Hän haluaa päästä hienona rouvana siemailemaan kristallilaseistaan ja seurustelemaan hienostuneesti yksinpuheluillaan.Haukkuu jälkeenpäin ihmisten vaatteet.
Minun mielestä se on naurettavaa. Tykkään itsekin pukeutua juhliin joten ole mikään häpeäpilkku ole siellä ollut. Mutta ulkoista hienoutta tärkeämpää on ilmapiiri, kyttäily ja niuhotus ei tee juhlista kivoja.
Katso ihan avoimin ja rehellisin asentein peiliin: millaista ilmapiiriä sinä itse luot.
On se jännä, et kaikkein lämpimintä ja vastaanottavaisinta ja rentoa tunnelmaa täällä kaipaa ne pahimmat valittajat ja naamannyrpistelijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupuoliroolit ovat kyllä täällä tiukassa. Teen kaikki meidän huushollin kodinhoitotyöt, ihan poikkeuksetta. Jos olen muutaman päivän poissa, talo on kuin pommin jäljiltä.
En silti valita, koska onhan se ihanaa asua isossa omakotitalossa ja laittaa puutarhaa. Mies hoitaa kaikki miesten työt joten minun ei tarvitse muuta kuin siivota, laittaa ruokaa ja istutella kukkia pihaan.
Ei hullumpaa!
🇺🇦🇮🇱
Olen vapaaehtoisesti tiputtautunut keskiluokan kulutusrumbasta. Sitä pärjää hämmästyttävän pienellä kun asian oikein oivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lähtöisin köyhästä kodista Ruotsiin, niinkuin moni muu köyhän lapsi.
Olen saanut elää uskomattoman elämän.
Olen tavannut maailman kuuluisuuksia, olen ollut juhlissa herraskartanoissa, olen saanut jopa "oman talon" Mallorcalta . Eräs aatelisperhe tarjosi minut kylään, mies oli lentokapteenina firmassa ,jossa olin töissä ja kiitokseksi siitä , että pidin niin hyvää huolta heidän lapsestaan yhdellä lennolla sain kunnian aina Malloraclla ollessani lainata ýhtä heidän taloista.
Asun hyvällä paikkaa Tukholmassa.Naapurit upporikkaita ,mutta heidän käyttäytymisessä olisi toivottavaa.... Riitelevät keskenään ei mistään. Itse olen selviytynyt suorapuheisuuteni takia.
Olen saanut hyvän elämän eikä ole mitään puuttunut.
Silti olen sama vaatimaton ihminen. Juuriaan ei saa unohtaa.
Monta kertaa miettinyt mitenhän elämäni olisi ,jos oliin jäänyt Suomeen.
Itse olen duunari, mutta en voi sietää sitä junttiutta. Ap:n kuvailemat hauskat ratkaisut rakentamisen suhteen tuovat yleensä vain harmaita hiuksia seuraaville asukkaille.
Tai se, että "koska olen niin hassunhauska, niin laitan kaljapaidan ja pieruverkkarit anopin 50-vuotissynttäreille, koska se ok semmonen riivinrauta."
Juu, nou tänks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas on se näkemys ja kokemus että kyseessä on sukupolviero. Mun vanhemmat on akateemisia ja keskiluokkaisia 40-luvulla syntyneitä, ja juuri sellaista kulissielämää elettiin lapsuudessa. Kaikki negatiivinen lakaistiin maton alle ja puhuttiin omasta erinomaisuudesta jatkuvasti. Kaikki vuorovaikutus ystävien ja sukulaistenkin kanssa oli hirveän pinnallista, koska piti antaa itsestään ja elämästään niin hieno kuva.
Itse elän elämääni nyt myös keskiluokkaisessa ja akateemisessa perheessä, ja ystäväperheet ovat enimmäkseen myös koulutettuja ( rahaa ei kaikilla ole, sillä meille kolmekymppisille ei koulutus ole välttämättä tarkoittanut hyvää työpaikkaa).
Tälläiseen kulissielämään ei kuitenkaan enää mielestäni törmää, ihan avoimesti puhutaan omista epävarmuuksista ja peloista, haasteista elämässä, omista virheistä ja tavoitteista jne. Ollaan aitoja. Kotikaan ei kenelläkään ole mikään edustuskoti, vaan ihan tavallinen, ja sotkuiseenkin kotiin saa mennä kylään, ja varsinkin mun oma koti on aina vähän kaaoksessa :D
Luulen että nuoremmat eivät mittaa ihmisten arvoa samoilla mittareilla kuin suuret ikäluokat, sellaisen kunnollisuuden ihanteen tilalle on tullut empaattisuus ja aitous.
Omia havaintoja maalaisista sen perusteella kun siellä asuin 10v:
Maalla keskiluokkaistutaan aiemmin. Nuoret perheet muuttavat omakotitaloihin ja sitten elämä on samaa pihan hoitamista kuin vanhoillakin. Tämä takaa maalaislapsille usein kivan ja vakaan elinympäristön vaikka hipsterien mielestä olisikin painajainen.
