Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vainkeskiluokkajutut! Kerätään tähän ketjuun statussymboleita
Kommentit (2011)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
tosiaan, enemmän tämä https://www.pinterest.fr/pin/AVBYGpQgWCbpGOs0k_sMIiuFTjam5PNsfqjWWOre0G…
tai tämä https://br.pinterest.com/pin/437341813790849119/
kuin https://www.helsingo.com/en/gallery/
Viimeisin on siis se keskiluokan unelma
Toi ensimmäinen kuva on kuin suoraan OKA-liikkeen kuvastosta. Brändi on yläluokkaisuuteen pyrkivän ylemmän keskiluokan unelma. Britanniassa. Sopii kyllä tämän ketjun statussymboleihin.
Joo on tosiaan ehkä vähän liian harmoninen. Näitä "oikeita" yläluokkaisten kotien kuvia kun on aika hankala löytää kun he eivät todellakaan niillä pintrestissä esittele. Ja sitten listed tai chateau tyyppiset kodit ihan erikseen, ja ne on kuitenkin Suomen oloihin ihan liian prameita, ja antiikin tyylisuunnat ja rytmi ollut erilaista. Monet tyylisuunnat tuli Suomeen aikanaan jopa 100v myöhässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
tosiaan, enemmän tämä https://www.pinterest.fr/pin/AVBYGpQgWCbpGOs0k_sMIiuFTjam5PNsfqjWWOre0G…
tai tämä https://br.pinterest.com/pin/437341813790849119/
kuin https://www.helsingo.com/en/gallery/
Viimeisin on siis se keskiluokan unelma
Toi ensimmäinen kuva on kuin suoraan OKA-liikkeen kuvastosta. Brändi on yläluokkaisuuteen pyrkivän ylemmän keskiluokan unelma. Britanniassa. Sopii kyllä tämän ketjun statussymboleihin.
Joo on tosiaan ehkä vähän liian harmoninen. Näitä "oikeita" yläluokkaisten kotien kuvia kun on aika hankala löytää kun he eivät todellakaan niillä pintrestissä esittele. Ja sitten listed tai chateau tyyppiset kodit ihan erikseen, ja ne on kuitenkin Suomen oloihin ihan liian prameita, ja antiikin tyylisuunnat ja rytmi ollut erilaista. Monet tyylisuunnat tuli Suomeen aikanaan jopa 100v myöhässä...
Tässä. Ei tosin Suomesta.
https://www.telegraph.co.uk/family/life/get-glimpse-princess-annes-livi…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokan asunnon tunnistaa siitä, että keittiö- ja kylpyhuone ym. aputilat on lähes aina laitettu viimeisen päälle ja trendejä mukaileviksi. Lähes poikkeuksetta yläluokkien kodeissa on hirveät kasarikeittiöt ja räjähtäneet kylpyhuoneet. Varmaan juontaa juurensa niiltä ajoilta, ettei perinteisiin kuulunut keittiössä ja kylpyhuoneissa hääräily, vaan sisäköt hoitivat ruoanlaiton, ja kylpyvesi kannettiin makuuhuoneessa olevaan ammeeseen.
Tää on ihan totta perinteisesti. Ruuanlaittohifistelyhän ylemmän keskiluokan - keskiluokan harrastus. Nykyään kyllä ihan kaikkialle levinnyt. Mutta kun katselette Etelä-Helsingin alkuperäiskunnossa olevien suurten arvoasuntojen myynti-ilmoituksia, keittiöt ovat yhä monesti aika vaatimattomia.
Kun edesmennyt amerikkalainen koomikko Joan Rivers esitteli asuntoaan New Yorkissa, silmiinpistävää oli juuri, miten vaatimaton keittiö hänellä oli. Muu asunto oli ylellistä uusrenessanssia täynnä antiikkia ja kultaa, mutta silti hän vaan muina naisina valmisti jotain munakasmössöä kasarikeittiössään. Hänhän oli yläluokkaista venäjänjuutalaista sukua.
Esim tässä yksi alkuperäiskunnossa oleva miljoonakämppä Etelä-Helsingissä:
https://www.etuovi.com/kohde/20750684?haku=M1645623345
Keittiö on aika vaatimaton verrattuna muuhun kämppään.
