Lue keskustelun säännöt.
Vainkeskiluokkajutut! Kerätään tähän ketjuun statussymboleita
Kommentit (2011)
Vierailija kirjoitti:
Lapsen adoptointi ulkomailta on keskiluokan juttu. Etenkin jos lähtee hakemaan kaksosia, se on jo jotain extra-hohdokasta, jolla erottaudutaan muista adoptioperheistä. "Koska me voimme."
Kun keskiluokkainen adoptoi lapsen, hän myös välttää lapsenkasvatuksen epäonnistumisen: jos adoptiolapsesta ei tulekaan mitään suurmiestä/naista, niin syy on vieraissa geeneissä, ei kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
#niinansaittu
Niina N. Saittu?
Tältä näyttää klassinen suomalainen vanhan rahan yläluokkainen porvarikoti. Kyseessä siis kuva Jörn Donnerin kodista. Talo rakennettiin suvulle 1800-luvun puolella Professori Donnerin toimesta. Donner ei taida olla aatelinen, mutta ainakin vanhasta porvarissuvusta... Ihan samaa kamaa kun eurooppalaisten vanhan rahan sukujen kodit, kamaa, kasoja, antiikkia, taidetta, kirjoja, korkea huonekorkeus yms yms.... Ja ihan toiseen suuntaan menisi taas esimerkiksi ilmeisesti hyvinkin vaatimattoman Vapaaherra Carpelanin Espoon rivitalo... kirjailijanakin isommat ansiot, puitteet ehdottamasti vähemmän prameat.
Miehellä puhu ja salkku ja ns tärkeä olemus.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä puhu ja salkku ja ns tärkeä olemus.
Tai ei tarvi pukua edes, mutta salkku ja hieno takkikin riittää, vaikka alla olisi farkut ja muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä puhu ja salkku ja ns tärkeä olemus.
Ja rautakanki persiissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kiinnostaa miten sijoittuu prekariaatti suhteessa keskiluokkaisuuteen? Eli me, joilla on akateeminen koulutus, ehkä kaksikin, mutta taloudellisesti huonohko tai keskiverto asema? Joskus satunnaisesti jostain taideprojektista tms saattaa saada enemän rahaa, mutta muuten tulot pienehköt. Vaatemerkit eivät voisi vähempää kiinnostaa ja ylipäänsäkin vapaus on tärkein arvo, ei turvallisuus kuten keskiluokalla.
Teidän tapauksessa pitää tarkastella asenteita muita ihmisiä kohtaan koska materia ja kulutusvalinnat eivät tee pesäeroja.
Esimerkiksi tuletteko toimeen missä tahansa asuinympäristössä ja ette ole vaivoiksi muille ihmisille. Riippumatta siitä mitä sisimmässänne ajattelette tuotteko julki hankaluuksien uhallakin esimerkiksi negatiivisia asenteita vähemmistöjä kohtaan. Mikäli kyllä ja ei niin ette kuulu alaluokkaan asenteiden ja ainakin jonkinlaiset taloudellisen toimeentulon ansiosta. Jokin antimaterialistinen keskiluokka siis.
Huom. myös taloudellista alaluokkaa jakavat asenteiden ja arvojen erot. Tästä ei ole mitään epäilystä.
.
Eipä kai olla vaivoiksi, itse elän tällä hetkellä apurahalla, joka ei ole valtiolta. Ihmiset ovat tasa-arvoisia mielestäni. Arvoni eivät kohdistu materiaan, mutta en ole mikään ituhippikään.
Kautta historian on ollut köyhä, jopa rutiköyhä älymystö. Osataan kieliä, oman alan tietotaito vrt nykyiset asiantuntijat. Lahjakkuus asuu myös siellä, usein arvokkaaseen ja arvottomaan suhtaudutaan samoin.
Keskinkertaista ei kukaan muista sadan vuoden kuluttua. Jää nähtäväksi, onko kukaan näistä insta- /tubetähdistä kehitystä eteenpäin vievä voima.
