Pahantahtoinen huumori, joka silti on hauskaa ja taitavaa

Lähden pois.

Vaihdellen, en aina taitavasti. Joskus nauran ja mietin vasta jälkikäteen ettei ollut niin kivasti sanottu. Joskus nauran mukana ja mietin siinä sivussa että turhan ronskia on. Joskus vain hymähdän ja käännän jutun muuhun. 

Uppoaa keneen ja naurattaa ketä? Ihmisten tyhmyyttä saa kyllä pilkata, mutta esimerkiksi eläinrääkkäyksestä vitsailu on mautonta. Ei myöskään ole reilua, että joukolla pilkataan yhtä ihmistä. Antaisitko esimerkin, millainen huumori on mielestäsi "todella ilkeää"?

Ilkeä huumori ei naurata, synkkä huumori sen sijaan kyllä. 

Nauran ja sitten kuitenkin ärsyttää kun nauroin..

njaa... ei liene erityisen terveellistä sille ilkeilijälle... vaan sitäköpä sitte saa mitä tilaa. 😐

No, joskus kavereiden kanssa auotaan päätämme kilpaa. Ilkeää juttua varmaan ulkopuolisen korviin, mutta tasapuolista kaikille paikallaolijoille. Tuosta jos menee ilkeämmäksi niin menee kiusaamisen puolelle ja se taas ei ole ok.

Huumori joka perustuu toisten mollaamiseen, ei ole laadukasta.

Etsikää aina itseänne parempaa seuraa, niin on tavoite ylöspäin.

Kaikenlainen vahingonilo ja pyrkimys normalisoida pahuus on selviä merkkejä sellaisesta johon ei kannata tuhlata aikaa. Harva asia on täysin hyvä tai paha, mutta kaikki on johonkin suuntaan.

Vahingoniloiset voi osoittautua jopa vaarallisiksi ja sitä ei uskota, koska on taitavasti valmistellut tilanteita "huumorilla".

On sellaisia ihmisiä, jotka pilkkaavat kaikkia tasapuolisesti. Ensi kertaa kuultuna kauhistuttaa, mutta kun oppii tuntemaan tyypin niin jutut lähinnä huvittaa (vaikka jälkikäteen saattaa miettiä että olihan se aika ilkeästi sanottu). Jos taas mollaaminen keskittyisi muutamaan samaan tyyppiin niin se ei enää olisi hauskaa, vaan suoraan sanottuna kiusaamista.

Musta huumori on hauskaa, samoin härski huumori. Nauran. En ole ihan varma mitä tarkoitat.

Erittäin harva persoona kykenee tuollaiseen huumoriin, mistä ihmiset ei loukkaannu vaan nauraa mukana. Tiedän kaksi tyyppiä jotka käytännössä voivat sanoa ihan mitä vaan ja kaikkien mielestä se on hauskaa, vaikka kenen tahansa muun suusta se olisi tosi ilkeää. Toinen on tietty kaveridynamiikka jossa se juttu on puhua asioista harvinaisen suoraan ja töksäytellen koska kumpikin on samalla kartalla.

Joskus nuorina synnyinkotona vielä asuvina siskon kanssa ajellessamme naapurin ohi näytettiin aina keskaria ja se näytti meille takaisin. Oli paras naapuri koskaan.

Oikeasti pahantahtoiseen "huumoriin" puutun ja joko puolustaudun tai puolustan uhria. Esim. jos joku heittää rasistista tai vaikkapa naisia alistavaa "läppää" tai kiusaa jotakin hänelle herkästä asiasta, siihen voi sanoa että nyt ei naurata ja vähän nöyryyttää itse nöyryyttäjää takaisin. Samoin narsistiset tyypit saa joskus tietyn uhrin kiusaamisen kuulostavan huumorilta muiden korvaan. Sen tunnistaa siitä, että kaikki muut nauravat mutta se kiltimpi/alakynnessä oleva vitsin kohde selvästi menee tilanteissa hiljaiseksi/vaikeaksi.

