Miksi turhat tavarat ahdistaa, ja niiden pois heittäminen tuntuu niin helpottavalta?

Pitää miettiä että miksi niiden ostaminen on aikoinaan tuntunut niin hyvältä?

Vierailija kirjoitti:

Pitää miettiä että miksi niiden ostaminen on aikoinaan tuntunut niin hyvältä?

En ole ostanut vaan lähinnä saanut ilmaiseksi sukulaisilta tai tutuilta. Jos jotain olen ostanut niin kirppikseltä.

Minua taas ahdistaa heittää mitään pois, vaikka tavara olisi kuinka turha.

Miksi olet hankkinut niitä niin paljon?

Minulla on kaikkia ideoita niin paljon että sitten pitää kerätä kaikkea mitä ilmaiseksi saa. Sitten sitä rojua on. Poiskaan ei voi heittää kun ei ole varaa ostaa sitten kaupasta vastaavaa jos  tarvetta olisi.

Tänään juuri olin voimattomana tavaroiden keskellä:(

Vaikka mihin katseensa laittaa, niin joku roju on silmissä:(

Pois heittäminen on jotenkin vapauttavaa. Saa tilaa omaan kotiin sellaisille tavaroille ja asioille, joilla on käyttöä ja merkitystä. En ole todellakaan mikään konmarittaja ja kamaa on yllin kyllin. Roskikseen heittäminen ei niinkään tyydytä, ellei kyse ole suoraan sanottuna roskasta. Kirpparille/ kierrätyslootaan vieminen saa mulle hyvän mielen.

Tavaroista eroon hankkiutuminen tuntuu ihan kuin pudottaisi painoa pois henkisesti. Mitä vähemmän tavaraa, niin sen helpompi olisi esim muuttaa tai jos kuolen niin muiden helpompi siivota.

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ahdistaa heittää mitään pois, vaikka tavara olisi kuinka turha.

Mua myös ahdistaa luopua tavaroista! Äskettäin oli pakko, enkä tarvinnut niitä tavaroita tai huonekaluja, mutta niihin liittyi silti hyviä muistoja ja ahdisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää miettiä että miksi niiden ostaminen on aikoinaan tuntunut niin hyvältä?

En ole ostanut vaan lähinnä saanut ilmaiseksi sukulaisilta tai tutuilta. Jos jotain olen ostanut niin kirppikseltä.

Minulle ei kukaan tuuppaa mitään tavaraa. Sinä olet antanut jotenkin ymmärtää, että ottaisit tavaraa vastaan?

Hallitsemisen tunne Varsinkin silloin jos elämässä on paljon asioita, joita on vaikea hallita, tuo on asia mikä on helppoa.

Joku henkinen ongelma siinä taustalla. Veikkaan että se pois heittämisen aiheuttama hyvä tunne on aika lyhytkestoinen? Luo kenties harhan että heittää huonoja asioita ja huonoja muistoja pois elämästä ja sitten pian palaa järkiinsä, että eihän ne huonot asiat ja muistot silti mihinkään lähteneet. Itseä ei ahdista turhat tavarat eikä niiden pois heittäminen tunnu miltään. Mun kaveri puolestaan sekä heittää pois että ostaa lisää. Joku henkinen ongelma sillä siinä täytyy olla taustalla. Itsekin myönsi että ei kaikki taida olla ihan ok, kun pitää hamstrata kaikkea. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet hankkinut niitä niin paljon?

Minulla on kaikkia ideoita niin paljon että sitten pitää kerätä kaikkea mitä ilmaiseksi saa. Sitten sitä rojua on. Poiskaan ei voi heittää kun ei ole varaa ostaa sitten kaupasta vastaavaa jos  tarvetta olisi.

Tänään juuri olin voimattomana tavaroiden keskellä:(

Vaikka mihin katseensa laittaa, niin joku roju on silmissä:(

Kannattaa miettiä realistisesti että ihanko oikeasti tulet jotain rojua tarvitsemaan. Jos roju on lojunut jo vuoden tai yli käyttämättömänä, et sitä oikeasti tarvitse.  

Eipä meillä ole koskaan ollut turhia lakanoita, kaikki on olleet käytössä ihan käteviä. Sama pyyhkeiden kanssa, en ole keksinyt mitään syytä kantaa pyyhkeitä kirppikselle.

Hullua heittää hyvää tavaraa pois vaikka sitä olisi liikaakin.

Lakanat kuluvat, heittää sitten vasta pois.

Mitä niillä tyhjillä hyllyilläkään on virkaa.

Pitää olla vain ostamatta lisää.

Vierailija kirjoitti:

Hallitsemisen tunne Varsinkin silloin jos elämässä on paljon asioita, joita on vaikea hallita, tuo on asia mikä on helppoa.

