Auttaako vääristyneeseen kehonkuvaan muu kuin terapia?

Vierailija kirjoitti:

Laihdutus auttoi itselläni. Pitkään suljin silmäni vaivihkaa kertyneeltä ylipainoltani. 

Mun painoindeksi on 19. Nuorempana olin vielä 10 kg nykyistä kevyempi ja ihmiset koki oikeudekseen arvostella ja ruotia mun kehoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutus auttoi itselläni. Pitkään suljin silmäni vaivihkaa kertyneeltä ylipainoltani. 

Mun painoindeksi on 19. Nuorempana olin vielä 10 kg nykyistä kevyempi ja ihmiset koki oikeudekseen arvostella ja ruotia mun kehoa.

Ap

Olet ollut todella moukkamaisen käytöksen kohteena. Itse kirjoitin edellisellä sivulla: kärsin nuorena pahasta aknesta, josta kiusattiin koulussa. Aikuisetkin huomauttelivat. Tunsin olevani asian kanssa todella yksin enkä päässyt missään karkuun ikäviä kommentteja - joka ikinen tilanne tuntui menevän siihen, että joku alkoi ruotia ulkomuotoani tai ihmetellä ihoni kamalaa kuntoa. Minulle jäi asiasta hirveä trauma, itsetuntoni on edelleen kehno ja minäkuvani täysin vääristynyt muutenkin kuin ulkonäön osalta. Ihmisten pitäisi todella ottaa huomioon se, miten paljon ulkonäön arvostelu (tai kysyjän omasta mielestä harmittomat ihmettelyt ja kommentit) voivat satuttaa. 

Et ole yksin. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutus auttoi itselläni. Pitkään suljin silmäni vaivihkaa kertyneeltä ylipainoltani. 

Mun painoindeksi on 19. Nuorempana olin vielä 10 kg nykyistä kevyempi ja ihmiset koki oikeudekseen arvostella ja ruotia mun kehoa.

Ap

Olet ollut todella moukkamaisen käytöksen kohteena. Itse kirjoitin edellisellä sivulla: kärsin nuorena pahasta aknesta, josta kiusattiin koulussa. Aikuisetkin huomauttelivat. Tunsin olevani asian kanssa todella yksin enkä päässyt missään karkuun ikäviä kommentteja - joka ikinen tilanne tuntui menevän siihen, että joku alkoi ruotia ulkomuotoani tai ihmetellä ihoni kamalaa kuntoa. Minulle jäi asiasta hirveä trauma, itsetuntoni on edelleen kehno ja minäkuvani täysin vääristynyt muutenkin kuin ulkonäön osalta. Ihmisten pitäisi todella ottaa huomioon se, miten paljon ulkonäön arvostelu (tai kysyjän omasta mielestä harmittomat ihmettelyt ja kommentit) voivat satuttaa. 

Et ole yksin. 

- ap

Anteeksi, vahingossa tuli loppuun tuo "ap". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutus auttoi itselläni. Pitkään suljin silmäni vaivihkaa kertyneeltä ylipainoltani. 

Mun painoindeksi on 19. Nuorempana olin vielä 10 kg nykyistä kevyempi ja ihmiset koki oikeudekseen arvostella ja ruotia mun kehoa.

Ap

Olet ollut todella moukkamaisen käytöksen kohteena. Itse kirjoitin edellisellä sivulla: kärsin nuorena pahasta aknesta, josta kiusattiin koulussa. Aikuisetkin huomauttelivat. Tunsin olevani asian kanssa todella yksin enkä päässyt missään karkuun ikäviä kommentteja - joka ikinen tilanne tuntui menevän siihen, että joku alkoi ruotia ulkomuotoani tai ihmetellä ihoni kamalaa kuntoa. Minulle jäi asiasta hirveä trauma, itsetuntoni on edelleen kehno ja minäkuvani täysin vääristynyt muutenkin kuin ulkonäön osalta. Ihmisten pitäisi todella ottaa huomioon se, miten paljon ulkonäön arvostelu (tai kysyjän omasta mielestä harmittomat ihmettelyt ja kommentit) voivat satuttaa. 

Et ole yksin. 

- ap

Anteeksi, vahingossa tuli loppuun tuo "ap". 