Valkokaulusköyhälistö on yleensä alempaa keskiluokkaa, jolla on potentiaalia nousta nopeasti ylempään keskiluokkaan. Jos koulutus on keskitasoa korkeampi, niin esimerkiksi apurahatutkijan paikalta voi päästä vakituiseen, hyväpalkkaiseen virkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useita lapsia mutta millään niistä ei lastensuojeluasiakkuutta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kiinnostaa miten sijoittuu prekariaatti suhteessa keskiluokkaisuuteen? Eli me, joilla on akateeminen koulutus, ehkä kaksikin, mutta taloudellisesti huonohko tai keskiverto asema? Joskus satunnaisesti jostain taideprojektista tms saattaa saada enemän rahaa, mutta muuten tulot pienehköt. Vaatemerkit eivät voisi vähempää kiinnostaa ja ylipäänsäkin vapaus on tärkein arvo, ei turvallisuus kuten keskiluokalla.
Teidän tapauksessa pitää tarkastella asenteita muita ihmisiä kohtaan koska materia ja kulutusvalinnat eivät tee pesäeroja.
Esimerkiksi tuletteko toimeen missä tahansa asuinympäristössä ja ette ole vaivoiksi muille ihmisille. Riippumatta siitä mitä sisimmässänne ajattelette tuotteko julki hankaluuksien uhallakin esimerkiksi negatiivisia asenteita vähemmistöjä kohtaan. Mikäli kyllä ja ei niin ette kuulu alaluokkaan asenteiden ja ainakin jonkinlaiset taloudellisen toimeentulon ansiosta. Jokin antimaterialistinen keskiluokka siis.
Huom. myös taloudellista alaluokkaa jakavat asenteiden ja arvojen erot. Tästä ei ole mitään epäilystä.
.
Eipä kai olla vaivoiksi, itse elän tällä hetkellä apurahalla, joka ei ole valtiolta. Ihmiset ovat tasa-arvoisia mielestäni. Arvoni eivät kohdistu materiaan, mutta en ole mikään ituhippikään.
Kautta historian on ollut köyhä, jopa rutiköyhä älymystö. Osataan kieliä, oman alan tietotaito vrt nykyiset asiantuntijat. Lahjakkuus asuu myös siellä, usein arvokkaaseen ja arvottomaan suhtaudutaan samoin.
Keskinkertaista ei kukaan muista sadan vuoden kuluttua. Jää nähtäväksi, onko kukaan näistä insta- /tubetähdistä kehitystä eteenpäin vievä voima.
Valkokaulusköyhälistö on yleensä alempaa keskiluokkaa, jolla on potentiaalia nousta nopeasti ylempään keskiluokkaan. Jos koulutus on keskitasoa korkeampi, niin esimerkiksi apurahatutkijan paikalta voi päästä vakituiseen, hyväpalkkaiseen virkaan.
Pätkätyöläiset jää usein keskiluokan alapuolelle. Myös akateemiset pätkätyöläiset voi olla ainakin jossain elämänvaiheessa alaluokkaa, vaikka olisikin hyvä koulutus. Alaluokalle vapaus on tärkeämpi arvo kuin turvallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
Nämä palstan yläluokkakuvaukset ovat hassuja, ne perustuvat ilmeisesti leffoihin tai muuhun fantasiaviihteeseen.
Minä satun olemaan aatelinen, akateeminen ja elän pääomatuloilla, eikä kotini, eikä muidenkaan sukulaisteni koti ole yhtään tuollainen. Meillä on aivan tavallisia huonekaluja ja moni niistä Ikeasta, ei mitään antiikkia. Pikemminkin siistiä ja modernia kuin raskasta ja nuhjuista. Vaatteenikin on ostettu ihan normikaupoista kuten H&M.
Noiden yläluokan kuvitelmakuvausten kirjoittajat heijastelevat niissä jotain omia haaveitaan, ne eivät ole todellisuutta.
Huvittuneena itsekin olen lueskellut näitä kuvauksia. Mitä enemmän selaan, sitä yllättyneempi ja hieman liikuttuneempi olen siitä, kuinka meidänkin perheemme kuvitellaan asuvan ja elävän.
Meillä on myös Ikeaa ja Billnäsiä sekaisin eikä sekasotkua tai "boheemia nuhjuisuutta" näy. Minulle ei ole mitään merkitystä merkeillä tai merkittömyydellä. Seurustelen ihan tavallisten ihmisten kanssa, enkä kata pöytään perintöposliineja metsästysreissun jälkeen.
Jotenkin surullistakin se toki on, että tällaisia stereotypioita vielä yritetään ylläpitää. Tavallaan kuintenkin kaikki sadut palvelevat jotain tarkoitusta. Mielelläni kuitenkin tuon esille elämän todellisuuden. Sekoitan samalla innolla myös pakkaa ja elän kuten haluan - pieni dekadenttiys virkistää ketä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
Nämä palstan yläluokkakuvaukset ovat hassuja, ne perustuvat ilmeisesti leffoihin tai muuhun fantasiaviihteeseen.
