Lue keskustelun säännöt.
Oletko muuttanut takaisin kotipaikkakunnallesi ja oliko hyvä idea?
Mutäteen
14.04.2021 |
Minulla ollut pitkään vaikeeta, psyykkisesti. Asun puolisoni ja lapseni kanssa ihan muualla, kuin syntymäpaikkakunnallani. Myöskään puoliso ei ole täältä kotoisin. Mietin, pitäisikö muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleni, jossa on koko suuri sukuni (olen hyvin läheinen useamman sukulaiseni kanssa) sekä muutama sydänystäväni... en aiemmin miettinyt mitään tämmöistä. Nyt kun minulla ollut psyykkisiä ongelmia, kaipaan hirveästi etenkin tiettyjä sukulaisiani. Itse kotikaupunkiani en kaipaa. Yhtä hyvin voisin olla täällä, jos sukulaiset olisivat täällä. En tiedä mitä teen. Olen asunut jo lähes 20 vuotta täällä uudessa paikassa. Tunnen kovin yksinäiseksi itseni näiden ongelmieni kanssa täällä. Jos asuisin syntymäkaupungissani, minulla olisi useita paikkoja, minne mennä, kun olo on paha. Täällä ei ole yhtäkään. Täällä on toki ystäviä, mutta en koe, että sellaisia, joiden luo voisi vaan mennä saamaan lohtua/empatiaa, voisi vaikka itkeä. Jos olet muuttanut takaisin kotipaikkakunnallesi, oliko hyvä idea, vai muuttuiko mikään "paremmaksi'? Olen tästä jutellut puolison kanssa, ensin hän oli täysin vastaan sitä, mutta nyt sanoi, ei hän poissulje sitä. Joskaan se ei voi tapahtua heti. On talo joka pitää myydä, etsittävä uusi kotikaupungista... minun työni on täysin siirrettävissä, se ei ongelma. Puoliso tekee etänä työt nyt korona-aikana, normaalisti tekee jonkin verran etänä... hän voisi kysyä, onko mahdollista tehdä kokonaan etänä myös kun korona ohi... eikä sekään olisi mahdotonta, jos esim kerta vko kävisi työpaikalla, matka on max 200 km. Lapsi on jo niin iso, että muutto ei häiritse hirveästi hänen elämäänsä, lukio ym. Kysyin alustavasti häneltäkin, hän sanoi, ei osaa sanoa, ei hän mitenkään vastaankaan silleen ollut. Siellä ois turvaverkosto mulle ja lapselle kivoja sukulaisia, joiden luo myös voisi aina mennä.
Kommentit (7)
Muutin takaisin kotipaikkakunnalleni, muutimme perheen kanssa täältä pois ollessani 15v. Uudessa paikkakunnassa alkoi kaikki mennä päin mäntyä ja mm sairastuin masennukseen.
Jotenkin naiivisti ajattelin että kun muutan paikkakunnalle jossa olin lapsena onnellinen asiat korjaantuvat, mutta eivät ne ainakaan omalla kohdallani juurikaan korjaantuneet, tunnen oloni täällä kuitenkin edes hieman paremmaksi kuin siellä toisella paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olet ap 20 vuotta asunut muualla, oletko varma, että sukulaisten kanssa välit olisivat niin läheiset ja lämpimät kuin tässä kuvaat? Vai muisteletko jotain lapsuuden aikaa, joka on ollut ja mennyt?
Olen ap, kyllä vaan on tosi hyvät välit sukuun. Käyn siellä nytkin usein. He käyvät täällä. Välimatka kuitenkin se 200 km.... eli jos asuisimme samalla paikkakunnalla, olisi 100 krt helpompaa nähdä. Ei pitkiä ajomatkoja, ei pakko mennä yöksi muiden luo.....
Minä pääsin pääkaupunkiseudulta takaisi ja elämä on kyllä parempaa.
Lapsi on siis lukiossa? Ehkä odottaisin muutaman vuoden että hän pääsee omilleen ja sitten vasta talo myyntiin.
Voisitteko harkita jotain pientä kakkosasuntoa tai vaikka mökkiä kotipaikkakunnaltasi? Jos kerran olet etätöissä ja lapsi on jo iso, miksi sinä et voisi viettää siellä pidempiä aikoja? Vaikka perheesi ei olisi asiaa täysin vastaan, eivät he näköjään innosta kiljuen ole sinne muuttamassa. Siinä saisivat kaikki rauhassa totutella mahdolliseen pysyvään muuttoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appp kirjoitti:
Olen ap, kyllä vaan on tosi hyvät välit sukuun. Käyn siellä nytkin usein. He käyvät täällä. Välimatka kuitenkin se 200 km.... eli jos asuisimme samalla paikkakunnalla, olisi 100 krt helpompaa nähdä. Ei pitkiä ajomatkoja, ei pakko mennä yöksi muiden luo.....
Kertomasi perusteella: talo myyntiin ja uusi hakuun. Eihän tuossa taida olla mitään muuta estettä. Rohkeasti vain päätöstä tekemään.
Ei se kotipaikkakunta ole se tarunhohtoinen paikka miksi sen kuvittelet. Se on vain nostalgiaa.