Maalla ollaan tietoisempia siitä mitä muut ajattelevat eli kulissit on siellä tavallaan pystyssä( varsinkin liittyen elämän vaikeuksiin)
Maalla " hienomman" väen osuus on pieni joten mitään hampaat irvessä poroporvarillista seuraelämää ei pääse syntymään kun siellä on kaikenlaista tallaajaa
Maalla on tosiaan yllättävän paljon varakasta porukkaa, matkustetaan paljon esimerkiksi. Myös täysin tuilla eläviä on varsin vähän kun kylässä muutenkin vähän väkeä. Ne muutama alkkis on sitten aina kimpassa
Maalla nuoret ovat maanläheisiä, kuljetaan verkkareissa eikä muotipimuja montaa ole. Tasapainoisia nuoria mutta jos vanhemmilla ei rahaa, eivät hakeudu yhtä hanakasti jatko-opintoihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se jännä, et kaikkein lämpimintä ja vastaanottavaisinta ja rentoa tunnelmaa täällä kaipaa ne pahimmat valittajat ja naamannyrpistelijät.
Tänäkin on muuten totta. Yleensä aidosti rennot ihmiset eivät valita ilmapiiriongelmista. Heillä kun ei sellaisia ongelmia ole.
Samoin yhteisöllisyyden perään huutelevat yleensä pummit. Normaalit ihmiset hoitavat itse omat asiansa, eivätkä odota kourat ojossa muilta rahaa ja palveluksia.
Täällä maalla jokainen on kyllä omillaan. Ihmiset ovat omatoimisia ja on kunnia-asia näyttää, että pärjätään. Eli siinä mielessä ei olla kovin yhteisöllisiä. Jos autat muita, saat apua myös itse. Mutta on turha luulla, että joku hyvää hyvyyttään tulee auttelemaan. Kaikki maksaa.
Minulle tämä elämäntyyli sopii. Helsingin teennäinen hipsteri-ituhippeily on alkanut vituttaa vuosi vuodelta enemmän.
Itse kyllästyin Helsingissä ahtauteen, feissareihin, kaiken (varsinkin asumisen) kalleuteen ja narkkareihin. Nykyään kuljen vain omalla autolla kuten kunnon maalaisen kuuluukin. Ei tarvitse katsella metrossa narkkeja sun muuta ihmissaastaa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulta kotoisin olevat ihmiset vasta ovatkin olevinaan! Ihmeen tohkeissaan ollaan kaikesta uudesta. Kotilieden tai vastaavan reseptejä esitellään innolla, kun onhan naisen näytettävä keittiötöiden olevan hallussa. Millainen emäntä sitä muuten olisi... Mahtipontinen kokovalkoisessa kodissa patsastelu taukoaa vain kotitöiden ajaksi.
Tai sitten näytetään sillä miten huolettomia ja "rentoja" ollaan ja auta armias kun joukkoon eksyykin joku rouva joka kehtaa talonsa siistinä pitää, pyykiinsäkin kerätä!!!! Kuinka se kehtaakin olla olevinaan. Ap ja naapurin mamma kyräilevät kahvikupposten äärellä tuollaista karseaa niuhottajaa. Ettäs kehtaa mokoma tulla pilaamaan maaseudun rentouden. Lapsensakin pitää puhtaina eivätkä rieku toisten pihoilla ilman lupa. Mokoma............ hempukka suorastaan!
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on se näkemys ja kokemus että kyseessä on sukupolviero. Mun vanhemmat on akateemisia ja keskiluokkaisia 40-luvulla syntyneitä, ja juuri sellaista kulissielämää elettiin lapsuudessa. Kaikki negatiivinen lakaistiin maton alle ja puhuttiin omasta erinomaisuudesta jatkuvasti. Kaikki vuorovaikutus ystävien ja sukulaistenkin kanssa oli hirveän pinnallista, koska piti antaa itsestään ja elämästään niin hieno kuva.
Itse elän elämääni nyt myös keskiluokkaisessa ja akateemisessa perheessä, ja ystäväperheet ovat enimmäkseen myös koulutettuja ( rahaa ei kaikilla ole, sillä meille kolmekymppisille ei koulutus ole välttämättä tarkoittanut hyvää työpaikkaa).
Tälläiseen kulissielämään ei kuitenkaan enää mielestäni törmää, ihan avoimesti puhutaan omista epävarmuuksista ja peloista, haasteista elämässä, omista virheistä ja tavoitteista jne. Ollaan aitoja. Kotikaan ei kenelläkään ole mikään edustuskoti, vaan ihan tavallinen, ja sotkuiseenkin kotiin saa mennä kylään, ja varsinkin mun oma koti on aina vähän kaaoksessa :D
Luulen että nuoremmat eivät mittaa ihmisten arvoa samoilla mittareilla kuin suuret ikäluokat, sellaisen kunnollisuuden ihanteen tilalle on tullutKyllä kyllä ja kyllä! Suuret ikäluokat ovat ihan mahdottoman luokkatietoisia. Isän ja appiukon tittelinkipeys on niin kiusallista ja anopin hienona rouvana pyyhällys ja nyrpistely muiden pukeutumiselle ja muulle. Keskustelut vaikuttavat olevan valmiiksi opeteltuja fiksuja mutta kevyitä puheenvuoroja( paitsi kännissä itsekehu pääsee vielä enemmän valloilleen). Kummallista teatteria jonka kohokohtia olivat hienostelevat juhlat. Tuo sukupolvi teki aivan historiallisen luokkanousun töllistä tiilitaloon ja kesämökkiin. Se kyllä monissa näkyy ja kuuluu.
empaattisuus ja aitous.