Minä satun olemaan aatelinen, akateeminen ja elän pääomatuloilla, eikä kotini, eikä muidenkaan sukulaisteni koti ole yhtään tuollainen. Meillä on aivan tavallisia huonekaluja ja moni niistä Ikeasta, ei mitään antiikkia. Pikemminkin siistiä ja modernia kuin raskasta ja nuhjuista. Vaatteenikin on ostettu ihan normikaupoista kuten H&M.
Noiden yläluokan kuvitelmakuvausten kirjoittajat heijastelevat niissä jotain omia haaveitaan, ne eivät ole todellisuutta.Huvittuneena itsekin olen lueskellut näitä kuvauksia. Mitä enemmän selaan, sitä yllättyneempi ja hieman liikuttuneempi olen siitä, kuinka meidänkin perheemme kuvitellaan asuvan ja elävän.
Meillä on myös Ikeaa ja Billnäsiä sekaisin eikä sekasotkua tai "boheemia nuhjuisuutta" näy. Minulle ei ole mitään merkitystä merkeillä tai merkittömyydellä. Seurustelen ihan tavallisten ihmisten kanssa, enkä kata pöytään perintöposliineja metsästysreissun jälkeen.
Jotenkin surullistakin se toki on, että tällaisia stereotypioita vielä yritetään ylläpitää. Tavallaan kuintenkin kaikki sadut palvelevat jotain tarkoitusta. Mielelläni kuitenkin tuon esille elämän todellisuuden. Sekoitan samalla innolla myös pakkaa ja elän kuten haluan - pieni dekadenttiys virkistää ketä tahansa.
Yläluokan ei tarvitse todistaa olemistaan millään merkeillä tai merkittömyydellä, kuten keskiluokan. Merkkien ja brändien arvostaminen on keskiluokkaista, joten sille voi jopa vähän hymähtää alentuvasti. Yleensä kuitenkin, jos rahaa on, niin kyllä se nyt näkyy vähän kaikessa, vaikka sitä ei erityisesti toisi esille, eli näkyy se asumisessakin. Myönnetään pois, että kyllä yläluokan asunnoissa ja köyhälistön korsuissa on eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
Nämä palstan yläluokkakuvaukset ovat hassuja, ne perustuvat ilmeisesti leffoihin tai muuhun fantasiaviihteeseen.
Minä satun olemaan aatelinen, akateeminen ja elän pääomatuloilla, eikä kotini, eikä muidenkaan sukulaisteni koti ole yhtään tuollainen. Meillä on aivan tavallisia huonekaluja ja moni niistä Ikeasta, ei mitään antiikkia. Pikemminkin siistiä ja modernia kuin raskasta ja nuhjuista. Vaatteenikin on ostettu ihan normikaupoista kuten H&M.
Noiden yläluokan kuvitelmakuvausten kirjoittajat heijastelevat niissä jotain omia haaveitaan, ne eivät ole todellisuutta.Huvittuneena itsekin olen lueskellut näitä kuvauksia. Mitä enemmän selaan, sitä yllättyneempi ja hieman liikuttuneempi olen siitä, kuinka meidänkin perheemme kuvitellaan asuvan ja elävän.
Meillä on myös Ikeaa ja Billnäsiä sekaisin eikä sekasotkua tai "boheemia nuhjuisuutta" näy. Minulle ei ole mitään merkitystä merkeillä tai merkittömyydellä. Seurustelen ihan tavallisten ihmisten kanssa, enkä kata pöytään perintöposliineja metsästysreissun jälkeen.
Jotenkin surullistakin se toki on, että tällaisia stereotypioita vielä yritetään ylläpitää. Tavallaan kuintenkin kaikki sadut palvelevat jotain tarkoitusta. Mielelläni kuitenkin tuon esille elämän todellisuuden. Sekoitan samalla innolla myös pakkaa ja elän kuten haluan - pieni dekadenttiys virkistää ketä tahansa.