:D

Kiitos. En tiedä mikä ihmeen tarve aikuisillakin ihmisillä on huomautella kaikesta. "Syötkö ikinä mitään? Eikö sun vanhemmat anna sulle ruokaa? Onpas sulla sitäjatätäjatota. Onko sulle kukaan ikinä sanonut, että oot ihan liian laiha! Jne."

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuus, tutustu aiheeseen, etsi vertaistukea.

Eri kuin ap mutta minullakin nuo kehopositiivisuuteen kannustavat kampanjat vaan pahentavat inhoa omasta ulkomuodosta. Minulle ne näyttäytyvät enemmänkin vittuiluna: hei on ok että sinulla on joku pieni virhe ulkonäössäni, kunhan vaan näytät muuten mallilta.

Tämä on muuten totta! Ja yleensä kampanjoiden keulakuvat ovat pluskoon malleja, joilla on superkauniit kasvot. Itseäni normaalipainoisena, mutta pahasta aknesta kärsineenä (arvet jäi) tämä v*tuttaa rankasti. 

Minäkin olen normaalipainoinen mutta aknearpinen. Kaikki muutkin suurimmat inhokkini ulkonäössäni ovat kasvoissani ja sellaisia, mille ei voi edes tehdä mitään leikkauksillakaan. Oikeastaan en ole aikaisemmin edes ajatellut että kuulun kehopositiivisuuden kohderymään, koska se on niin vahvasti suunnattu kasvoistaan kauniille ihmisille jotka ovat ehkä hieman ylipainoisia tai omaavat näkyviä raskausarpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutus auttoi itselläni. Pitkään suljin silmäni vaivihkaa kertyneeltä ylipainoltani. 

Mun painoindeksi on 19. Nuorempana olin vielä 10 kg nykyistä kevyempi ja ihmiset koki oikeudekseen arvostella ja ruotia mun kehoa.

Ap

Olet ollut todella moukkamaisen käytöksen kohteena. Itse kirjoitin edellisellä sivulla: kärsin nuorena pahasta aknesta, josta kiusattiin koulussa. Aikuisetkin huomauttelivat. Tunsin olevani asian kanssa todella yksin enkä päässyt missään karkuun ikäviä kommentteja - joka ikinen tilanne tuntui menevän siihen, että joku alkoi ruotia ulkomuotoani tai ihmetellä ihoni kamalaa kuntoa. Minulle jäi asiasta hirveä trauma, itsetuntoni on edelleen kehno ja minäkuvani täysin vääristynyt muutenkin kuin ulkonäön osalta. Ihmisten pitäisi todella ottaa huomioon se, miten paljon ulkonäön arvostelu (tai kysyjän omasta mielestä harmittomat ihmettelyt ja kommentit) voivat satuttaa. 

Et ole yksin. 

- ap

Anteeksi, vahingossa tuli loppuun tuo "ap". 

:D

Kiitos. En tiedä mikä ihmeen tarve aikuisillakin ihmisillä on huomautella kaikesta. "Syötkö ikinä mitään? Eikö sun vanhemmat anna sulle ruokaa? Onpas sulla sitäjatätäjatota. Onko sulle kukaan ikinä sanonut, että oot ihan liian laiha! Jne."

Ap

Todella junttimaista käytöstä. Nyt kun asiaa mietin, minullekin huomauteltiin nuorena painosta: olin normaalipainoinen tai hoikahko, mutta joidenkin mielestä olin liian paksu (silloin oli muotia olla langanlaiha). Joidenkin mielestä olin sitten liian laiha tai milloin mitäkin. "Onneksi" minulla oli muita ongelmia, joten paino ei tuntunut kovin tärkeältä enkä kehittänyt itselleni syömishäiriötä. Moni tuttuni sairastui anoreksiaan noihin aikoihin. 

En tiedä lohduttaako tämä sinua yhtään, mutta moni kadehtii luonnostaan hoikkia. Kauhistelevienkin kommenttien todellisena motiivina voi olla ihan puhdas kateus. 

- tuo aknesta kärsinyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla varmaan on joku osa kehossaan josta ei pidä. Enemmän tai vähemmän.

Moni korjauttaa ne plastiikkakirurgin avulla.

