Lue keskustelun säännöt.
Jos ei osaa puhua puolison lapsen kanssa
Pahatar
08.04.2021 |
En osaa puhua mitään puolisoni teinin kanssa. Meillä ei ole mitään yhteistä. Yritän keksiä jotain keskusteltavaa, mutta olen huomannut että meille on molemmille paljon helpompaa olla vain hiljaa. Moikkaamme, kysyn pakolliset mitä kuuluu, hän vastaa ok ja sanpp pari sanaa koulusta, minä sanon että hienoa, ja se on tavallaan siinä. Isänsä kanssa sitten puhuu pari sanaa enemmän. Ja kun hän lähtee kotiinsa (ei siis asu meillä), sanotaan moikka, pyydän tulemaan pian uudelleen ja blaa blaa. Koen koko ajan olevani huono ihminen kun en vain pysty keskustelemaan hänen kanssaan. On mulle lähes vieras ihminen, kaikki on vaivaannuttavaa ja teinikin tuntee selvästi helpotusta, jos emme puhu.
Onko muilla tällaista?
Kommentit (8)
Ei mitenkään omaan elämäntilanteeseen osuva tilanne joten tuskin osaisin neuvoa, mut kuulostaa kuitenki kivalta et yrität ja kysyt ja pohdit asiaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit ei paljon puhu vanhemmille muutenkaan. Koeta vain rentoutua ja olla läsnä. Ei tarvitse tuputtaa itseään. Kyllä se suhun pikkuhiljaa tottuu ja ehkä joidenkin vuosien päästä juttelee normaalimmin.
Ei kannata väkisin yrittää. Kuulostaa kuitenkin siltä, ettei sen kummempaa ongelmaa teidän väleissä.
Itse kun olin teini, niin muistan, etten keskustellut äidin miesystävien kanssa juuri koskaan mistään. Tai no, jatkui ihan aikuisuuteen. Jostain syystä isän naisystävien kanssa jopa keskustelin, mutta en mistään todella syvällisestä.
Et ole sosiaalinen ihminen ap. Jos olisit, pystyisit kyllä vääntämään vaikka tikusta asiaa teinin kanssa.
Tuntuu oudolta ettei muka mitään juttelemista löydy, kun teini on isänsä luona.
Varmaan sitten koko käynti pelkkää kärsimystä kaikille osapuolille.
Voisi se teinin käynti isänsä luona olla mukavampikin, kotoisa ja kiva tapaaminen.
Huono malli jää nuorelle perhe-elämästä. Ensin vanhemmat eroaa ja isän luona käynti pelkkää pakkopullaa.
Ei mukaan teini puhu mulle juuri mitään ja ärsyyntyy kyseilyistä. Poika on ehkä pikkusen enemmän ruvennu puhumaan nyt kohta 17 vuotiaana. Pitää minua tyhmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on olla kiinnostunut teinin asioista, jos niistä ei halua kertoa, niin sitten ei halua. Mutta sinun aikuisena pitää osoittaa, että hänelle tärkeät asiat kiinnostavat teitä. Kysyt mitä kuuluu, kysyt harrastuksista, kysyt kavereista jne. Saat ehkä vain kahden sanan vastauksia, mutta joskus teinillä voi olla joku asia mistä haluaa kertoa, niin silloin kuuntelet ja keskustelet.
Jos teinillä on joku harrastus, niin siihen kannattaa tutustua, niin jos äityy puhumaan, niin ymmärrät mistä puhuu. Itse luen juuri vapaapäivän ratoksi minecraftistä ja skuuttaamisesta.
Minä tunsin helpotusta siitä, että ihan biologiset vanhempani eivät yrittäneet vääntää turhia keskusteluja turhista aiheista. Suhtautukaa toisiinne kuin solukämppikset.