Yläluokan ei tarvitse todistaa olemistaan millään merkeillä tai merkittömyydellä, kuten keskiluokan. Merkkien ja brändien arvostaminen on keskiluokkaista, joten sille voi jopa vähän hymähtää alentuvasti. Yleensä kuitenkin, jos rahaa on, niin kyllä se nyt näkyy vähän kaikessa, vaikka sitä ei erityisesti toisi esille, eli näkyy se asumisessakin. Myönnetään pois, että kyllä yläluokan asunnoissa ja köyhälistön korsuissa on eroa.
Tuletko sinä kertomaan, mitä "yläluokan" tarvitsee tai ei tarvitse todistella? Söpöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
Nämä palstan yläluokkakuvaukset ovat hassuja, ne perustuvat ilmeisesti leffoihin tai muuhun fantasiaviihteeseen.
Minä satun olemaan aatelinen, akateeminen ja elän pääomatuloilla, eikä kotini, eikä muidenkaan sukulaisteni koti ole yhtään tuollainen. Meillä on aivan tavallisia huonekaluja ja moni niistä Ikeasta, ei mitään antiikkia. Pikemminkin siistiä ja modernia kuin raskasta ja nuhjuista. Vaatteenikin on ostettu ihan normikaupoista kuten H&M.
Noiden yläluokan kuvitelmakuvausten kirjoittajat heijastelevat niissä jotain omia haaveitaan, ne eivät ole todellisuutta.Huvittuneena itsekin olen lueskellut näitä kuvauksia. Mitä enemmän selaan, sitä yllättyneempi ja hieman liikuttuneempi olen siitä, kuinka meidänkin perheemme kuvitellaan asuvan ja elävän.
Meillä on myös Ikeaa ja Billnäsiä sekaisin eikä sekasotkua tai "boheemia nuhjuisuutta" näy. Minulle ei ole mitään merkitystä merkeillä tai merkittömyydellä. Seurustelen ihan tavallisten ihmisten kanssa, enkä kata pöytään perintöposliineja metsästysreissun jälkeen.
Jotenkin surullistakin se toki on, että tällaisia stereotypioita vielä yritetään ylläpitää. Tavallaan kuintenkin kaikki sadut palvelevat jotain tarkoitusta. Mielelläni kuitenkin tuon esille elämän todellisuuden. Sekoitan samalla innolla myös pakkaa ja elän kuten haluan - pieni dekadenttiys virkistää ketä tahansa.
Yläluokan ei tarvitse todistaa olemistaan millään merkeillä tai merkittömyydellä, kuten keskiluokan. Merkkien ja brändien arvostaminen on keskiluokkaista, joten sille voi jopa vähän hymähtää alentuvasti. Yleensä kuitenkin, jos rahaa on, niin kyllä se nyt näkyy vähän kaikessa, vaikka sitä ei erityisesti toisi esille, eli näkyy se asumisessakin. Myönnetään pois, että kyllä yläluokan asunnoissa ja köyhälistön korsuissa on eroa.
Aivan totta, että merkkien ja brändien arvostaminen ja niillä näkyvästi brassailu on jotain muuta kuin yläluokkaista. Kuitenkin, "yläluokkaiset" ihmisetkin tarvitsevat ne kellot ja juomalasit ja sohvat. Tässä kohtaa ne brändi- ja tyylivalinnat ovat sitten kuitenkin hieman erilaisia, kuin ns. alemmalla luokalla. Tämä on vielä juurikin se yläluokkaisuuden paradoksi... meillä on sekaista koska meitä ei kiinnosta, me ostetaan ikeasta vaikka ollaankin aatelisia, eli kuten tuossa ylempänä oli erinomaisesti sosiologisesti analysoitu: kaikesta yläluokkaisinta on se huoleton vastavirtaan meno, oman ns. tavallisuuden korostaminen, koska huomiota herättäminen ja muiden yläpuolella olo vasta noloa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietyillä kieliopillisilla rakenteilla brassailu some-päivityksissä. Esim. potentiaalin käyttö oikein: "yöllä lienee satanut", sekä komitatiivi: "pienine ostoksineen".
Saattaa kuulostaa brassailulta siksi, että suuri osa suomalaisista ei enää osaa omaa äidinkieltään. Ennen tämä oli ihan normaalia kielen käyttöä ja peruskielitaitoa. Surullista. Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväntahtoinen utelias kirjoitti:
Muumimukien keräämistä en kyllä näe keskiluokkaisena..
Miten niin? Muumimukeja on melkein joka kodissa.