Omalla kohdalla on varmaan muuten tämä. Olen tässä yrittänyt koko koronavuoden tehdä gradua, mutta en ole saanut tehtyä. Se ahdistaa. Koronakin ahdistaa. Olen sitten ruvennut siivoamaan kaappeja ja heittämään turhaa tavaraa pois. Aina kun on heittänyt tavaraa pois, niin on hetken sellainen tunne että on tehnyt jotain hyvää ja edennyt ja kaikki on hallinnassa. Mutta sitten viikon päästä se tunne on jo kadonnut ja pitää taas heittää jotain lisää pois että saa saman tunteen taas.

Vierailija kirjoitti:

Hullua heittää hyvää tavaraa pois vaikka sitä olisi liikaakin.

Lakanat kuluvat, heittää sitten vasta pois.

Mitä niillä tyhjillä hyllyilläkään on virkaa.

Pitää olla vain ostamatta lisää.

Ehkä niitä saa olla jos on vaikka kokonainen perhe niitä käyttämässä. Yksin asuvalla sinkulla, jolla ei edes käy ikinä vieraita on täysin turha olla kymmenet lakanat kaapissa homehtumassa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä meillä ole koskaan ollut turhia lakanoita, kaikki on olleet käytössä ihan käteviä. Sama pyyhkeiden kanssa, en ole keksinyt mitään syytä kantaa pyyhkeitä kirppikselle.

Annapa olla, kun joku lähisukulainen kuolee. On todella työlästä kieltäytyä ihan kaikesta, mitä perikunta yrittää tuputtaa. Voihan sen kaiken tavaran kipata jälkeenpäin kaatikselle, mutta jos on laadukasta tavaraa, niin vaikeaahan se on. Heittelen sitten pois, kun ei mihinkään enää mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä meillä ole koskaan ollut turhia lakanoita, kaikki on olleet käytössä ihan käteviä. Sama pyyhkeiden kanssa, en ole keksinyt mitään syytä kantaa pyyhkeitä kirppikselle.

Annapa olla, kun joku lähisukulainen kuolee. On todella työlästä kieltäytyä ihan kaikesta, mitä perikunta yrittää tuputtaa. Voihan sen kaiken tavaran kipata jälkeenpäin kaatikselle, mutta jos on laadukasta tavaraa, niin vaikeaahan se on. Heittelen sitten pois, kun ei mihinkään enää mahdu.

Omassa kodissani ei ole mitään tavaraongelmaa, mutta minulla on yksi asunto perittynä tavaroineen, en oikein tiedä mitä niille tekisin. 

Vierailija kirjoitti:

Hullua heittää hyvää tavaraa pois vaikka sitä olisi liikaakin.

Lakanat kuluvat, heittää sitten vasta pois.

Mitä niillä tyhjillä hyllyilläkään on virkaa.

Pitää olla vain ostamatta lisää.

Minun mielestani ihan ok. Itse olen viime aikoina heittänyt pois mm. fleecepeiton, tyynynpäällisiä, sivupöydän, pannuja, muovisia säilytyslaatikoita, kaksi koria ja vanhoja vaatteita. Kaikissa noissa oli joko huonoja muistoja tai eivät sopineet uuden kotini värimaailmaan. Esim. tua fleecepeitto oli vaalenpunainen ja nykyisessä kodissa on lähinnä harmaata ja okraa. Ja korit kävivät aina silmään että miten rumia ne olivatkaan vaikka aikoinaan ostaessa niin ei ollut. Koti tuntuu paljon raikkaammalta kun ei hilloa tavaroita jotka oikeastaan ärsyttävät tai tekevät ympäristöstään rumemman kuin ilman.

En halua tänne 50 neliön kotiini yhtään esinettä joka ärsyttää tai on esteettisesti riitasoinnussa tavaroiden kanssa joista oikeasti pidän.

Mistä minä tietäisin? Ei kiinnosta.

Kai se ainaki itseä häiritsee, vaikka kun joskus ostanut hetken mielen liekeissä jotain ,mitä katuu luultavasti hyvinkin pian. Sitten se esine, tavara tms jää pyörimään kodin oravanpyörää, huoneesta toiseen liikkuen kuin sille lopulta muka paikka löytyisi. Koska siitä on maksanut, Siitä luopuminen tuntuu tappiolta monilla eri ihmisen mielen tasoilla. Lopulta siitä kukaan ei maksa yhtään mitään, koska se on koti oravanpyörässä kulunut ja nuhjaantunut. Silloin siitä tulee vihdoin kauan toivottu roska jonka voi ilomielin toimittaa vaikka juhannuskokkoon.

Sama teoria pätee myös muilta saaduista tavaroista. Eihän siskon miehen vaarin hienoa merimies säkistä ommeltua tyynyliinaa voi heittää pois. Onhan sillä tunnearvoa. Tuntuu se korvassa kyllä yöllä kitkan takia, mutta tuskin kovin arvokkaalta tuntuu. Mutta ei niitä voi heittää pois. Sitten sitä vain odottaa sopivaa hetkeä kun kukaan ei ole näkemässä ja viskaa papan katiskapipon koiralle, kissalle tai vaikka sateeseen vahingossa ja silloin siihen tulee syy miksi se pitää heittää pois ja ah se on mukavaa kun pääsee romuista eroon.