Minulla on lapsia, mutta haluan ystäviksi lapsettomia. Mikäli ystävillä on lapsia, haluan pitää molempien lapset erossa ystävyydestä. Vanhempien välillä kilpailuasetelma lasten "paremmuudesta".

Tein vuosi sitten päätöksen, etten halua tavata ystäviä enää omien lasteni ollessa läsnä. Tämä siksi, että näinä 15 vuotena, kun meillä on ollut lapsia, ystäväperheiden kanssa vierailuilla puolin jos toisin, moni ystäväni/ystävän mies on kommentoinut ilkeästi lapsiamme joko vierailun aikana, tai jälkikäteen.

Lapsemme käyttäytyvät vieraiden aikana hyvin. Ovat hiljaisia, eivät juoksentele edes takaisin, käyttäytyvät ruokapöydässä ja vastaavat kysyttäessä vieraiden kysymyksiin, mutta eivät päsmäröi aikuisten juttujen päälle huutamalla. Tästä huolimatta ilkeitä kommentteja on tullut mm. ettei nuorempi lapsi osannut vielä 4v ajaa ilman apurattaita pyörällä, vanhemman lapsen juoksutyyli oli kummitätinsä mielestä omituinen ja telttasi lapselta miksi juoksee kuten juoksee, nuoremman lapsen uintityyliä on arvosteltu, samoin kuin ihmetelty harrastuksia ja lapsilta kysytty suoraan, olisiko fiksumpaa harrastaa jotain muuta kuin partioa ja bändikoulua. Nämä esimerkkejä, paljon muuta vuosien varrella on ollut. Lisäksi ystäväni mies jankkasi joka vierailulla toisen lapsen olevan adhd, koska oppi kävelemään vasta 1v 2kk iässä. Todellisuudessa johtui varmaan lapsen varallisuudesta ja rauhallisuudesta, mitä on tänä päivänäkin. Ja vanhempaa lasta kummitätinsä sanoi joka vierailulla 2-3 vuotiaana aspergerlapseksi, koska lapsi teki pikkuautoista jonoja lattialle ja leikki ruuhkaa. Ei ole osoittautunut nyt teini-ikään mennessä olevan asperger millään tapaa. Nyt sitten lapsen hiustyyli ei miellytä kummia, joka viime näkemän jälkeen soitti minulle, että oli katsonut että lapsen kannattaisi kammata hiuksensa toisin.

Ystävien tapaaminen tuntuu olevan toisten lasten taitojen ja ominaisuuksien kyttäämistä ja arvostelua. Olen saanut siitä tarpeekseni ja nyt päättänyt, että tapaan ystäviä siten, ettei lapset ole läsnä. Näin ollen tapaamiset varmasti harventuu, mutta ei tarvitse kuunnella lasteni arvostelua ja asettaa heitä arvostelevien silmien alle.

Lapsettomat ystävät eivät ole koskaan arvostelleet lapsiani. Heillä ei ole mihin verrata, joten heidän kanssa on paljon helpompaa. Heitä voin kutsua kylään lasteni ollessa paikalla.

Ihmettelen suuresti, miksi nykyvanhemmilla on niin suuri tarve moittia toisten lapsia, ihan päin naamaa vieraille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Ikään kuin olisi jatkuva kilpailuasetelma, meidän lapset on parempia kuin teidän.