Tämä asunto ei ole alkuperäiskuntoa nähnytkään, se on vain remontoitu kunnioittaen vanhaa, myös keittiö on lähes upouusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokan asunnon tunnistaa siitä, että keittiö- ja kylpyhuone ym. aputilat on lähes aina laitettu viimeisen päälle ja trendejä mukaileviksi. Lähes poikkeuksetta yläluokkien kodeissa on hirveät kasarikeittiöt ja räjähtäneet kylpyhuoneet. Varmaan juontaa juurensa niiltä ajoilta, ettei perinteisiin kuulunut keittiössä ja kylpyhuoneissa hääräily, vaan sisäköt hoitivat ruoanlaiton, ja kylpyvesi kannettiin makuuhuoneessa olevaan ammeeseen.
Tää on ihan totta perinteisesti. Ruuanlaittohifistelyhän ylemmän keskiluokan - keskiluokan harrastus. Nykyään kyllä ihan kaikkialle levinnyt. Mutta kun katselette Etelä-Helsingin alkuperäiskunnossa olevien suurten arvoasuntojen myynti-ilmoituksia, keittiöt ovat yhä monesti aika vaatimattomia.
Kun edesmennyt amerikkalainen koomikko Joan Rivers esitteli asuntoaan New Yorkissa, silmiinpistävää oli juuri, miten vaatimaton keittiö hänellä oli. Muu asunto oli ylellistä uusrenessanssia täynnä antiikkia ja kultaa, mutta silti hän vaan muina naisina valmisti jotain munakasmössöä kasarikeittiössään. Hänhän oli yläluokkaista venäjänjuutalaista sukua.
Esim tässä yksi alkuperäiskunnossa oleva miljoonakämppä Etelä-Helsingissä:
https://www.etuovi.com/kohde/20750684?haku=M1645623345
Keittiö on aika vaatimaton verrattuna muuhun kämppään.
Totta, sama homma tämän Corriganin asunnon kanssa. Hän myös vanhan Euro-suvun jälkeläinen valkoisista hampaista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
No hei, entäpä mikä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä keskiluokasta?
Ylemmällä keskiluokalla on yleensä suvussa pitkät akateemiset juuret, kulttuuri- ja taideharrastuksia ja ehkä vanhaa rahaa. Rajanveto yläluokkaan voi olla vähän liukuva. Välttämättä eroa alempaan keskiluokkaan ei ole niinkään varallisuudessa, vaan kulttuurisessa pääomassa.
Ns. uusrikkaat ja rahalla leveily kuuluvat alemman keskiluokan tyyliin, vaikka tulotaso olisikin korkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokan asunnon tunnistaa siitä, että keittiö- ja kylpyhuone ym. aputilat on lähes aina laitettu viimeisen päälle ja trendejä mukaileviksi. Lähes poikkeuksetta yläluokkien kodeissa on hirveät kasarikeittiöt ja räjähtäneet kylpyhuoneet. Varmaan juontaa juurensa niiltä ajoilta, ettei perinteisiin kuulunut keittiössä ja kylpyhuoneissa hääräily, vaan sisäköt hoitivat ruoanlaiton, ja kylpyvesi kannettiin makuuhuoneessa olevaan ammeeseen.
Tää on ihan totta perinteisesti. Ruuanlaittohifistelyhän ylemmän keskiluokan - keskiluokan harrastus. Nykyään kyllä ihan kaikkialle levinnyt. Mutta kun katselette Etelä-Helsingin alkuperäiskunnossa olevien suurten arvoasuntojen myynti-ilmoituksia, keittiöt ovat yhä monesti aika vaatimattomia.
Kun edesmennyt amerikkalainen koomikko Joan Rivers esitteli asuntoaan New Yorkissa, silmiinpistävää oli juuri, miten vaatimaton keittiö hänellä oli. Muu asunto oli ylellistä uusrenessanssia täynnä antiikkia ja kultaa, mutta silti hän vaan muina naisina valmisti jotain munakasmössöä kasarikeittiössään. Hänhän oli yläluokkaista venäjänjuutalaista sukua.
Esim tässä yksi alkuperäiskunnossa oleva miljoonakämppä Etelä-Helsingissä:
https://www.etuovi.com/kohde/20750684?haku=M1645623345
Keittiö on aika vaatimaton verrattuna muuhun kämppään.
Tämä asunto ei ole alkuperäiskuntoa nähnytkään, se on vain remontoitu kunnioittaen vanhaa, myös keittiö on lähes upouusi.
