Kavereiden ilkeys

Vierailija kirjoitti:

On mullakin tollasia kavereita. Hauskinta on, että silti he ovat niitä oma-aloitteisia kaveruudessamme. Mun itseni kun ei tekisi mieli heihin edes yhteyksiä pitää. Nyt päätin tiukasti, että en aio tavata heitä enää. Jospa häipyisivät lopullisesti elämästäni.

Minulla ei ainakaan ole aikaa huonoille kavereille. Mielummin olisin yksin tai kutsuisin luokseni vain niitä mukavia ihmisiä, kuin menisin kaveriporukkaan, jossa osa pyörittelee silmiään edessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kunnioita.

Välit poikki vaan, mitä sitä huonoa suhdetta ylläpitämään. Hetken se kirpaisee, toivut kyllä.

Kannattaa hivuttautua erilleen vähitellen. Koska kun tällaiselle sanot että olen tässä miettinyt käytöstäsi minua kohtaan enkä siedä kuinka huonosti puhut minulle joten en halua olla enää kaverisi niin koska ei kunnioita sinua joten raivostuu ja mitätöi sinut h*ulluksi ja vainoharhaiseksi. Ja usuttaa kaikki yhteiset tuttunne sinua vastaan. Nim. Kokemusta on.

Ei savua ilman tulta. Mitäs jos ap on oikeasti todella ärsyttävä? Jos hän vain änkeämällä änkeää toisten seuraan? Mitäs jos hänen juttunsa ovat ihan outoja ja juttua tulee enemmän kuin tarpeen? Mitäs jos hän on se muiden juttujen keskeyttäjä, päällepuhuva ja tyyppi, joka haluaa määrätä muidenkin juttujen aiheen ja pomottaa? Sellaisia on nuorissa ja vanhoissa.

Aikuinen ihminen nyt osaa käyttäytyä, vaikka joku olisi vähän ärsyttävä. Minun mielestä puheliaisuus ei ole pahe, jos ihminen muutoin on hyväntahtoinen. Sen sijaan kiusaaminen ja ilkeily ei ole sivistyneen ihmisen merkki.

Itse olen ottanut etäisyyttä kaikkiin ikäviin ihmisiin. Niitä on oikeasti yllättävänkin paljon. Siis ihmisiä, jotka ovat ilkeitä, pahansuopia, kateellisia haukkujia tai hyötyjiä. Kaikkiin vain piiitkä etäisyys, niin olet itse onnellisempi. Sitten osa soittelee ja viestittelee perään kun tuntuu, että vältelen. Heille ei tule mieleen vilkaista peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kunnioita.

Välit poikki vaan, mitä sitä huonoa suhdetta ylläpitämään. Hetken se kirpaisee, toivut kyllä.

Kannattaa hivuttautua erilleen vähitellen. Koska kun tällaiselle sanot että olen tässä miettinyt käytöstäsi minua kohtaan enkä siedä kuinka huonosti puhut minulle joten en halua olla enää kaverisi niin koska ei kunnioita sinua joten raivostuu ja mitätöi sinut h*ulluksi ja vainoharhaiseksi. Ja usuttaa kaikki yhteiset tuttunne sinua vastaan. Nim. Kokemusta on.

Ei savua ilman tulta. Mitäs jos ap on oikeasti todella ärsyttävä? Jos hän vain änkeämällä änkeää toisten seuraan? Mitäs jos hänen juttunsa ovat ihan outoja ja juttua tulee enemmän kuin tarpeen? Mitäs jos hän on se muiden juttujen keskeyttäjä, päällepuhuva ja tyyppi, joka haluaa määrätä muidenkin juttujen aiheen ja pomottaa? Sellaisia on nuorissa ja vanhoissa.

Aikuinen ihminen nyt osaa käyttäytyä, vaikka joku olisi vähän ärsyttävä. Minun mielestä puheliaisuus ei ole pahe, jos ihminen muutoin on hyväntahtoinen. Sen sijaan kiusaaminen ja ilkeily ei ole sivistyneen ihmisen merkki.

Itse olen ottanut etäisyyttä kaikkiin ikäviin ihmisiin. Niitä on oikeasti yllättävänkin paljon. Siis ihmisiä, jotka ovat ilkeitä, pahansuopia, kateellisia haukkujia tai hyötyjiä. Kaikkiin vain piiitkä etäisyys, niin olet itse onnellisempi. Sitten osa soittelee ja viestittelee perään kun tuntuu, että vältelen. Heille ei tule mieleen vilkaista peiliin.

No ei todellakaan edes tarvitse osata käyttäytyä, mikäli joku on ärsyttävä, tunkee seuraan väkisin ja kutsumatta eikä osaa kuunnella lainkaan muita, keskeyttää muut, puhuu päälle.

Tuttua.

Lopulta tunki jopa päivystämään kotini eteen eli päätti milloin tapaamme kysymättä sitä minulta.

Ja nyt on vielä selvinnyt, että hän on tyypillinen "mansplaining"-tapaus, nyt kun termiin tutustuin.

Hän todellakin selitti jopa oman törkeän käytöksensä muiden syyksi, hänessä ei vikaa ole, hän on kohtelias.