Lue keskustelun säännöt.
Tänään eka päivä sairauslomaa uupumuksen vuoksi - neuvoja?
23.09.2022 |
Tämä on ollut rankka vuosi. Aloitin uudessa työssä reilu keväällä 2021, aluksi olin tosi innoissani, olihan minut varta vasten pyydetty tuonne töihin (yrityksen omistaja on vanha tuttu) ja jätin silloisen työni ihan optimistisellä fiiliksellä. Mutta, pikkuhiljaa talon sisälle oppiessani ymmärsin ettei yrityksen sisäiset asiat olekaan kunnossa. Kuormitusta, mikromanageerausta, työn aliarviointia ja omien projektin ja innovointien jatkuvaa alasampumista. Kulminaatiopiste oli, kun pomo piti minulle puhuttelun joka päätyi siihen, että minun piti pyytää häneltä anteeksi omaa mielipidettäni (joka oli että mielestäni koronarokotukset eivät ole turhia).
Toinen vanhemmistani kuoli yllättäen samana päivänä kun aloitin 2 viikon kesäloman töistä. Loma meni siis epätodellisissa merkeissä; hautajaisia suunnittelessa, äitiä tukiessa. Itse jotenkin päätä pinnalla pitäen. Olen 2 lapsen yh-äiti joten lapsiakin tietysti tukiessa isovanhemman menetyksessä.
Olen ollut etäsuhteessa reilun vuoden, se alkoi samoihin aikoihin kuin aloitin uudessa työssä. Näimme miehen kanssa viimeksi maaliskuussa. Kauhea ikävä toisen luo. Ei varmuutta siitä koska voimme nähdä. Rakastan, ikävöin. Isäni kuoltua otin puheeksi suhteen tulevaisuuden ja konkreettiset askeleet siihen, että olisimme ihan oikeasti jonakin päivänä fyysisesti yhdessä, arkea jakaen. Koin että tämä pisti miehen ottamaan etäisyyttä, ja muutama päivä takaperin hän sanoi että meidän pitäisi molempien ottaa aikaa omien elämien kondikseen saattamiseen. Hänellä on myös paljon stressiä ja hän on uupunut, hänen pitää saada päänuppi myös kondikseen. Kysyin haluaako hän että odotan häntä. Hän ei tiedä. Eli hän haluaa erota, näin asian tulkitsen. Ensin minut "hylkäsi" isäni, ja nyt rakkaani, juuri samaan aikaan kun käsittelen isoja asioita elämässäni ja tarvitsisin tukea eniten.
Viime viikolla sain uutisen että isäni pikkuveli kuoli. Lasten isän kanssa käymme elatustukiasioita läpi, niistä väännetään ja käänetään.
Työhyvinvointikyselyn vastaukset läpikäytyä meidän työterveyshoitaja meilasi että haluaisi nähdä minut. Kävin hänen luona alkuviikosta. Ja heti aluksi tietysti aloin itkemään tätä tilannetta. Hän otti minut vakavissaan ja kirjoitti heti lähetteen lääkärille ja työpsykologille. Nämä tapasin eilen. Ensin alkuun viikko sairauslomaa (jonka jälkeen minulla on viikko kesälomaa), ja sain myös reseptit mieliala- ja ahdistuslääkkeisiin. Lisäksi tapaan psykiatrin sillä "kesälomaviikollani".
Viime yön nukuin kellon ympäri - 12 tuntia. Nyt mietin että miten saan päivät "kulumaan" kun olen toista vuotta ollut päivittäin yhteydessä tämän kumppanini kanssa joka nyt haluaa etäisyyttä. Ei tule viestejä eikä puheluita, eikä jokailtaisia videopuheluita.
Onko sinulla neuvoja miten käsitellä näitä / hoitaa itseä / nähdä oman elämän siunaukset, tilanteesta huolimatta? Onneksi lapset tulevat tänään kotiin isiviikolta, niin saan heitä halia ja elämää näihin nurkkiin.
Otan kaikki neuvot ja tsempit lämpimästi vastaan.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Kun minä olin uupunut - ei olisi tuollaista tekstiä syntynyt.
ap tässä. Viikon olet itkenyt ja maannut. Töissä olen käynyt ja muut hommat hoitanut. Voisin uskoa että uupumuksia on erilaisia. High functioning jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uupunut lepää eikä kirjoita romaania keskustelupalstalle.
Vierailija kirjoitti:
Kun minä olin uupunut - ei olisi tuollaista tekstiä syntynyt.
