En ole koskaan aiemmin nähnyt "mörökölli" ukkini itkevän, nyt satuin olemaan autossa kun haimme hänet eläinlääkäriasemalta kotiin (koira lop...
En osaa nyt oikein suhtautua ukkiin. Hän on aina ollut sellainen järkevä ja vakava ihminen. Ukin 15,5-vuotias koira oli pakko lopettaa, kun ensin vaarattomaksi luokiteltu kasvain olikin alkanut levitä kovaa vauhtia ympäri kehoa ja aivoihin.
En osannut sanoa mitään järkevää. Halasin vaan. Ukki on aina ollut se vahva henkilö kaiken muun sekoilun keskellä. Nyt tunnen oloni hölmöksi. Mitä minun olisi pitänyt sanoa?
Kommentit (24)
Luppakorva kantoi alkuihmetyksen jälkeen vastasyntyneelle vauvallemme kaikki omat lelunsa viereen mitä talosta vaan samasta huoneesta löytyy.
Nyt vauva alkaa olla katseluiässä. Koiramme tulee viereen. Osaa jo tätä nykyä hillitä itsensä ja ”varoa” vauvaa. Mutta selvästi siinä vahtia pidetään että pienellä on kaikki hyvin. Vauva katselee takaisin ja ihmettelee. Syvää ystävyyttä muodostumassa.
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni ei itkenyt edes omaa isäänsä kun tämä kuoli. Mutta koiran kohdalla aukesi kyynelkanavat. Pysäyttävä hetki.
Heh, minäkään en itkenyt äitiäni, manipuloiva paska.
Mutta joo, kissaani itkin.
Vierailija kirjoitti:
Pystykorvan pentu, epäilen vahvasti että koville ottaa aikanaan... mutta nyt täyttä (koiran) elämää kevääseen!
Meillä vähän sama homma. Mies ei mitenkään erityisesti koiraa halunnut, ja nykyään nukkuvat kylki kyljessä ton meidän mäykyn kanssa joka yö. Että kun lähtö joku päivä tulee, se on vähintään yhtä iso pala miehelle kuin meille muillekkin.
Up