Kumpi lääke on parempi ahdistukseen,

Huomenna lääkäriin, siksi kysyin, että kannattaako kysyä diapamia.

Annostakaan tuskin enää saa tuossa oxepamissa nostaa, menee 1x3 päivässä.

ap

tsemppiä sulle!

Onko tehokkaampi? En haluaisi kuitenkaan mihinkään lääkkeeseen riippuvuutta, mutta nyt tilanne todella paha, joten olen tosiaan tuon 3 sitä oxepamia ottanut, pian kuukauden, joka päivä :-(

Mitäs muita mahdollisia lääkkeitä on?

ap

En sen tarkemmin tässä ala kertoilemaan, mutta sen verran kuitenkin, että kolmen alle kouluikäisen kanssa yritän tässä selvitä päivästä toiseen, kun mies makaa sairaalassa jo viidettä viikkoa. Sairastui vakavasti ja yritti sitten itsemurhaa. Päällimäisenä ajatuksena hänellä edelleen päästä pois maailmasta.

Voimat alkavat olla lopussa ja miehen uhkailut pelottaa.

Onko riittävä syy turruttaa oloaan?

ap

Tuhannesti voimia sulle!!!!

Tarvitsen niitä nyt todella. Itken nytkin, kun tuntuu niin hyvältä, että tuntemattomatkin tsemppaavat.

ap

Voi ap, voimia sinulle ja koko perheelle vaikeaan elämäntilanteeseen. Ymmärrän erittäin hyvin, miltä tuntuu, kun voimat ovat lopussa.. On jaksettava päivästä toiseen, vaikka haluaisi vain paeta kaikkea. Kaikkea hyvää ja parempaa huomista teille, ja toivottavasti saat uudet lääkkeet, joiden voimalla pääset nyt pahimman yli.

Kysy lääkäriltäsi tarkemmin.

Sinä tarvitset informaatiota joka kerrataan ja käydään läpi ammattiauttajan kanssa. Lääkehöyryssä sinä et voi huolehtia lapsista.

Pillereitä jaetaan aivan liian helposti tänäpäivänä ja rauhoittavien lääkkeiden käytön määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. MIKSI ihmiset ei osaa ottaa vastaan vakavia vastoinkäymisiä? Sinä teet parhaasi se riittää.





Lapseni kuoltua vakavaan sairauteen käteeni työnettiin rauhoittava ja sanottiin, että yritä nukkua. Kieltäydyin ja hengissä ollaan vaikka pohjalla on käyty. Periksi ei anneta vaikka henki menis.

Täytyy muistaa, että joskus tilanne on niin paha, ettei sitä saa laukeamaan ilman lääkitystä. Minäkin yritin ja yritin selvitä ilman masennuslääkkeitä, mutta niinpä vain kävi, että vaikka kuinka halusin selvitä ilman ja pelkän terapian avulla, se ei käynytkään niin. Olin lopulta niin huonossa jamassa, että ymmärsin lopulta itse, että jos en yksin enää pysty, on jostakin saatava apua.



Minun kohdallani se oli masennuslääkitys... Tunteeni eivät ole turrutettuja, edelleen koen iloa, surua jne, mutta tällä hetkellä tasapainoinen olo on tuhat kertaa tärkeämpi kuin mikään muu. Eikä noista lääkkeistä tule turta olo eikä pää ole sekaisin, päinvastoin tunnen itseni ensimmäistä kertaa pitkään aikaan normaaliksi!



Vaikka lääkkeitä määrätäänkin enemmän kuin ennen, ei välttämättä syy ole se, että niitä annetaan liian helposti vaan se, että ihmisillä on oikeasti paha olla. Älkää missään nimessä verratko omaa tilannettanne toisen tilanteeseen.. ettei voi koskaan tietää miltä toisesta oikeasti tuntuu, vaikka kuinka olisitte itse selvinneet ilman lääkkeitä. On jo ihmisen aliarvioimistakin sanoa, että kyllä sinun täytyy selvitä, koska minäkin selvisin. Meistä jokainen on erilainen ja ainutlaatuinen, ja koemme asiat niin eri tavoin.

...nimittäin minä en aio käydä tällä palstalla enää koskaan. Hirveitä sairaita ihmisiä, en todellakaan tarkoita ap:tä vaan näitä pahansuopia kommentoijia, oksettaa ajatella että jos näillä on lapsiakin.



Mutta ap:lle: voimaan ja jaksamista lastesi takia! En pysty edes kuvittelemaan tuskaasi ja ymmärrän täysin että jos lääkitys hiukankin tilannetta helpottaa ja auttaa jaksamaan päivästä eteenpäin, tottakai sitä tulee käyttää. Se on normaalia suhtautumista lääkkeisiin.

niin en missään vaiheessa ole verrannut omaa oloani ap:n omaan oloon, vaan kirjoitin, että ymmärrän miltä tuntuu, kun voimat ovat lopussa, koska olen saman kokenut ja olen kokenut sen, etten ilman lääkkeitä ole tarvinnut. Vertaamisella tarkoitan sitä, että jos sanotaan, että kyllä sinunkin täytyy selvitä koska minäkin selvisin ilman lääkkeitä, se on aliarvioimista. Se on inhottavaa.



Mutta tässä meni nyt vähän aiheen vierestä minunkin kirjoitukseni, ja toivon edelleen ap:lle tulevaisuuteen hyviä ja onnellisia hetkiä perheen kesken!



t. 13 ja 16

On turhaa luulla etteikö lääkkeillä pitkäaikaisesti käytettynä olisi haittavaikutuksia. Kaikilla lääkkeillä on. Psyyken hoidossa käytettävät lääkkeet eivät ole poikkeus. Ei ole tavatonta jäsenten puutuminen, jäykkyyttä ja vapinaa lihaksissa, tunnottomuus, huimaus, pahoinvointi painajaiset, näkymättömien ilmaantuminen elämään jne... vain jotian mainitakseni. Lääkeet kertyvät elimistöön ja niiden poistuminen ei aina ole yksinkertaista jos mahdollista koskaan. Ihmiset ovat raunioita hitaasti käveleviä muumeja kadulla vuosien lääkkeiden käytön jälkeen.



Tätä puolta ei korosteta riittävästi.



Jos ap haluaa napsia nappeja vaihtoehtona, niin en ole estämässä. Huolestuttava merkki on kuitnkin se että hän haluaa jo vahvempaa pelkän kuukauden käytön jälkeen. Se jo osoittaa lääkkeiden vaarallisuuden riippuvuuteen.



Lyhytaikainen käyttö johtaa väistämättä jonkintasoiseen pitkäaikais käyttöön.

Vierailija:

...nimittäin minä en aio käydä tällä palstalla enää koskaan. Hirveitä sairaita ihmisiä, en todellakaan tarkoita ap:tä vaan näitä pahansuopia kommentoijia, oksettaa ajatella että jos näillä on lapsiakin.

Mutta ap:lle: voimaan ja jaksamista lastesi takia! En pysty edes kuvittelemaan tuskaasi ja ymmärrän täysin että jos lääkitys hiukankin tilannetta helpottaa ja auttaa jaksamaan päivästä eteenpäin, tottakai sitä tulee käyttää. Se on normaalia suhtautumista lääkkeisiin.