Haluatteko tekin rikkoa tavaroita kun saatte raivokohtauksia?

Up

Huono impulsiivinen kontrolli

Lyön nyrkillä pöytään tai paiskaan oven. En halua rikkoa omia tavaroitani.

Nostelkaa puntteja tai hakatkaa nyrkkeilysäkkiä. Tehoaa pahaan oloon paljon paremmin ja saa samalla liikuntaa. Säilyy myös tavarat ehjinä.

Minulla tavaroiden heittely liittyy enemmänkin turhautumiseen kuin raivostumiseen. En yleensä koe voimakkaita tunteita sen enempää ilon kuin vihankaan suuntaan. Turhautumisen tunteen koen ehkä kaikkein voimakkaimpana ja se saa joskus tavarat lentämään. 

Toisia ihmisiä en tosin tavaroilla heittele ja usein olenkin yksin tuollaisissa tilanteissa.

Kyllä tekisi mieli rikkoa, mutta en niin tee, koska olisi typerää aiheuttaa itselleen rahallista vahinkoa, ja sotkukin täytyisi siivota.

On myös mielestäni ylimielistä arvostella toisten suuttumuksen astetta. Kaikki eivät ole viilipyttyjä, joita mikään ei hetkauta. Yhtä hyvin voisi arvostella ja syyttää tunteettomiksi jääpuikoiksi heitä, jotka ns sivistyneesti eivät raivostu.

En riko tavaroita, tai lyö itseäni (tai muita). Jos vituttaa kuin pientä oravaa jolla käpy jäässä eikä hampaita suussa, jupisen hitosti itsekseni.

Haluan valmistaa tavaroita.

Ex-vaimoni tykkäsi rikkoa lautasia päähäni. Ex koska...

En saa koskaan raivokohtauksia. Joskus kyllä suututtaa, mutta en raivoa tai karju enkä varsinkaan heittele ja riko tavaroita.

Nainen olen, kuukautiset on mutta ei PMS:ää. Pieniä lapsia on.

Joskus lapsena rikoin suutuksissani tavaroita, mikä oli varmaan äidiltä opittua... Ja nyt 3-kymppisenä tää käytös on taas nostanut päätään. Huono esimies töissä on aiheuttanut aika suurta stressiä, mitä olen purkanut näin korona-aikana yksin kotona paiskomalla ovia ja tavaroita ja huutamalla. Olen keittiön kaapinovia paiskomalla hajottanut lusikan ja yhden mukin, heitin hiusharjan lattialle ja se halkesi, tiputin myös työläppärin tahallani ja näyttö hajosi. Sain uuden läppärin tilalle ilman mitään puhutteluita tai kustannuksia, mutta oli tietty tyhmästi tehty, eikä se olo siitä parantunut. Paras saavutus kuitenkin oli kun huusin yksin kotona niin kovaa, että naapuri soitti poliisit. Olin onnistunut huutamaan niin että se kuulosti perheriidalta ja koska olin yksin kotona, poliisit luulivat, että huuto oli tullut jostain muusta asunnosta. 😄 Hävettää, mutta hyvä että sain purettua tän tänne. Ja vaihdan kyllä työpaikkaa kunhan tää korona on ohi!

Vierailija kirjoitti:

En.

Viimeksi teininä on tullut raivottua noin.

Sama. Olin 16v, tapellut poikaystävän kanssa ja hän jätti minut. Sain raivarin.

Hävettäisi kyllä aikuisena ihmisenä raivota noin. Mietin miltä se edes näyttää, kun aikuinen käyttäytyy kuin joku uhmaikäinen?!!

Vierailija kirjoitti:

Huono impulsiivinen kontrolli

Tai sitten liian pitkään jatkunut rankka kuormitus. Kyllä rauhallisenkin ihmisen saa lietsottua raivon valtaan, kun vuosikausia kiusaa.

Teininä tuli rikottua pari kaukosäädintä ja hajotettua lasioven lasi kiukuspäissä. Nykyään enää harvemmin tulee niin suurta kiukkua, että tekee mieli rikkoa jotakin ja jos tulee niin pystyn hillitsemään sen paremmin. Mulla liikunta on auttanut tunteiden hallintaan. Kun liikun niin jaksan ja pystyn hillitsemään tunteitani paremmin.

Miksi yrität laittaa PMS:n syyksi? Mikset voi myöntää olevasi aggressiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi yrität laittaa PMS:n syyksi? Mikset voi myöntää olevasi aggressiivinen?

Tai kuten tuo eräs, pitkään jatkuneen kuormituksen piikkiin. Kaikilla meillä on kuormitusta ja haasteita elämässä. Osalla on PMS ja osalla lievempänä. Kaikki ei silti raivoa kuin hullu. Aggressiivisuus on aggressiivisuutta, eikä selittelyllä muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yrität laittaa PMS:n syyksi? Mikset voi myöntää olevasi aggressiivinen?

Tai kuten tuo eräs, pitkään jatkuneen kuormituksen piikkiin. Kaikilla meillä on kuormitusta ja haasteita elämässä. Osalla on PMS ja osalla lievempänä. Kaikki ei silti raivoa kuin hullu. Aggressiivisuus on aggressiivisuutta, eikä selittelyllä muuksi muutu.

No eipä ole tarkoitus "selitellä" mitään. Jos ihminen on vuosikymmeniä elänyt täysin rauhallisesti ja normaalisti, niin en kyllä ihan aggressiiviseksi luonnehtisi. Jokainen kestää kuormitusta tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes enää ei kestä. Yksi masentuu, toinen alkaa saada raivareita, kolmas alkaa juoda. Voitaisiin kaikki vähän miettiä, miten täällä toinen toisiamme kohtelemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yrität laittaa PMS:n syyksi? Mikset voi myöntää olevasi aggressiivinen?

Tai kuten tuo eräs, pitkään jatkuneen kuormituksen piikkiin. Kaikilla meillä on kuormitusta ja haasteita elämässä. Osalla on PMS ja osalla lievempänä. Kaikki ei silti raivoa kuin hullu. Aggressiivisuus on aggressiivisuutta, eikä selittelyllä muuksi muutu.

No eipä ole tarkoitus "selitellä" mitään. Jos ihminen on vuosikymmeniä elänyt täysin rauhallisesti ja normaalisti, niin en kyllä ihan aggressiiviseksi luonnehtisi. Jokainen kestää kuormitusta tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes enää ei kestä. Yksi masentuu, toinen alkaa saada raivareita, kolmas alkaa juoda. Voitaisiin kaikki vähän miettiä, miten täällä toinen toisiamme kohtelemme.

Ei ole kyse mielipiteestä. Googlaa mitä aggressiivisuus tarkoittaa. Raivoaminen on aggressiivisuutta, riippumatta miten ihminen on muuten elänyt elämäänsä. Kyse ei ole myöskään luonteenpiirteestä tms. 

Ja kyllä, kaikkien on syytä miettiä miten toinen toistamme kohdellaan. Jos perheessä yksi raivoaa, kun puolison tai lapsen naama ärsyttää niin se ei ole hyvää käytöstä ja piste. Ihan samoin kuin perheväkivaltaa ei voi selittää, että no kun tuo toinen ärsytti ja provosoi. Mitä jos palstalla olisi (niin kuin on ollutkin) kysymys miehen raivoamisesta? Miten vastaisitte? Olisiko ok, että mies huutaa ja hakkaa ovia tai heittelee tavaroita kotona? "Mieheni potki telkkarin rikki, kun raivostui, mitä teen?" Mitä vastaisitte?