Tämän keskustelun seurauksena rupesinkin heti etsimään nettikaupoista muunlaisia kuppeja kotiini, muumimukien tilalle. Etten vaan olisi nolo muumimukien käyttäjä. Ovathan ne jo passé. Taidan olla keskiluokkaisuuden ytimessä näine pohdintoineni.
Muumimuki on huomisen Myrna.
Sillä erotuksella, että Myrna-astiat ovat oikeasti kauniita. Muumimukit (ja muumit yleensäkin) taas aivan järkyttävän rumia ja mauttomia. Ja ei, en omista kumpiakaan näistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
Nämä palstan yläluokkakuvaukset ovat hassuja, ne perustuvat ilmeisesti leffoihin tai muuhun fantasiaviihteeseen.
Minä satun olemaan aatelinen, akateeminen ja elän pääomatuloilla, eikä kotini, eikä muidenkaan sukulaisteni koti ole yhtään tuollainen. Meillä on aivan tavallisia huonekaluja ja moni niistä Ikeasta, ei mitään antiikkia. Pikemminkin siistiä ja modernia kuin raskasta ja nuhjuista. Vaatteenikin on ostettu ihan normikaupoista kuten H&M.
Noiden yläluokan kuvitelmakuvausten kirjoittajat heijastelevat niissä jotain omia haaveitaan, ne eivät ole todellisuutta.Huvittuneena itsekin olen lueskellut näitä kuvauksia. Mitä enemmän selaan, sitä yllättyneempi ja hieman liikuttuneempi olen siitä, kuinka meidänkin perheemme kuvitellaan asuvan ja elävän.
Meillä on myös Ikeaa ja Billnäsiä sekaisin eikä sekasotkua tai "boheemia nuhjuisuutta" näy. Minulle ei ole mitään merkitystä merkeillä tai merkittömyydellä. Seurustelen ihan tavallisten ihmisten kanssa, enkä kata pöytään perintöposliineja metsästysreissun jälkeen.
Jotenkin surullistakin se toki on, että tällaisia stereotypioita vielä yritetään ylläpitää. Tavallaan kuintenkin kaikki sadut palvelevat jotain tarkoitusta. Mielelläni kuitenkin tuon esille elämän todellisuuden. Sekoitan samalla innolla myös pakkaa ja elän kuten haluan - pieni dekadenttiys virkistää ketä tahansa.
Kirjoitin tuon ensimmäisen yläluokkakuvauksen - perustuen ihan omiin kokemuksiin. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään eksklusiivinen kuvaus yläluokkaisesta kodista, mutta enemmänkin niin päin että ... onko keskiluokalla paljon ns. aitoja mattoja? entä seinät täynnä aitoa taidetta? jostain peritty käsin hiottu kristallilasikokelma tai suvussa kulkeneita hopeita? antiikkia? yli sata vuotta suvussa kulkenut kesäpaikka? vacheronin kello? Omaperäinen, vain itselle tehty koti? sukulaisista löytyy kilpa-esteratsastajia, purjehtijoita yms? Kulttuurista pääomaa on ollut suvussa sen verran ja niin kauan, että kaikennäköistä on ehditty myydä pois huutokaupoissa tai ostaa... Ostetaan ehkä kuitenkin enemmän laatua yhden kerran, kun ravataan ikeassa uudistamassa kodin tyyli senhetkisen instavillitysten mukaan. Normaaleilta ja banaaleilta näyttävät esineet saattavatkin olla aika arvokkaita, mutta ketään ei kiinnosta, niin ne nökottävät siinä hyllyssä sen ikean vieressä...Nämä merkit luettelin provosoiden siksi, että moni suomalainen ajatteleen esimerkiksi Arabian maailmallakin tunnettu, vaikka monilla vanhoilla suvuilla saattaa vielä olla astiastoja ajalta jolloin ne jouduttiin hakemaan vaikka saksasta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
Nämä palstan yläluokkakuvaukset ovat hassuja, ne perustuvat ilmeisesti leffoihin tai muuhun fantasiaviihteeseen.
Minä satun olemaan aatelinen, akateeminen ja elän pääomatuloilla, eikä kotini, eikä muidenkaan sukulaisteni koti ole yhtään tuollainen. Meillä on aivan tavallisia huonekaluja ja moni niistä Ikeasta, ei mitään antiikkia. Pikemminkin siistiä ja modernia kuin raskasta ja nuhjuista. Vaatteenikin on ostettu ihan normikaupoista kuten H&M.
