Sinä joka pidät vartalostasi huolta, treenaat ja katsot mitä syöt, minkä ikäisenä ja mikä tilanne sai sinut havahtumaan?

Joskus 12 v. iässä 70-luvulla huomasin että treenaamalla kehittyy.

Kodinperintöä.

Olin 20 vuotias. Päässyt juuri mielisairaalasta ja lääkkeiden turvottama. (painoin 80 kg) Joku mies tuli sanomaan, että olen saatanan ruma sika. Se oli todella järkyttävää mun ikäiselle nuorelle naiselle. Vuosi aiemmin, ennen sairaalakokemusta olin ollut 52 kiloinen ja todella kaunis. Itkin valehtelematta monta päivää sen kommentin jälkeen. Sitten aloin selvittää, miten saan painoni alas ja kunnon ylös terveellisesti ja järkevästi ja mietin sitäkin, mikä mulle sopii ja mikä ei. Siitä se sitten lähti liikkeelle. Aloin harjoitella uusia elämäntapoja ja tiesin, että mikään kuuri ei tule kysymykseen. Suku on täynnä jojottajia ja sitä en kuollaksenikaan halunnut.

Ei nyt mikään tietty tilanne. Inhosin koululiikuntaa ja minulla kesti vuosia päästä liikuntaa kohtaan tuntemastani vastenmielisyydestä yli. Jossain vaiheessa opiskeluja oli pakko hiukan ryhtyä liikkumaan normaalin arkiliikunnan ohella, koska muuten paikat alkoivat jumittaa. Silloin huomasin, että liikunta voi olla hauskaakin ja olen sen jälkeen liikkunut aina vain enemmän, kokeillut uusia lajeja jne.

Opiskelujen aikana minulla oli myös välillä ruoansulatukseen liittyviä ongelmia (liittyivät varmaan osin runsaaseen istumiseen, osin stressiin), minkä myötä aloin vähän katsoa, mitä panin suuhuni. Olen aina ollut hoikkarakenteinen, joten ylipaino ei ole koskaan huolettanut. Jossain 25-30 ikävuosien välillä kunnon ruoka alkoi vain maistumaan paremmalta kuin pika- ja valmisruoat, joten aloin kiinnittää sitä kautta enemmän huomiota syömisiini kun en käynyt enää opiskelijaruokailoissa. Niihin aikoihin tutustuin myös enemmän tehotuotannon ja runsaan lihansyönnin eettisiin ongelmiin, joten siivosin ruokavaliostani myös suuren osan lihasta pois. En ole missään vaiheessa ollut täyskasvissyöjä saati sitten vegaani, mutta koen oloni paremmaksi niin henkisesti kuin fyysisesti, kun syön lihaa tyyliin kerran viikossa (ja mieluiten kalaa). Liiallisesta lihansyönnistä tulee jotenkin ähky olo, vaikka ei ajattelisikaan eettisiä kysymyksiä.

Yläasteella mua kiusattiin löllöstä ulkomuodosta ja rumista vaatteista joten tein asialle jotain.

Nyt 30v ja yhä kroppa kunnossa.

27-vuotiaana. Olin ollut ikäni laiha, enkä tottunut löllyvän vatsan ja kasvaneiden tissien liikkumiseen kävellessä. Lisänä jatkuva huono, etova olo ja syyllisyydentunto.

Menin kaverilla vaakalle ja näytti 10kg enemmän kuin piti, olin 29v entinen sporttinen mies. M41

Tämän päivän uutiset sai havahtumaan, että on parempi syödä kunnollista ruokaa ja kävellä, tai kuolla.

Tänään mediat ympäri maailmaa ovat uutisoineet uusinta tiedettä, joka vahvistaa liikunnan tärkeyden koronavirukseen liittyen:

"COVID-19-potilaat, jotka olivat jatkuvasti passiivisia pandemiaa edeltäneiden kahden vuoden aikana, joutuivat todennäköisemmin sairaalaan, joutuivat tehohoitoyksikköön ja kuolivat kuin potilaat, jotka noudattivat jatkuvasti fyysisen liikunnan ohjeita."

"Maissa, joissa on paljon ylipainoisia ihmisiä, kuten Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, on korkein Covid-19 kuolleisuusluku, paljastaa suuri raportti, joka kehottaa hallituksia torjumaan liikalihavuutta pikaisesti ja asettamaan ylipainoiset ihmiset etusijalle rokotuksissa."

Linkkejä:

Physical inactivity is associated with a higher risk for severe COVID-19 outcomes: a study in 48 440 adult patients

https://bjsm.bmj.com/content/early/2021/04/07/bjsports-2021-104080

Exercising regularly may reduce your risk of developing severe COVID-19, says study

https://thehill.com/changing-america/well-being/prevention-cures/548290…

Regular Exercise May Help Protect Against Severe Covid

https://www.nytimes.com/2021/04/14/well/move/exercise-covid-19-working-…

Covid deaths high in countries with more overweight people, says report

https://www.theguardian.com/world/2021/mar/03/covid-deaths-high-in-coun…

20- vuotiaana lihoin muutamassa kuukaudessa kolmisen kiloa. Aattelin lopettaa sen alkuunsa ja aloin juoksemaan. Tuli niitä elämän myötä yhteensä kymmenkunta lisää, mutta aluperin oli alipainon rajoilla, nyt on ihan hyvä. Ja juoksemista rakastan nykyään ihan muista syistä.

nostoa

Kuolemantapaus lähipiirissä sai lihomaan 10kg. Ei vaan enää jaksanut harrastaa mitään ja söi suruun suklaata. Nyt pieneen ylipainoon ja uusiin rintoihin on tottunut ja kannan ne ylpeydellä ja kiitollisena.

Elämä on nimittäin suuri lahja, jonka voi menettää silmänräpäyksessä olis sitten nuori tai vanha, hoikka tai pyöreä. Armollisuutta omaa kehoa ja toisia kehoja kohtaan,

Olin 40 vuotias, menetin sairauden takia munasarjat ja lähipiiri sanoi, että "niin sinä jäit sitten loppuelämäksi lihavaksi, kun vaihdevuodet ja kilpirauhasen vajaatoiminta estää laihtumisen!"

No, nyt 42 vuotiaana painoa pudonnut lähes - 50 kg, urheilen joka päivä ja syksyllä tarkoitus osallistua ruskamaratonille.