Itsellä oli aivan hirveät roikkuvat rinnat. Korjautin ne ja elämänlaatu parani paljon. Ei ole edelleenkään täydelliset mutta ei enää häiritse.

Seuraavaksi korjautan vatsani.

Mieluummin korjaan ja nautin sitten elämästäni kuin että väkisin koitan pitää roikkuvasta röllöstä jota saa tunkea housuihin.

Jos sinulla on inho koko kehoa kohtaan ilman syytä niin sitten varmaan se terapia voisi olla hyvä ratkaisu.

Kellä on oikeus määritellä ne syyt? Sinullekin joku olisi voinut sanoa, että vatsassasi ja rinnoissasi ei ole mitään vikaa. Isot rinnat voivat tietysti aiheuttaa selkävaivoja, mutta aiheuttiko vatsasi varmasti fyysisiä kipuja, vai leikkautitko sen esteettisistä syistä? 

Kuule, jos joku olisi tullut sanomaan, ettei kehossani ole vikaa olisin lyönyt turpaan. Koska se olisi ollut niin törkeää ja paksua valetta.

Korjautin rinnat ja vatsan ja nyt kaikki on hyvin. Jos olisin kuunnellut vähättelijöitä olisin edelleenkin onneton ruman kehon vanki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuus, tutustu aiheeseen, etsi vertaistukea.

Eri kuin ap mutta minullakin nuo kehopositiivisuuteen kannustavat kampanjat vaan pahentavat inhoa omasta ulkomuodosta. Minulle ne näyttäytyvät enemmänkin vittuiluna: hei on ok että sinulla on joku pieni virhe ulkonäössäni, kunhan vaan näytät muuten mallilta.

Tämä on muuten totta! Ja yleensä kampanjoiden keulakuvat ovat pluskoon malleja, joilla on superkauniit kasvot. Itseäni normaalipainoisena, mutta pahasta aknesta kärsineenä (arvet jäi) tämä v*tuttaa rankasti. 

Minäkin olen normaalipainoinen mutta aknearpinen. Kaikki muutkin suurimmat inhokkini ulkonäössäni ovat kasvoissani ja sellaisia, mille ei voi edes tehdä mitään leikkauksillakaan. Oikeastaan en ole aikaisemmin edes ajatellut että kuulun kehopositiivisuuden kohderymään, koska se on niin vahvasti suunnattu kasvoistaan kauniille ihmisille jotka ovat ehkä hieman ylipainoisia tai omaavat näkyviä raskausarpia.

Kiva (?!) kuulla, että joku samaistuu tähän! 

Auttaa. Hanki puhelin, jossa on vain perusominaisuudet ja hanki laskujen maksuun tietsikallasi vain minimiresurssit. Some on syöpä. Sitä lukemalla levität syövän leviämistä.

Kyllä se on se kehopositiivisuus, ja se koskee ihan kaikenlaisia kehoja. Jos sun keho toimii niin että pystyt elämään, se täyttää tehtävänsä, eli on ihan ok.

Lopeta sen asian vatvominen, päätä että sulla on huomattavasti tärkeämpiäkin asioita elämässä kuin ulkonäkö, se mitä sun päässä liikkuu, mitä sä teet elämälläsi. Keho on kuitenkin sellainen joka muuttuu vuosien varrella ihan jokaisella, ja sen terveys on paljon tärkeämpi asia kuin ulkonäkö. 

Eräskin hiljattain joutui työssään onnettomuuteen jossa häneltä meni kädet ja näkö, ihminen parhaassa iässä ja kunnossa, ja iso perhe, kouluikäisiä lapsia. Hänelle, ja myös hänen perheelleen on todella suuri asia että hän selviytyi hengissä, mutta varmasti hän antaisi aika paljon jos pystyisi näkemään kun lapsensa kasvaa, tulevat lapsenlapsensa, ja voisi heitä koskettaa, ja tietysti puolisoaan. Yleensä jos on sokea, sormet on ne joilla "näkee", hän menetti kerralla molemmat. 