Noiden yläluokan kuvitelmakuvausten kirjoittajat heijastelevat niissä jotain omia haaveitaan, ne eivät ole todellisuutta.Huvittuneena itsekin olen lueskellut näitä kuvauksia. Mitä enemmän selaan, sitä yllättyneempi ja hieman liikuttuneempi olen siitä, kuinka meidänkin perheemme kuvitellaan asuvan ja elävän.
Meillä on myös Ikeaa ja Billnäsiä sekaisin eikä sekasotkua tai "boheemia nuhjuisuutta" näy. Minulle ei ole mitään merkitystä merkeillä tai merkittömyydellä. Seurustelen ihan tavallisten ihmisten kanssa, enkä kata pöytään perintöposliineja metsästysreissun jälkeen.
Jotenkin surullistakin se toki on, että tällaisia stereotypioita vielä yritetään ylläpitää. Tavallaan kuintenkin kaikki sadut palvelevat jotain tarkoitusta. Mielelläni kuitenkin tuon esille elämän todellisuuden. Sekoitan samalla innolla myös pakkaa ja elän kuten haluan - pieni dekadenttiys virkistää ketä tahansa.
Yläluokan ei tarvitse todistaa olemistaan millään merkeillä tai merkittömyydellä, kuten keskiluokan. Merkkien ja brändien arvostaminen on keskiluokkaista, joten sille voi jopa vähän hymähtää alentuvasti. Yleensä kuitenkin, jos rahaa on, niin kyllä se nyt näkyy vähän kaikessa, vaikka sitä ei erityisesti toisi esille, eli näkyy se asumisessakin. Myönnetään pois, että kyllä yläluokan asunnoissa ja köyhälistön korsuissa on eroa.
Aivan totta, että merkkien ja brändien arvostaminen ja niillä näkyvästi brassailu on jotain muuta kuin yläluokkaista. Kuitenkin, "yläluokkaiset" ihmisetkin tarvitsevat ne kellot ja juomalasit ja sohvat. Tässä kohtaa ne brändi- ja tyylivalinnat ovat sitten kuitenkin hieman erilaisia, kuin ns. alemmalla luokalla. Tämä on vielä juurikin se yläluokkaisuuden paradoksi... meillä on sekaista koska meitä ei kiinnosta, me ostetaan ikeasta vaikka ollaankin aatelisia, eli kuten tuossa ylempänä oli erinomaisesti sosiologisesti analysoitu: kaikesta yläluokkaisinta on se huoleton vastavirtaan meno, oman ns. tavallisuuden korostaminen, koska huomiota herättäminen ja muiden yläpuolella olo vasta noloa onkin.
Hah, tosi hauska. Yläluokkaisesta kun ei "tavallista" (= alempaa tai keskimmäistä keskiluokkaa) saa sitten millään, vaikka kuinka yrittäisi. Yläluokkainen ei esimerkiksi jaksaisi motivoitua tekemään ikäviä tai merkityksettömiltä tuntuvia töitä edes kuukautta, saati sitten vuositolkulla, kuten turvallisuushakuinen, asuntolainojen kanssa kamppaileva keskiluokka. Tavallisuuden korostaminen niin, että ei osta sitä kalleinta kelloa, astiastoa tai autoa, vaikka varaa olisi, on kovin paradoksaalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
Nämä palstan yläluokkakuvaukset ovat hassuja, ne perustuvat ilmeisesti leffoihin tai muuhun fantasiaviihteeseen.
Minä satun olemaan aatelinen, akateeminen ja elän pääomatuloilla, eikä kotini, eikä muidenkaan sukulaisteni koti ole yhtään tuollainen. Meillä on aivan tavallisia huonekaluja ja moni niistä Ikeasta, ei mitään antiikkia. Pikemminkin siistiä ja modernia kuin raskasta ja nuhjuista. Vaatteenikin on ostettu ihan normikaupoista kuten H&M.
Noiden yläluokan kuvitelmakuvausten kirjoittajat heijastelevat niissä jotain omia haaveitaan, ne eivät ole todellisuutta.Huvittuneena itsekin olen lueskellut näitä kuvauksia. Mitä enemmän selaan, sitä yllättyneempi ja hieman liikuttuneempi olen siitä, kuinka meidänkin perheemme kuvitellaan asuvan ja elävän.