Todellakin alkuperäiskunto. Laittia ehkä vaihdettu, mutta tuollaisia seinä- ja kattopaneeleita ei saa enää edes oikein rahalla. Harvinaista, että on säästynyt valkoiselta maalitelalta, ja kertoo siitä kuinka omistajat ovat osanneet arvostaa vanhoja aikakausia, eikä muuttaa asuntoa trendikkäästi vaaleaksi. Nuo marmorijäljitelmämaalaukset on kyllä ehkä vähän blaah, mutta bo stailannut kaiken karakteerin pois...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
Nämä palstan yläluokkakuvaukset ovat hassuja, ne perustuvat ilmeisesti leffoihin tai muuhun fantasiaviihteeseen.
Minä satun olemaan aatelinen, akateeminen ja elän pääomatuloilla, eikä kotini, eikä muidenkaan sukulaisteni koti ole yhtään tuollainen. Meillä on aivan tavallisia huonekaluja ja moni niistä Ikeasta, ei mitään antiikkia. Pikemminkin siistiä ja modernia kuin raskasta ja nuhjuista. Vaatteenikin on ostettu ihan normikaupoista kuten H&M.
Noiden yläluokan kuvitelmakuvausten kirjoittajat heijastelevat niissä jotain omia haaveitaan, ne eivät ole todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
tosiaan, enemmän tämä https://www.pinterest.fr/pin/AVBYGpQgWCbpGOs0k_sMIiuFTjam5PNsfqjWWOre0G…
tai tämä https://br.pinterest.com/pin/437341813790849119/
kuin https://www.helsingo.com/en/gallery/
Viimeisin on siis se keskiluokan unelma
Toi ensimmäinen kuva on kuin suoraan OKA-liikkeen kuvastosta. Brändi on yläluokkaisuuteen pyrkivän ylemmän keskiluokan unelma. Britanniassa. Sopii kyllä tämän ketjun statussymboleihin.
Joo on tosiaan ehkä vähän liian harmoninen. Näitä "oikeita" yläluokkaisten kotien kuvia kun on aika hankala löytää kun he eivät todellakaan niillä pintrestissä esittele. Ja sitten listed tai chateau tyyppiset kodit ihan erikseen, ja ne on kuitenkin Suomen oloihin ihan liian prameita, ja antiikin tyylisuunnat ja rytmi ollut erilaista. Monet tyylisuunnat tuli Suomeen aikanaan jopa 100v myöhässä...
Tässä. Ei tosin Suomesta.
https://www.telegraph.co.uk/family/life/get-glimpse-princess-annes-livi…
Liitin tuosta Annen kodista tehdyn me-naisten artikkelin jo aikasemmin ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
Hmm, olen sitten tämän perusteella yläluokkaisesta kodista, mutta ilmeisesti vajonnut keskiluokkaan. Muut kohdat pitävät paikkansa, mutta asun uudessa valkoisessa omakotitalossa, ja täällä on pari Ikea-kalustettakin (totta kai seassa on myös perittyä ja antiikkia). Onkohan tässä aihetta identiteettikriisiin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
Nämä palstan yläluokkakuvaukset ovat hassuja, ne perustuvat ilmeisesti leffoihin tai muuhun fantasiaviihteeseen.
Minä satun olemaan aatelinen, akateeminen ja elän pääomatuloilla, eikä kotini, eikä muidenkaan sukulaisteni koti ole yhtään tuollainen. Meillä on aivan tavallisia huonekaluja ja moni niistä Ikeasta, ei mitään antiikkia. Pikemminkin siistiä ja modernia kuin raskasta ja nuhjuista. Vaatteenikin on ostettu ihan normikaupoista kuten H&M.
Noiden yläluokan kuvitelmakuvausten kirjoittajat heijastelevat niissä jotain omia haaveitaan, ne eivät ole todellisuutta.
Nämä kuvaukset kyllä perustuu ihan oikeisiin vanhojen sukujen koteihin, missä saattaa olla vielä vahvat yhteydet Eurooppaan ja Ruotsiin...Nykyiset nuoret aateliston edustajat tosin tekee mitä tykkää, ja on alkanut heivaamaan oman luokan "sääntöjä" jopa lasten nimeämisessä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokan asunnon tunnistaa siitä, että keittiö- ja kylpyhuone ym. aputilat on lähes aina laitettu viimeisen päälle ja trendejä mukaileviksi. Lähes poikkeuksetta yläluokkien kodeissa on hirveät kasarikeittiöt ja räjähtäneet kylpyhuoneet. Varmaan juontaa juurensa niiltä ajoilta, ettei perinteisiin kuulunut keittiössä ja kylpyhuoneissa hääräily, vaan sisäköt hoitivat ruoanlaiton, ja kylpyvesi kannettiin makuuhuoneessa olevaan ammeeseen.