Joten ap, ota pää pois peräreijästä ja lopeta sen miettiminen miltä näytät, omasta tai muiden mielestä, se ei ole kuitenkaan kenenkään mielestä niin älyttömän tärkeä ja mielenkiintoinen asia. Ja ala elämään elämääsi, jokainen päivä voi olla se viimeinen. Jokainen päivä voi olla viimeinen jolloin voit kävellä, puhua, koskettaa tai nähdä, nauti toimivasta kehostasi nyt kun voit.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on se kehopositiivisuus, ja se koskee ihan kaikenlaisia kehoja. Jos sun keho toimii niin että pystyt elämään, se täyttää tehtävänsä, eli on ihan ok.

Lopeta sen asian vatvominen, päätä että sulla on huomattavasti tärkeämpiäkin asioita elämässä kuin ulkonäkö, se mitä sun päässä liikkuu, mitä sä teet elämälläsi. Keho on kuitenkin sellainen joka muuttuu vuosien varrella ihan jokaisella, ja sen terveys on paljon tärkeämpi asia kuin ulkonäkö. 

Eräskin hiljattain joutui työssään onnettomuuteen jossa häneltä meni kädet ja näkö, ihminen parhaassa iässä ja kunnossa, ja iso perhe, kouluikäisiä lapsia. Hänelle, ja myös hänen perheelleen on todella suuri asia että hän selviytyi hengissä, mutta varmasti hän antaisi aika paljon jos pystyisi näkemään kun lapsensa kasvaa, tulevat lapsenlapsensa, ja voisi heitä koskettaa, ja tietysti puolisoaan. Yleensä jos on sokea, sormet on ne joilla "näkee", hän menetti kerralla molemmat. 

Joten ap, ota pää pois peräreijästä ja lopeta sen miettiminen miltä näytät, omasta tai muiden mielestä, se ei ole kuitenkaan kenenkään mielestä niin älyttömän tärkeä ja mielenkiintoinen asia. Ja ala elämään elämääsi, jokainen päivä voi olla se viimeinen. Jokainen päivä voi olla viimeinen jolloin voit kävellä, puhua, koskettaa tai nähdä, nauti toimivasta kehostasi nyt kun voit.

Valitettavasti ulkonäkö on nykymaailmassa tärkeä asia ja vaikuttaa ihmisten kohteluun arkielämässä ja jopa työpaikan ja ylennysten saamiseen, puhumattakaan kumppanin etsimisestä.. Itselläni ei ole työtä eikä kumppania.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on se kehopositiivisuus, ja se koskee ihan kaikenlaisia kehoja. Jos sun keho toimii niin että pystyt elämään, se täyttää tehtävänsä, eli on ihan ok.

Lopeta sen asian vatvominen, päätä että sulla on huomattavasti tärkeämpiäkin asioita elämässä kuin ulkonäkö, se mitä sun päässä liikkuu, mitä sä teet elämälläsi. Keho on kuitenkin sellainen joka muuttuu vuosien varrella ihan jokaisella, ja sen terveys on paljon tärkeämpi asia kuin ulkonäkö. 

Eräskin hiljattain joutui työssään onnettomuuteen jossa häneltä meni kädet ja näkö, ihminen parhaassa iässä ja kunnossa, ja iso perhe, kouluikäisiä lapsia. Hänelle, ja myös hänen perheelleen on todella suuri asia että hän selviytyi hengissä, mutta varmasti hän antaisi aika paljon jos pystyisi näkemään kun lapsensa kasvaa, tulevat lapsenlapsensa, ja voisi heitä koskettaa, ja tietysti puolisoaan. Yleensä jos on sokea, sormet on ne joilla "näkee", hän menetti kerralla molemmat. 

Joten ap, ota pää pois peräreijästä ja lopeta sen miettiminen miltä näytät, omasta tai muiden mielestä, se ei ole kuitenkaan kenenkään mielestä niin älyttömän tärkeä ja mielenkiintoinen asia. Ja ala elämään elämääsi, jokainen päivä voi olla se viimeinen. Jokainen päivä voi olla viimeinen jolloin voit kävellä, puhua, koskettaa tai nähdä, nauti toimivasta kehostasi nyt kun voit.

"se ei ole kuitenkaan kenenkään mielestä niin älyttömän tärkeä ja mielenkiintoinen asia."

