Koulukiusaajien kohtaaminen aikuisena

Terve mitä mulk ku? Mitä siinä sen kummempaa tarvii sanoa? Luultavasti se häpeilisi, jos siis olisi järkevä? Jos ei niin varmaan katsoisi vähän pitkään, mutta mitäpä siitä

En olisi missään tekemisissä. Joskus ovat yrittåneet tehdä tuttavuutta mutta jatkan vain matkaa.

Jos tulisi kadulla vastaan niin en jättäisi väkivaltaa käyttämättä.

En tiedä. Luultavasti haluaisin (rauhallisesti) tiedustella, mitä mieltä henkilö on käytöksestään nykyään, mutta tällaisen keskustelun aloittaminen tuntuisi ehkä kiusalliselta.

Vierailija kirjoitti:

Jos tulisi kadulla vastaan niin en jättäisi väkivaltaa käyttämättä.

Kurkipotku?

En sanoisi mitään tai korkeintaan "en tosiaankaan tunne kuka olet?" 

Ignooraus, eivät ole huomion arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

En olisi missään tekemisissä. Joskus ovat yrittåneet tehdä tuttavuutta mutta jatkan vain matkaa.

Mikähän tässä on homman nimi kiusaajan näkökulmasta?

Anteeksipyyntö ja pahoittelu aiheutetusta pitkäkestoisesta haitasta (vaikuttanut hyvinkin pahasti myös kasvuun ja kehitykseen ja siihen asemaan missä nyt on) olisi paikallaan näiden kiusaajien toimesta, ja mahdolliset hyvittely-yritykset. En lähtisi mihinkään kostotoimenpiteisiin, vaikka olivat omalta osaltaan pilaamassa toisen elämää juurikin siitä syystä, että myöhemminkin joutunut (työpaikka)kiusatuksikin ja tällä omalla asemalla ylipäänsä on ollut vaikutusta, että tietty muukaan taho ei ole oikein toiminut, eli valtaa on käytetty väärinkin ja aiheuttaen toiselle (terveys)haittoja ja traumoja, mihin ilmeisesti ainakaan itse en koskaan saa oikaisua, kun ketään ei kiinnosta sitten kuitenkaan. En tiedä kuitenkaan täysin, mistä kiikastaa, mutta jos olisin joku muu, oikaisu ja kaikki mahdollinen hyvä olisi jo tullut. En tiedä miksi juuri mun pitää olla se, jolle se hyvä ei tapahdu, mikä muille tulee, vaikkakin ovat itsekin joutuneet taistelemaan asioiden paranemiseksi. Itse olen miltei elämän läpi asioille yrittänyt jotain tehdä, mutta ei ole auttanut kuitenkaan, vaan osittain samassa jamassa huomaan siltikin olevani, ja oikaisuja ja korjauksia ei tosissaan tapahdu.

Tuntuuko se sitten muista kivalta, kun itse mokailee ja kohtelee toista väärinkin, sitten vain kielletään suurin osa asioista ja laitetaan toisen syyksi? Mikä saa toiset ihmiset toimimaan näin, ja miksi juuri minä olen se kohde? Vaikka siis olenkin yrittänyt asioille jotain tehdä, asioita tykätään vain myös jatkaa, musta välittämättä? Ja se pitäisi vain aina toisilta kestää, kun eivät halua lopettaakaan? Eikö ymmärretä sitä, mitä vahinkoa toiselle aiheutetaan, vai eikö sillä ole väliä, että se saataisiin loppumaan ja minullekin tulisi hyvä elämä, millaisen kaikki ansaitsevat? Kaikkien muidenkin kaltoinkohdeltujen asemaa pitäisi parantaa, tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksipyyntö ja pahoittelu aiheutetusta pitkäkestoisesta haitasta (vaikuttanut hyvinkin pahasti myös kasvuun ja kehitykseen ja siihen asemaan missä nyt on) olisi paikallaan näiden kiusaajien toimesta, ja mahdolliset hyvittely-yritykset. En lähtisi mihinkään kostotoimenpiteisiin, vaikka olivat omalta osaltaan pilaamassa toisen elämää juurikin siitä syystä, että myöhemminkin joutunut (työpaikka)kiusatuksikin ja tällä omalla asemalla ylipäänsä on ollut vaikutusta, että tietty muukaan taho ei ole oikein toiminut, eli valtaa on käytetty väärinkin ja aiheuttaen toiselle (terveys)haittoja ja traumoja, mihin ilmeisesti ainakaan itse en koskaan saa oikaisua, kun ketään ei kiinnosta sitten kuitenkaan. En tiedä kuitenkaan täysin, mistä kiikastaa, mutta jos olisin joku muu, oikaisu ja kaikki mahdollinen hyvä olisi jo tullut. En tiedä miksi juuri mun pitää olla se, jolle se hyvä ei tapahdu, mikä muille tulee, vaikkakin ovat itsekin joutuneet taistelemaan asioiden paranemiseksi. Itse olen miltei elämän läpi asioille yrittänyt jotain tehdä, mutta ei ole auttanut kuitenkaan, vaan osittain samassa jamassa huomaan siltikin olevani, ja oikaisuja ja korjauksia ei tosissaan tapahdu.

Tuntuuko se sitten muista kivalta, kun itse mokailee ja kohtelee toista väärinkin, sitten vain kielletään suurin osa asioista ja laitetaan toisen syyksi? Mikä saa toiset ihmiset toimimaan näin, ja miksi juuri minä olen se kohde? Vaikka siis olenkin yrittänyt asioille jotain tehdä, asioita tykätään vain myös jatkaa, musta välittämättä? Ja se pitäisi vain aina toisilta kestää, kun eivät halua lopettaakaan? Eikö ymmärretä sitä, mitä vahinkoa toiselle aiheutetaan, vai eikö sillä ole väliä, että se saataisiin loppumaan ja minullekin tulisi hyvä elämä, millaisen kaikki ansaitsevat? Kaikkien muidenkin kaltoinkohdeltujen asemaa pitäisi parantaa, tavalla tai toisella.

Muutos lähtee aina itsestä. Klisee - tiedän, mutta niin totta!

Ei mitenkään. Jatkaisin matkaa. Olen ollut sekä kiusattu että kiusaaja. Ei ne enää ole samanlaisia. Ihminen muuttuu 5 vuodessa todella paljon. 20 vuodessa vielä enemmän.