Tää on ihan totta perinteisesti. Ruuanlaittohifistelyhän ylemmän keskiluokan - keskiluokan harrastus. Nykyään kyllä ihan kaikkialle levinnyt. Mutta kun katselette Etelä-Helsingin alkuperäiskunnossa olevien suurten arvoasuntojen myynti-ilmoituksia, keittiöt ovat yhä monesti aika vaatimattomia.
Kun edesmennyt amerikkalainen koomikko Joan Rivers esitteli asuntoaan New Yorkissa, silmiinpistävää oli juuri, miten vaatimaton keittiö hänellä oli. Muu asunto oli ylellistä uusrenessanssia täynnä antiikkia ja kultaa, mutta silti hän vaan muina naisina valmisti jotain munakasmössöä kasarikeittiössään. Hänhän oli yläluokkaista venäjänjuutalaista sukua.
Esim tässä yksi alkuperäiskunnossa oleva miljoonakämppä Etelä-Helsingissä:
https://www.etuovi.com/kohde/20750684?haku=M1645623345
Keittiö on aika vaatimaton verrattuna muuhun kämppään.
Tuossa kylppäri on sentään rempattu, mutta just noin, että tuollaisessa miljoonalukalissa on tuollainen kanakopin kokoinen kylpyhuone, kun keskiluokan asunnoissa tyyliin 30% asunnon neliöistä on käytetty kylppäriin, ja keittiö on olohuone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.
Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.
Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.
Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta. Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu. Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla. Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä. Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti... Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä.
Nämä palstan yläluokkakuvaukset ovat hassuja, ne perustuvat ilmeisesti leffoihin tai muuhun fantasiaviihteeseen.
Minä satun olemaan aatelinen, akateeminen ja elän pääomatuloilla, eikä kotini, eikä muidenkaan sukulaisteni koti ole yhtään tuollainen. Meillä on aivan tavallisia huonekaluja ja moni niistä Ikeasta, ei mitään antiikkia. Pikemminkin siistiä ja modernia kuin raskasta ja nuhjuista. Vaatteenikin on ostettu ihan normikaupoista kuten H&M.
Noiden yläluokan kuvitelmakuvausten kirjoittajat heijastelevat niissä jotain omia haaveitaan, ne eivät ole todellisuutta.
Vanha raha on maailmalla ihan yleinen sosiaalinen viiteryhmä. Suomessa on todellä vähän vanhaa rahaa, mikä on eri asia kuin akateeminen keskiluokka. Esim. Ruotsi on Suomen naapurimaa, mutta siellä on suhteellisesti paljon enemmän vanhan rahan sukuja.
Keskiluokasta pitäisi kirjoittaa kirja. Siitä piisaa juttua niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskiluokka määrittelee itseään brändien ja esineiden avulla. Ilman keskiluokkaa ei olisi muotia eikä brändejä, joiden avulla pönkitetään keskiluokkaisuutta, sillä alaluokka ja yläluokka ei niistä piittaa. Keskiluokkaa on kolmenlaista: alinta keskiluokkaa, keskimmäistä keskiluokkaa ja ylintä keskiluokkaa.
Kun maalainen, työttömien tai köyhän duunariperheen lapsi nousee keskiuokkaan, niin ensimäiset tärkeät statusasiat ovat koulutus, vakituinen työ ja omistusasunto. Tärkeää on säännölliset tulot ja tietynlainen säyseä varmuus elämässä.
Keskimmäiselle keskiluokalle on erittäin tärkeää lokki-valaisimet ja muut brändituotteet. Niillä osoitetaan, että koti on keskiluokkainen. Keskimmäinen keskiluokka on toimihenkilöluokkaa. Tärkeitä asioita ovat ruokahifistely, viini- ja olutharrastus ja monella on oma terassi ja palju. Omakotitalo on keskimmäisen keskiluokan unelma, ja sitä varten tarvitaan yleensä iso asuntolaina ja säännöllinen, keskiluokkainen palkka.