Suomi on iso maa ja tänne mahtuu kaikenlaista hiihtäjää. Nauratti joskus kun oma äitini, ehta kaupunkilainen ja anoppini, maatalon emäntä, amk-tutkinnon suorittanut ja niitä töitäkin tekevä, ensimmäistä kertaa tavatessaan, kilvan kehuivat toisilleen miten ihanaa on istua nojatuolissa takkatulen äärellä kirja toisessa kädesssä ja toisessa viinilasi. Miten keskustelu tuohon aiheeseen kääntyi, en tiedä. Mutta taatusti kumpainenkaan eivät ikinä kuunaan ole moista harrastaneet. Kumpikin luonteeltaan vaan semmoisia, että ihan sama miten menee, kunhan naapurit luulevat menevän paremmin kuin heillä. Ympärillä olevat lähisukulaiset tajusivat tämän keskustelun aikana pitävän naamansa peruslukemilla ja suunsa supussa. Kummassakin huushollissa olisi muuten jälkeenpäin päässyt h@lvetti valloilleen. Ja aivan eri puolella Suomea asuvia ihmisiä siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on se näkemys ja kokemus että kyseessä on sukupolviero. Mun vanhemmat on akateemisia ja keskiluokkaisia 40-luvulla syntyneitä, ja juuri sellaista kulissielämää elettiin lapsuudessa. Kaikki negatiivinen lakaistiin maton alle ja puhuttiin omasta erinomaisuudesta jatkuvasti. Kaikki vuorovaikutus ystävien ja sukulaistenkin kanssa oli hirveän pinnallista, koska piti antaa itsestään ja elämästään niin hieno kuva.
Itse elän elämääni nyt myös keskiluokkaisessa ja akateemisessa perheessä, ja ystäväperheet ovat enimmäkseen myös koulutettuja ( rahaa ei kaikilla ole, sillä meille kolmekymppisille ei koulutus ole välttämättä tarkoittanut hyvää työpaikkaa).
Tälläiseen kulissielämään ei kuitenkaan enää mielestäni törmää, ihan avoimesti puhutaan omista epävarmuuksista ja peloista, haasteista elämässä, omista virheistä ja tavoitteista jne. Ollaan aitoja. Kotikaan ei kenelläkään ole mikään edustuskoti, vaan ihan tavallinen, ja sotkuiseenkin kotiin saa mennä kylään, ja varsinkin mun oma koti on aina vähän kaaoksessa :D
Luulen että nuoremmat eivät mittaa ihmisten arvoa samoilla mittareilla kuin suuret ikäluokat, sellaisen kunnollisuuden ihanteen tilalle on tullutKyllä kyllä ja kyllä! Suuret ikäluokat ovat ihan mahdottoman luokkatietoisia. Isän ja appiukon tittelinkipeys on niin kiusallista ja anopin hienona rouvana pyyhällys ja nyrpistely muiden pukeutumiselle ja muulle. Keskustelut vaikuttavat olevan valmiiksi opeteltuja fiksuja mutta kevyitä puheenvuoroja( paitsi kännissä itsekehu pääsee vielä enemmän valloilleen). Kummallista teatteria jonka kohokohtia olivat hienostelevat juhlat. Tuo sukupolvi teki aivan historiallisen luokkanousun töllistä tiilitaloon ja kesämökkiin. Se kyllä monissa näkyy ja kuuluu
Kannattaa huomioida, ettei ne lapset ja nuoret arvosta sitä maalaiselämää samalla tavalla. Itse ainakin muista kuinka moni nuori kärsi valtavasti siitä, ettei mihinkään päässyt eikä tekemistä ollut. Toki jotkut varmaan siitä nauttikin ja maaseutuja on erilaisia. Joissain pääsee helpommin liikkumaan. Mutta noin oman kokemuksen perusteella eipä sieltä korvesta lähdetty noin vaan kavereita tapaamaan tai harrastamaan. Kaverit oli sellaisia ainoita suht lähellä olevia, suht jossain samoissa ikäluokissa ja vain koska sattuivat asumaan muutaman kilometrin säteellä. Pitää ajatella koko perheen etua, ei vaan rauhaa rakastavien vanhempien.
Minä olen retkeillyt koko ikäni työväenluokan ja keskiluokan välillä. Nykyään kuulun keskiluokkaan jo melkein kaikilla mittareilla, omat ja lasten harrastukset ovat hyvin keskiluokkaisessa ympäristössä mutta parhaat bileet pidetään kyllä duunariporukoilla.