Meillä on myös Ikeaa ja Billnäsiä sekaisin eikä sekasotkua tai "boheemia nuhjuisuutta" näy. Minulle ei ole mitään merkitystä merkeillä tai merkittömyydellä. Seurustelen ihan tavallisten ihmisten kanssa, enkä kata pöytään perintöposliineja metsästysreissun jälkeen.
Jotenkin surullistakin se toki on, että tällaisia stereotypioita vielä yritetään ylläpitää. Tavallaan kuintenkin kaikki sadut palvelevat jotain tarkoitusta. Mielelläni kuitenkin tuon esille elämän todellisuuden. Sekoitan samalla innolla myös pakkaa ja elän kuten haluan - pieni dekadenttiys virkistää ketä tahansa.
Yläluokan ei tarvitse todistaa olemistaan millään merkeillä tai merkittömyydellä, kuten keskiluokan. Merkkien ja brändien arvostaminen on keskiluokkaista, joten sille voi jopa vähän hymähtää alentuvasti. Yleensä kuitenkin, jos rahaa on, niin kyllä se nyt näkyy vähän kaikessa, vaikka sitä ei erityisesti toisi esille, eli näkyy se asumisessakin. Myönnetään pois, että kyllä yläluokan asunnoissa ja köyhälistön korsuissa on eroa.
Aivan totta, että merkkien ja brändien arvostaminen ja niillä näkyvästi brassailu on jotain muuta kuin yläluokkaista. Kuitenkin, "yläluokkaiset" ihmisetkin tarvitsevat ne kellot ja juomalasit ja sohvat. Tässä kohtaa ne brändi- ja tyylivalinnat ovat sitten kuitenkin hieman erilaisia, kuin ns. alemmalla luokalla. Tämä on vielä juurikin se yläluokkaisuuden paradoksi... meillä on sekaista koska meitä ei kiinnosta, me ostetaan ikeasta vaikka ollaankin aatelisia, eli kuten tuossa ylempänä oli erinomaisesti sosiologisesti analysoitu: kaikesta yläluokkaisinta on se huoleton vastavirtaan meno, oman ns. tavallisuuden korostaminen, koska huomiota herättäminen ja muiden yläpuolella olo vasta noloa onkin.
Hei, täällä on siis toinenkin aatelinen! Minäkin jäin selaamaan näitä ketjuja ja kirjoitin toiseen samaa aihetta liippaavaan ketjuun näin. Oletko samaa mieltä tästä?:
Olen tässä illan mittaan miettinyt, miksi mulla on ollut tarve kommentoida tätä luokka-asiaa ketjuun. Alunperin olin sitä mieltä, ettei yläluokalla olisi sisäistä tarvetta erottautua, mutta se ei pidäkään paikkaansa. Kyllä se tarve on ihan samanlainen silläkin, mutta ko. yhteiskuntaluokan kirjoittamattomaan sääntöön kuuluu, ettei kuuluisi esittää hienoa julkisesti. Sitä hienouden korostamista ei voi siis mitenkään tehdä hyvällä maulla näkyvästi ja tietysti lisäksi siitä olisi haittaakin, jos se ärsyttäisi muita, kuten keskiluokkaa, joiden kanssa pitää kuitenkin tulla toimeen käytännössä.
Siksi mulla ei ole koskaan ollut oikein tilaisuuksia tuoda taustaani esille, vaan on pitänyt aina olla hirveän vaatimaton ja tavallinen. Haluaisin esimerkiksi käyttää aatelissormusta, mutten kertakaikkiaan pysty, koska se tuntuisi naurettavalta elvistelyltä ja huonolta maulta. Niinpä selvästikin puran siitä kertynyttä patoumaa täällä ketjussa kommentoimalla, että Suomessa on yläluokkakin.
Myös, kun tarkemmin mietin, yläluokan keskenkin on kuitenkin sellaista oman paremmuuden todistelua. Ensinnäkin ne ketjussa jatkuvasti mainitut mahdolliset antiikkihuonekalut - olen satavarma, että moni niistä ei ole todellisuudessa perittyjä, vaan vanhaintavaran liikkeestä ostettuja, sitä ei vaan kerrota kenellekään...
Toisekseen kaikki eivät ole suinkaan sellaisia hyväkäytöksiä, ystävällisiä, sivistyneitä ihmisiä kuin täällä on oletettu. Osa on, mutta osa taas on hirveitä k-päitä, jotka kulkevat nenä pystyssä. Olen ollut monissa ritarihuoneen ja sukuseuranikin tapaamisissa ja joukossa on ollut todella ikäviä ihmisiä, vaikkakin siis myös mukavia, niin suomalaisissa ja ulkomaisissa aatelisissa. Uskon että se "henkinen etiketti", joka kieltää pröystäilemästä avoimesti, aikaansaa sellaista hiljaista itseään korottavaa asennetta niillä, joilla se kuuluu luonteeseen.
