Kärsiikö lasten kaverisuhteet, jos laitan säännön, että vain

noin pieniä vielä kylään niin ettei ole aikuisia läsnä.

Leikkivät keskenään pihalla, mutta harvoin menevät/tulevat kylään.



Toisaalta tyttäreni koulu on niin kaukana, että hänen pihakaverit ja koulukaverit ovat aivan eri asia. Hän itse ei ole valittanut siitä, että ei tapaa koulukavereitaan vapaa-aikana.

usko että kärsii.



Meillä ei ole rajoitusta päivissä, mutta on sellainen rajoitus että saa tulla vain kaksi kaveria samaan aikaan.



Ennen oli avoimet ovet ja kyllästyin kun hävisi ruuat jääkaapista ja lapsilta pelejä, uusia leluja, jopa vaatteita. Ihan omat kaverit kotipihasta vei tavaraa. Osa tavarasta jäljitettiin kun vanhempien kanssa juteltiin (muiltakin oli viety tavaraa).



KUmmallista kasvatusta

n myös, että ohjaan lapsia olemaan enimmäkseen ulkona kavereiden kanssa. Mutta ihan tarkkaan asiaa ei olla vielä päätetty. Meillä koululainen aloitti tänään koulunkäyntinsä ja hänen lisäkseen löytyy 4 nuorempaa. Siitä olen varma, että arki-iltaisin tätä elämää (siis kaverielämää ja vierailuja) jotenkin rajoitetaan. Itse teen vaativaa työtä (ainakin omasta mielestäni), joten ajattelen että kodissa täytyy saada myös olla rauhassakin. Vaikea juttu ja minusta ei siis apua tässä(kään) asiassa vielä ole.

Meillä on aika pienet tilat, monta lasta, päiväuni-ikäisiä ... Koti sellainen avoin, että jos kavereita kylässä, vaikea olla kenenkään rauhassa tai omissa oloissaan.

Meilläkin on aika tiukat säännöt ketkä saavat tulla meille leikkimään.

Ei enemmän kun korkeintaan kaksi lasta kerralla ja silloinkin katson vähän että ketkä saavat tulla leikkimään, eli pahimmat riehujat eivät saa tulla meille. Meillä vieraat lapset eivät käy jääkaapilla, lapsen omia karkkeja saa syödä ja lapsemme saa niitä jakaa kavereiden kesken. Jos on ruoka-aika niin vieraat lähtevät siksi aikaa ulos odottelemaan tai leikkimään. Jos vieraille tulee nälkä, lähetän ne kotiin syömään. Leikkiä saa vaan lapsen huoneessa. Lelut on leikkien jälkeen korjattava sieltä mistä ne on otettu. Ja sisällä ei saa riehua, juosta eikä karjua tai huutaa. Näitä kaikkia saa mielinmäärin tehdä ulkona.



Ja silti lapseni on suosittu kavereiden kesken, vaikka meillä on näin tiukkapipoiset säännöt.

kun teillä on noin " tiukkapipoista" meininkiä...lapset pitää siitä, että on selkeyttä ja rajoja...se tuntuu turvalliselta.



kaveritkin tietää selkeästi mitä saa tehdä ja mitä ei.

Muuten sisällä leikkiminen voi edesauttaa kaverisuhteiden ylläpitoa. Ja omasta lapsuudesta voin sanoa, että meille sai aina tulla kavereita, enkä itse voisi kieltää sitä omilta lapsiltani niin paljon se merkitsi minulle. Ja samalla vanhempani tietysti tiesivät kenen kanssa ja missä iltani vietän. Siis yläastella ja lukiossakin vielä hengailtiin meillä eikä kaupungilla.