Millaiselta tuntuu vertailuvapaan elämä?

En ymmärrä kysymystä, mutta eihän se estä vastaamasta. Sääli, jos aloituksesi ei saisi ketjua edes alkuun.

Tarkoitatko vertailuvapaalla sitä, että ei ole kateellinen, kun ei tarvitse vertailla itseä muihin? Tällaiseksi synnytään.

Minusta se saavutetaan siten että rohkeasti seuraa omia unelmia ja elää omannäköistä elämää. Ei tartte vertailla kun tekee sitä mitä sydän sanoo.

Vertailu on yks tapa täyttää tyhjyyttä kun elää elämää joka ei tunnu omalta.

En ehkä minäkään ihan tiedä, mitä ap avauksellaan tarkoittaa ja hakee, mutta vastaan silti. Minä alan päästä lähemmäs tuollaista vertailuvapaata elämää nyt, kun olen viisikymppinen. Nuorempana vertailin paljonkin ja yleensä tuntui aina, että olen lapsipuolen asemassa, olin siis kateellinen. Nyt minua ei enää kiinnosta mitä muilla on tai jos kiinnostaa, se on sellaista hyväntahtoista kiinnostusta. Niin ollen on helpompi olla tyytyväinen siihen, mitä itsellä on. Ja myös sekin, että oikeasti jo tiedostaa sen, että minulla on mitä minulla on johtuen siitä miten olen itse elämäni elänyt ja muilla sama. Ei minulta sen takia jotain puutu, että joku toinen on hommannut itselleen jotain. Eikä tässä ole kyse vain materiasta, vaan vaikka terveydestä, sivistyksestä, ymmärryksestä, ystävällisyydestä. Paljon minulta puuttuukin, mutta se johtuu minusta, ei muista. 

-Tyytyy aina siihen mitä itsellä on. Uskoo ja luottaa siihen, että se on itselleen hyväksi.

-Ei yritä saada jotain mitä jollakin toisella on, koska aito onnellisuus on se mikä kantaa pitkälle.