Eli ehkä sellainen omanarvon korostaminen on ihmisille luontaista joka yhteiskuntaluokassa, jokainen vain ilmentää sitä eri tavoin. Keskiluokalla ja ehkä työväenluokalla, se on näkyvää, yläluokalla peiteltyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
Nämä palstan yläluokkakuvaukset ovat hassuja, ne perustuvat ilmeisesti leffoihin tai muuhun fantasiaviihteeseen.
Minä satun olemaan aatelinen, akateeminen ja elän pääomatuloilla, eikä kotini, eikä muidenkaan sukulaisteni koti ole yhtään tuollainen. Meillä on aivan tavallisia huonekaluja ja moni niistä Ikeasta, ei mitään antiikkia. Pikemminkin siistiä ja modernia kuin raskasta ja nuhjuista. Vaatteenikin on ostettu ihan normikaupoista kuten H&M.
Noiden yläluokan kuvitelmakuvausten kirjoittajat heijastelevat niissä jotain omia haaveitaan, ne eivät ole todellisuutta.Huvittuneena itsekin olen lueskellut näitä kuvauksia. Mitä enemmän selaan, sitä yllättyneempi ja hieman liikuttuneempi olen siitä, kuinka meidänkin perheemme kuvitellaan asuvan ja elävän.
Meillä on myös Ikeaa ja Billnäsiä sekaisin eikä sekasotkua tai "boheemia nuhjuisuutta" näy. Minulle ei ole mitään merkitystä merkeillä tai merkittömyydellä. Seurustelen ihan tavallisten ihmisten kanssa, enkä kata pöytään perintöposliineja metsästysreissun jälkeen.
Jotenkin surullistakin se toki on, että tällaisia stereotypioita vielä yritetään ylläpitää. Tavallaan kuintenkin kaikki sadut palvelevat jotain tarkoitusta. Mielelläni kuitenkin tuon esille elämän todellisuuden. Sekoitan samalla innolla myös pakkaa ja elän kuten haluan - pieni dekadenttiys virkistää ketä tahansa.
Kirjoitin tuon ensimmäisen yläluokkakuvauksen - perustuen ihan omiin kokemuksiin. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään eksklusiivinen kuvaus yläluokkaisesta kodista, mutta enemmänkin niin päin että ... onko keskiluokalla paljon ns. aitoja mattoja? entä seinät täynnä aitoa taidetta? jostain peritty käsin hiottu kristallilasikokelma tai suvussa kulkeneita hopeita? antiikkia? yli sata vuotta suvussa kulkenut kesäpaikka? vacheronin kello? Omaperäinen, vain itselle tehty koti? sukulaisista löytyy kilpa-esteratsastajia, purjehtijoita yms? Kulttuurista pääomaa on ollut suvussa sen verran ja niin kauan, että kaikennäköistä on ehditty myydä pois huutokaupoissa tai ostaa... Ostetaan ehkä kuitenkin enemmän laatua yhden kerran, kun ravataan ikeassa uudistamassa kodin tyyli senhetkisen instavillitysten mukaan. Normaaleilta ja banaaleilta näyttävät esineet saattavatkin olla aika arvokkaita, mutta ketään ei kiinnosta, niin ne nökottävät siinä hyllyssä sen ikean vieressä...Nämä merkit luettelin provosoiden siksi, että moni suomalainen ajatteleen esimerkiksi Arabian maailmallakin tunnettu, vaikka monilla vanhoilla suvuilla saattaa vielä olla astiastoja ajalta jolloin ne jouduttiin hakemaan vaikka saksasta....
Tämä on taas fantasia höpönhöpöä. Kyllä mä ainakin käyn mieluummin Ikeassa monta kertaa hankkimassa jotain uutta ja kivaa kuin ostaisin kerralla jotain ns kestävää loppuelämäksi. Se olisi todella tylsää, jos ei olisi vaihtelua. Tykkään sisustaa ja jatkuvasta vaihtelusta.
T. Aatelinen
Mitä se tarkoittaa, jos lintulaudalla lukee "brid"?