Miten sanoisi anopille nätisti, etten halua kuunnella moitteita toisesta miniästä?

Meillä sama tilanne. Pistin välit poikki anopin kanssa. En jaksanut kuunnella toisen haukkumista.

Just. Jos sanot asiasta nätisti, anoppi todennäköisesti silti loukkaantuu ja alkaa soittelemaan veljen naisystävälle haukkuen sinua.

Olin entisessä suhteessa tuollainen moitittu, kaiken väärin tekevä miniä. Toisesta taas pidettiin.

Sanot suoraan, että et halua puhua pahaa muista selän takana.

Anoppisi kuulostaa siltä pas kanpuhumisineen, että sietäisikin tulla itse hieman loukatuksi.

Uusi näkökulma aiheeseen anoppi.

Turpa kii, akka! Ei tosin ole ihan nätisti sanottu!

Olen tähän ikään mennessä oppinut että aina ei voi sanoa nätisti vaan joskus vaan pitää puhua suoraan. Kakkua ei voi aina pitää ja syödä, joskus pitää loukata jonkun tunteita jos hän loukkaa minun tai toisten tunteita. 

En sanoisi mitään. Jos ei saa sinulta vastakaikua, ja on fiksu anoppi, niin ymmärtää yskän.

Sano, ”nyt en ehdi jutella enempää, heippa”, joka kerta kun puhe kääntyy ilkeilyn puolelle. Tehosi mun juoruilevaan anoppiin, ei juoruile enää, ainakaan mulle.👍 Jos yhtään älyä, niin ymmärtää jonkin ajan kuluttua, että turha sulle juoruta ja haukkua muita.

Aina kun aloittaa moittimisen, vaihda puheenaihetta. Se on jo niin selvä vihje, että siitä ottaa tajutakseen - jos haluaa.

Ei varmaan muulla tavoin kuin, että vaihdat joka kerta puheenaihetta. Kyllä anoppi oppii siitä, minä tein ”virheen” sanomalla (mielestäni ystävällisesti) ystävälle, että ei viitsisi puhua ollenkaan yhdestä yhteisestä kaverista jos puhuminen n jatkuvaa väheksyvää haukkumista.

”Ystävä” suuttui niin ettei sen koommin puhu minulle, mutta haukkuu nyt puolestaan minua.

Toi on varmaan mun anoppi. Inhoaa mua ja kysyy koko ajan toiselta miniältään, mitä mieltä se on mun ja meidän perheen asioista. Tämä käly sitten kertoo naureskellen kaikki minulle. Inhoan anoppiani. Jos olet R-alkuinen kälyni, kerro sille idiootillw, että minä en ole häntä auttamassa, kun hän on vanha ja raihnainen.

Mielestäni kannattaa sanoa asiasta ystävällisesti ja suoraan. Monille juoruaminen on ikävä tapa, jonka taustalla ei välttämättä ole sen kummempaa luonnevikaa. 

Minkäänlaiseen "merkitsevään vihjailuun", ikeilyyn tai piikittelyyn ei kannata alkaa tai olet ihan yhtä pölvästi kuin se anoppi. 

On täysin mahdollista, että anoppi ei edes kunnolla tiedosta ikävää tapaansa. Mielestäni on täysin kohtuullista antaa hänelle mahdollisuus muuttaa vuorovaikutustaan, koska teidän välisellä suhteellanne on todennäköisesti vaikutusta myös muihinkin suhteisiin suvussa. Kannattaa yrittää katsoa tilannetta siis laajemmin ja ymmärtäväisesti.

Entä jos sanoisit: olisi varmaan helpompaa meille kaikille, jos oppisit hyväksymään Maijan. Ihmiset on erilaisia ja hyväksyminen on kasvun paikka.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos sanoisit: olisi varmaan helpompaa meille kaikille, jos oppisit hyväksymään Maijan. Ihmiset on erilaisia ja hyväksyminen on kasvun paikka.

Silloin vähättelet ja vihjailet, että anopin pitäisi kasvaa henkisesti - mikä on aika laajalla pensselillä lätkäisty syytös ja 99 % todennäköisyydellä kuulostaa töksähtävältä ja syyttelevältä.

Kun pitää alusta asti etäiset suhteet miniään, ei tule missään vaiheessa tilannetta, jossa juttelisi tämän kanssa tunteista tai mielipiteistä. Keskustelun voi rajoittaa säästä ja maailmantilanteesta puhumiseen, jolloin ei tule mitään ap:n kokeman kaltaista esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos sanoisit: olisi varmaan helpompaa meille kaikille, jos oppisit hyväksymään Maijan. Ihmiset on erilaisia ja hyväksyminen on kasvun paikka.

Silloin vähättelet ja vihjailet, että anopin pitäisi kasvaa henkisesti - mikä on aika laajalla pensselillä lätkäisty syytös ja 99 % todennäköisyydellä kuulostaa töksähtävältä ja syyttelevältä.

Jos alkaisin haukkua poikani vaimolle toista miniääni, niin kyllä siinä sellainen kasvun paikka minulle olisikin, että mikäpä siinä, jos tämä nuori nainen sen sanoisikin? Eri asia, miten se otetaan vastaan tuossa tilanteessa, kun tuollaiset haukkujat ovat yleensä niin oikeassa, niin oikeassa.

Ehdotan, että kysyt kälyltäsi, haukkuuko anoppinne sinua hänelle? Pieni perspektiivin laajennus.

No mielestäni tässä tuli hyvä neuvo eli tuo toteaminen, että varmaan olisi tärkeää yrittää tulla toimeen, koska kyseessä on kuitenkin oman pojan vaimo. Sehän on fakta, jota ei tarvitse perustella sen enempää, ja jonka anoppi varmasti tavoittaa, hetken mietittyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos sanoisit: olisi varmaan helpompaa meille kaikille, jos oppisit hyväksymään Maijan. Ihmiset on erilaisia ja hyväksyminen on kasvun paikka.

Silloin vähättelet ja vihjailet, että anopin pitäisi kasvaa henkisesti - mikä on aika laajalla pensselillä lätkäisty syytös ja 99 % todennäköisyydellä kuulostaa töksähtävältä ja syyttelevältä.

Jos alkaisin haukkua poikani vaimolle toista miniääni, niin kyllä siinä sellainen kasvun paikka minulle olisikin, että mikäpä siinä, jos tämä nuori nainen sen sanoisikin? Eri asia, miten se otetaan vastaan tuossa tilanteessa, kun tuollaiset haukkujat ovat yleensä niin oikeassa, niin oikeassa.

Eli "koulutetaan" haukkujaa haukkumalla itse? Juu-u, kyllä varmasti on auvoinen lopputulos ja sukurauha turvattu pitkälle tulevaisuuteen.