Ylin keskiluokka erottuu keskimmäisestä oikeastaan vain siten, että se on parempipalkkaisissa töissä ja sillä on enemmän rahaa. Usein tähän liittyy akateeminen tutkinto ja esimies- tai erityisasiantuntijatyö. Ylimmälle keskiluokalle tärkeitä harrastuksia ovat golf tai veneily, ja moni on tehnyt maailmanympärimatkan tai lomaillut sellaisissa eksoottisissa paikoissa, joihin asuntovelkaisella keskimmäisellä keskiluokalla ei ole varaa.
Ylimmän keskiluokan ja yläluokan välinen ero näkyy eniten siinä, että yläluokka pyrkii rikkomaan keskiluokkaisia "hyvän maun" sääntöjä ja hymähtelee niille. Yläluokalle on tärkeää perityt asiat, kuten nimi, suvun perinteet ja suvussa kulkevat huonekalut ja esineet. Niitä ei voi ostaa rahalla. Toisaalta, tämäkin on vähän muuttumassa, sillä moni yläluokkainen tekee ihan mitä huvittaa, rikkoo perinteitä myymällä pois perintöpianon, koska ei tykkää siitä, tai karsii kirjastostaan pois yli puolet kirjoista, koska ei koe velvollisuudekseen säilyttää niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kiinnostaa miten sijoittuu prekariaatti suhteessa keskiluokkaisuuteen? Eli me, joilla on akateeminen koulutus, ehkä kaksikin, mutta taloudellisesti huonohko tai keskiverto asema? Joskus satunnaisesti jostain taideprojektista tms saattaa saada enemän rahaa, mutta muuten tulot pienehköt. Vaatemerkit eivät voisi vähempää kiinnostaa ja ylipäänsäkin vapaus on tärkein arvo, ei turvallisuus kuten keskiluokalla.
Teidän tapauksessa pitää tarkastella asenteita muita ihmisiä kohtaan koska materia ja kulutusvalinnat eivät tee pesäeroja.
Esimerkiksi tuletteko toimeen missä tahansa asuinympäristössä ja ette ole vaivoiksi muille ihmisille. Riippumatta siitä mitä sisimmässänne ajattelette tuotteko julki hankaluuksien uhallakin esimerkiksi negatiivisia asenteita vähemmistöjä kohtaan. Mikäli kyllä ja ei niin ette kuulu alaluokkaan asenteiden ja ainakin jonkinlaiset taloudellisen toimeentulon ansiosta. Jokin antimaterialistinen keskiluokka siis.
Huom. myös taloudellista alaluokkaa jakavat asenteiden ja arvojen erot. Tästä ei ole mitään epäilystä.
.
Eipä kai olla vaivoiksi, itse elän tällä hetkellä apurahalla, joka ei ole valtiolta. Ihmiset ovat tasa-arvoisia mielestäni. Arvoni eivät kohdistu materiaan, mutta en ole mikään ituhippikään.
Kautta historian on ollut köyhä, jopa rutiköyhä älymystö. Osataan kieliä, oman alan tietotaito vrt nykyiset asiantuntijat. Lahjakkuus asuu myös siellä, usein arvokkaaseen ja arvottomaan suhtaudutaan samoin.
Keskinkertaista ei kukaan muista sadan vuoden kuluttua. Jää nähtäväksi, onko kukaan näistä insta- /tubetähdistä kehitystä eteenpäin vievä voima.
Vierailija kirjoitti:
Kodin seinälle jokin mietelause ja jokaisessa purkissa englanninkielinen seloste sisällöstä. Lintulaudallakin teksti "Brid".
Ne on kyllä aika pahoja.
Ei todellakaan all inclusive, voisiko olla rahvaampaa
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan all inclusive, voisiko olla rahvaampaa
Ehdottomasti all inclusive hyvässä hotellissa. Aivan ehdottomasti. Välillä voi käydä sitten pörhistäytymässä hotellin naapuripizzeriassa jos siltä tuntuu siellä teidän rahvaan joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan all inclusive, voisiko olla rahvaampaa
Todellakin kyllä. Viisi tähteä, aikuisten hotelli ja Karibia. #niinansaittu
Alue: Aihe vapaa
Toi ensimmäinen kuva on kuin suoraan OKA-liikkeen kuvastosta. Brändi on yläluokkaisuuteen pyrkivän ylemmän keskiluokan unelma. Britanniassa. Sopii kyllä tämän ketjun statussymboleihin.