Eikö? Miksi sitten niin moni (esim. ap ja minä) joutuu nuorena kiusatuksi ulkonäkönsä vuoksi? Jos ulkonäkö ei ole tärkeää eikä kiinnosta ketään, miksi tälläkin palstalla on ketjuja, joissa ruoditaan julkkisten ulkonäköä? Jopa hyvännäköisiä ihmisiä arvostellaan ja haukutaan rumiksi. 

Olet siis väärässä. Kyllä ulkonäkö kiinnostaa ihmisiä ja paljon. Kyllä ulkonäöllä on merkitystä. Olet oikeassa siinä, että tervettä ja toimivaa kehoa kannattaa arvostaa. Masentuneena ja traumatisoituneena on vain vaikeaa asennoitua positiivisesti.

- ketjussa aiemmin kirjoittanut ex-finninaama

Inhottaa nää lämpimät päivät, kun ei voi ulos mennessä verhoutua paksulti vaatteisiin. Parempi pysytellä sisällä.

Ap

Palasin lukemaan tätä ketjua. Tuli mieleen ap, että onko olemassa joku julkkis, jolla olisi samanlainen kroppa kuin sinulla? Voisit ottaa hänet esikuvaksi. :)

Minun nuoruudessani 1990-luvulla hoikka ja "poikamainen" kroppa oli muotimaailman ihanne. Taidat olla vielä melko nuori? Voin sanoa, että 90-luvulla olisit varmaan ollut ihailun ja kateuden kohde. 

- tuo ketjuun aiemmin kirjoittanut entinen finninaama

Vierailija kirjoitti:

Palasin lukemaan tätä ketjua. Tuli mieleen ap, että onko olemassa joku julkkis, jolla olisi samanlainen kroppa kuin sinulla? Voisit ottaa hänet esikuvaksi. :)

Minun nuoruudessani 1990-luvulla hoikka ja "poikamainen" kroppa oli muotimaailman ihanne. Taidat olla vielä melko nuori? Voin sanoa, että 90-luvulla olisit varmaan ollut ihailun ja kateuden kohde. 

- tuo ketjuun aiemmin kirjoittanut entinen finninaama

Tässä on juurikin se ongelma, että mulla ei oikeasti enää ole mikään poikamainen vartalo vaan E-kupin rinnat ja metrinen lantio ja siltikin koen olevani jotenkin litteä epänainen. Enkä oikeastaan tiedä onko jollain julkkiksella samanlainen vartalo kuin minulla, kun en hahmota sitä millainen se on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palasin lukemaan tätä ketjua. Tuli mieleen ap, että onko olemassa joku julkkis, jolla olisi samanlainen kroppa kuin sinulla? Voisit ottaa hänet esikuvaksi. :)

Minun nuoruudessani 1990-luvulla hoikka ja "poikamainen" kroppa oli muotimaailman ihanne. Taidat olla vielä melko nuori? Voin sanoa, että 90-luvulla olisit varmaan ollut ihailun ja kateuden kohde. 

- tuo ketjuun aiemmin kirjoittanut entinen finninaama

Tässä on juurikin se ongelma, että mulla ei oikeasti enää ole mikään poikamainen vartalo vaan E-kupin rinnat ja metrinen lantio ja siltikin koen olevani jotenkin litteä epänainen. Enkä oikeastaan tiedä onko jollain julkkiksella samanlainen vartalo kuin minulla, kun en hahmota sitä millainen se on.

Ap

Ahaa. Et kyllä kuulosta "litteältä epänaiselta" - ja tunnut tiedostavan sen itsekin. En tiedä, mikä auttaisi. Itse kamppailen päivittäin ulkonäköristiriitojen ja itseinhon kanssa, joten olen valitettavan huono neuvomaan. :( Minulla auttaa jonkin verran liikunta, työnteko ja muihin asioihin keskittyminen, mutta siitä huolimatta usein ulkonäköasiat pyörivät mielessä pakkoajatusten lailla. 

- "huono iho"

Onko ap vielä linjoilla

Vierailija kirjoitti:

Onko ap vielä linjoilla

Nyt olen täällä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla varmaan on joku osa kehossaan josta ei pidä. Enemmän tai vähemmän.

Moni korjauttaa ne plastiikkakirurgin avulla.