Mutta... Sitten on sellaista läheisten ystävien hyväntahtoista piruilua, joka on ok mielestäni niin kauan, kun se on varmasti molemminpuolista. Jos se on aina sama henkilö, joka heittää muille heistä vitsejä, voi taustalla olla vitsiniekan omaa epävarmuutta tai esim. kateutta jonka hän yrittää peittää. Mulla on yksi kaveri, joka heittää sulavasti muille tosi ronskeja juttuja ja esim. kaivelee menneitä tai juoruilee "huumorin varjolla", mutta saa heti hepulin jos hänelle heittää mitään vastaavaa takaisin pienessäkään mittakaavassa. :D Häntä välillä herättelen näkemään hieman omaa käytöstään ja isken huumorilla takaisin, sillä noh, mielestäni ei kannata nauraa muille jos ei kestä olla itsekin välillä kohteena. Olennaisinta on se, tuleeko ne vitsit hyväntahtoisesta vai pahantahtoisesta paikasta ja ymmärtääkö vitsailija missä menee raja. Jos heittää ystävälle arasta henkilökohtaisesta asiasta vitsiä, ollaan heti epäkunnioittavuuden puolella. Toisaalta jotkut aiheet ovat sellaisia, että ne kuulostavat ulkopuolisille rajummilta kuin oikeasti ovatkaan...

Mulle on myös yritetty heittää tuota "keskariläppää" niin kuin 11 kuvaili, mikä olisi varmaan oikeasti ollutkin ihan hauska bondailutapa ellei kyseinen henkilö olisi ihan aidoissakin kohtaamisissa mulkero. Hänen käsityksensä läheisyydestä oli juurikin siinä, että tosiystäville voi vittuilla (eikä heitä esim. tarvitse oikeasti kuunnella). Tuollaisissa suhteissa pitää olla vahva luotto siihen, että tositilanteessa toisesta ei tehdä pilaa ja pitää osata lukea vastapuolta. Kenelle tahansa ei voi mennä aukomaan ja perustella myöhemmin että "sehän oli läppää". Ei ollut, ainakaan onnistunutta sellaista, jos vastapuolelle jäi vaivaantunut tai ikävä fiilis. Pitää olla realistinen siinä, että vaikka itseironia on hyvästä ja itselleen pitää osata nauraa, aina sekään ei onnistu ja täytyy osata kunnioittaa myös ihmisten herkkyyttä. Ihminen loukkaantuu omien epävarmuuksiensa äärellä yleensä yllättävän pienestä.

Olen tuollaisen huumorin mestari. On hauskaa saada oikeaoppiset hyvesignaloijat nauramaan esim. rasistisille vitseilleni, ja katsoa kuinka he sitten kauhistuvat omaa nauramistaan.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin harva persoona kykenee tuollaiseen huumoriin, mistä ihmiset ei loukkaannu vaan nauraa mukana. Tiedän kaksi tyyppiä jotka käytännössä voivat sanoa ihan mitä vaan ja kaikkien mielestä se on hauskaa, vaikka kenen tahansa muun suusta se olisi tosi ilkeää. Toinen on tietty kaveridynamiikka jossa se juttu on puhua asioista harvinaisen suoraan ja töksäytellen koska kumpikin on samalla kartalla.

Joskus nuorina synnyinkotona vielä asuvina siskon kanssa ajellessamme naapurin ohi näytettiin aina keskaria ja se näytti meille takaisin. Oli paras naapuri koskaan.

Ilkeys ei katoa sieltä takaa, vaikka kaikki nauraisivat. Oikein taidokas ilkeys on sellaista, että kaikki eivät edes tajua mitä tapahtui. Nyt nauretaan ja seuraavana hetkenä on ihan hirveän kurja olo eikä tiedä miksi. Sen voi tajuta myöhemmin ja siitä voi sanoa muille. Ja muut sanovat että ei se x mitään pahaa tatkoita, ymmärsit väärin.

En ihan heti keksi mille asialle ei voisi nauraa, ilkeästikin (kunhan piikki on älykäs). Sen sijaan jonkin tietyn yksittäisen ihmisen pilkkaaminen esim. vammaisuuden tms asian takia (jolle itse ei voi mitään) on idioottimaista. Ja tietysti tällä palstalla ei saa nauraa nykyhallitukselle.

Vierailija kirjoitti:

En ihan heti keksi mille asialle ei voisi nauraa, ilkeästikin (kunhan piikki on älykäs). Sen sijaan jonkin tietyn yksittäisen ihmisen pilkkaaminen esim. vammaisuuden tms asian takia (jolle itse ei voi mitään) on idioottimaista. Ja tietysti tällä palstalla ei saa nauraa nykyhallitukselle.

No, sinähän keksit heti asioita joille ei voi nauraa.