En halua loppuelämän kestävää parisuhdetta, alavalintaa, työpaikkaa, asuinpaikkaa jne. - Mistä tätä johtuu?
Tuo "loppuelämän kestävä" voi olla vähän liioittelua mutta en halua edes "mahdollisimman pitkään kestävää".
Monet tuntemani ihmiset vaikuttavat kaipaavan elämään tällaista pysyvyyttä. Itseäni se lähinnä ahdistaa. Kaipaan jatkuvaa vaihtelua. En halua asioiden pysyvän vuodesta toiseen samoina.
Onko täällä kaltaisiani? Onko tämä vain joku harmiton luonteenpiirre vai pitäisikö alkaa itseään "diagnosoimaan" vakavammin?
Kommentit (7)
Varmasti joku selittävä syy taustalla. Joko jotain turvattomuutta lapsuudesta, tai siten ehkä esim. adhd sinulla?
Et pysty sitoutumaan. Itse en olisi tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Joku traumaattinen kokemus tai häiriö saattaa olla kyseessä. Tosin osalla ihmisistä mieli muuttuu kuitenkin about 30-vuotiaana, ja haluavatkin pysyvämmän uran, parisuhteen ja ostavat oman asunnon.
En minäkään halua, enkä ole koskaan halunnut. Eikä ole onneksi pakko. Olen 53-vuotias, asunut monessa maassa, teen hyvinpalkattua työtä, ei lapsia. Olen elänyt juuri sellaista elämää kuin olen halunnutkin.
Minulla on samaa ja diagnoosina epävakaa persoonallisuus. En tiedä liittyvätkö toisiinsa, mutta tunnistan itsestäni erilaisia kausia, jolloin haluan ihan päinvastaisia asioita kuin toisina. Esimerkiksi vauvakuumeeni vaihtui muutamassa viikossa hirveään inhoon lapsia kohtaan, parisuhde ahdistaa ilman kunnon syytä tällä hetkellä, alavalintaan en pysty sitoutumaan vaan opiskelen tällä hetkellä jo kolmatta kertaa jne. Olen tosin päättänyt että en enää ala pyörtämään päätöksiäni pelkästään sen vuoksi jos alkaa ahdistaa, koska sitten taas jonkin ajan kuluttua haluankin taas niitä asioita joista nyt kipuilen.
Olet ns tuuliviiri