Kiitos tästä tärkeästä tiedosta!
Uupunut voi esimerkiksi aluksi käydä tolkuttomilla ylikierroksilla ja sitten tulee romahdus. Olen ap:n kanssa samaa mieltä, että ei ole yhtä tapaa.
Sinulla on tapahtunut paljon ikäviä asioita samaan aikaan. Harmittavaa että kumppaninkin kanssa tuli ero kaiken päätteeksi. Nyt sun kannattaa keskittyä niihin asioihin mistä pidät ja mistä saat voimaa jatkamiseen. Lapset, ulkoilu, kirjat, elokuvat, mikä ikinä. Vuoden päästä sulla on todennäköisesti jo ihan erilainen olo. Tietenkään se ei auta tämän hetken oloon mutta ehkä se auttaisi näkemään sen verran ettei sun koko loppuelämää oo tuomittu noin raskaaseen vaiheeseen, vaan se menee kyllä ajan kanssa ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uupunut lepää eikä kirjoita romaania keskustelupalstalle.
Jaa. Mä olin kerran puoli vuotta uupumuslomalla. En mitään levännyt muuta kuin niin, etten tehnyt aivotyötä. Uupumukseni kun oli tullut kiireestä, stressistä ja aivotyöstä, ei fyysisestä toiminnasta. Myös psykiatri jolla kävin viikoittain sanoi, että pitää pyrkiä elämään niin normaalisti kuin pystyy, eikä jähmettyä kotiin sairastamaan. Niinpä minä urheiilin, shoppailin, matkallakin kävin jne.
Kuulostaa kamalalta ja raskaalta tilanteelta. Kommentoijat eivät tiedä mistään mitään, ei uupuminen sitä ole ettei jaksaisi kirjaimellisesti mitään tehdä tai että nukkumisella lähtisi pois. Toivottavasti saat pian apua ja varmasti kannattaa tehdä niitä asioita joista saat mielihyvää, se auttaa kääntämään kierteen positiivisempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupunut lepää eikä kirjoita romaania keskustelupalstalle.
Jaa. Mä olin kerran puoli vuotta uupumuslomalla. En mitään levännyt muuta kuin niin, etten tehnyt aivotyötä. Uupumukseni kun oli tullut kiireestä, stressistä ja aivotyöstä, ei fyysisestä toiminnasta. Myös psykiatri jolla kävin viikoittain sanoi, että pitää pyrkiä elämään niin normaalisti kuin pystyy, eikä jähmettyä kotiin sairastamaan. Niinpä minä urheiilin, shoppailin, matkallakin kävin jne.
Aivan. Minä taas olin uupunut muistisairaan äidin hoitamisesta. Uupumus tuntui ruumiilliselta, mutta oli oikeasti enemmän henkistä. Sellaiseen lepääminen ei auta, vaan voi jopa pahentaa tilannetta. Sain ohjeeksi tehdä asioita, jotka tuntuvat oikeasti kivalta ja virkistävältä. Toipumisen keinot voivat olla eri ihmisille hyvin erilaisia - liikunta, luonnossa oleskelu, ihmisten tapaaminen, lukeminen, saunominen, musiikin kuuntelu, askartelu, kirjoittaminen, ihan mikä vain, mistä virkistyy eikä uuvu lisää.
Ihan ensiksi sun on nyt erittäin tärkeä erottaa tuossa sun uupumuksessa se, mikä on työnantajasta johtuvaa (ei oikeastaan mikään) ja mikä omasta elämästä johtuvaa (käytännössä kaikki) ja sitten miettiä miten saat sen oman elämäsi palaset paikoilleen. Läheisen menettäminen, varsinkin yllättäen, on raskas asia, mutta surua pystyy työstämään. Jos ei onnistu yksin, sitten ammattiavun kanssa, samoin tuota päättynyttä parisuhdetta (jos olette viimeeksi puoli vuotta sitten nähneet, sanoisin, että tuo homma on ollut loppu jo pitemmän aikaa, eikö?) Ja lasten vanhemman kanssa asia etenee sitä mukaa kun etenee. Eli piirrä itsellesi kuva: mihin elämääsi kuormittaviin asioihin pystyt vaikuttamaan (oma suru noista menetyksistä, taloudellinen tilanne) ja mihin et, ja sitten korjaat ne asiat mitkä on omassa vallassa ja hyväksyt ne mitkä ei ole (parisuhteen päättyminen ja exän kanssa hankaluudet).
Kun minä olin uupunut - ei olisi tuollaista tekstiä syntynyt.