Itsellä oli aivan hirveät roikkuvat rinnat. Korjautin ne ja elämänlaatu parani paljon. Ei ole edelleenkään täydelliset mutta ei enää häiritse.

Seuraavaksi korjautan vatsani.

Mieluummin korjaan ja nautin sitten elämästäni kuin että väkisin koitan pitää roikkuvasta röllöstä jota saa tunkea housuihin.

Jos sinulla on inho koko kehoa kohtaan ilman syytä niin sitten varmaan se terapia voisi olla hyvä ratkaisu.

Oikeastaan inhoan ruumiinrakennettani, sitä ei voi muokata edes plastiikkakirurgialla.

Ap

Fysioterapeutille harjoittelemaan ryhtiä ja treenaamaan kohdistetusti alueita mitä tahtoisit muuttaa itsessäsi. Ruumiin rakenne on luiden päällä kannettava massa, oli se sitten läskiä tai lihasta. Ryhti ja täsmä harjoittelulla "epämielyttävä ruumiinrakenne" voidaan hoitaa kuntoon.

Tunnen erään naisen joka koki samaa vuosia, todella pitkä ja melko huono ryhti, valitti ruumiin rakennettaan. Kävi fysioterapeutilla parikymmentä kertaa ja noudatti harjoituksia. Nykyään kantaa kehoaan todella upeasti, kaikki oli kiinni vain ryhdin oikaisemisessa, vartalo muuten upea. Hän toimii julkisuuden alalla nykyisin. Hän on nuoruuteni yksi ensimmäisistä ihastuksista, ensimmäinen tyttö jossa ihastuin puhtaasti luonteeseen enkä ulkonäköön, tuota ei vain koskaan saanut hanelle sanotuksi. Aikuisina kerran näimme ja vähän kuulumisia vaihdeltiin, sanoi että "sulla on sama hymy vieläkin". Tiedä tuota mitä tarkoitti. Liian ujo ilmaistakseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla varmaan on joku osa kehossaan josta ei pidä. Enemmän tai vähemmän.

Moni korjauttaa ne plastiikkakirurgin avulla.

Itsellä oli aivan hirveät roikkuvat rinnat. Korjautin ne ja elämänlaatu parani paljon. Ei ole edelleenkään täydelliset mutta ei enää häiritse.

Seuraavaksi korjautan vatsani.

Mieluummin korjaan ja nautin sitten elämästäni kuin että väkisin koitan pitää roikkuvasta röllöstä jota saa tunkea housuihin.

Jos sinulla on inho koko kehoa kohtaan ilman syytä niin sitten varmaan se terapia voisi olla hyvä ratkaisu.

Oikeastaan inhoan ruumiinrakennettani, sitä ei voi muokata edes plastiikkakirurgialla.

Ap

Fysioterapeutille harjoittelemaan ryhtiä ja treenaamaan kohdistetusti alueita mitä tahtoisit muuttaa itsessäsi. Ruumiin rakenne on luiden päällä kannettava massa, oli se sitten läskiä tai lihasta. Ryhti ja täsmä harjoittelulla "epämielyttävä ruumiinrakenne" voidaan hoitaa kuntoon.

Tunnen erään naisen joka koki samaa vuosia, todella pitkä ja melko huono ryhti, valitti ruumiin rakennettaan. Kävi fysioterapeutilla parikymmentä kertaa ja noudatti harjoituksia. Nykyään kantaa kehoaan todella upeasti, kaikki oli kiinni vain ryhdin oikaisemisessa, vartalo muuten upea. Hän toimii julkisuuden alalla nykyisin. Hän on nuoruuteni yksi ensimmäisistä ihastuksista, ensimmäinen tyttö jossa ihastuin puhtaasti luonteeseen enkä ulkonäköön, tuota ei vain koskaan saanut hanelle sanotuksi. Aikuisina kerran näimme ja vähän kuulumisia vaihdeltiin, sanoi että "sulla on sama hymy vieläkin". Tiedä tuota mitä tarkoitti. Liian ujo ilmaistakseni.

Haluan luustoltaan kurvikkaamman vartalon, kapeammat hartiat, leveämmän lantion, pidemmät sääret, lyhyemmän selän, pienemmät kädet ja jalat. Ei auta fysioterapia.

Ap