Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En halua loppuelämän kestävää parisuhdetta, alavalintaa, työpaikkaa, asuinpaikkaa jne. - Mistä tätä johtuu?

Vierailija
08.04.2021 |

Tuo "loppuelämän kestävä" voi olla vähän liioittelua mutta en halua edes "mahdollisimman pitkään kestävää".

Monet tuntemani ihmiset vaikuttavat kaipaavan elämään tällaista pysyvyyttä. Itseäni se lähinnä ahdistaa. Kaipaan jatkuvaa vaihtelua. En halua asioiden pysyvän vuodesta toiseen samoina.

Onko täällä kaltaisiani? Onko tämä vain joku harmiton luonteenpiirre vai pitäisikö alkaa itseään "diagnosoimaan" vakavammin?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
08.04.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet ns tuuliviiri

Vierailija
2/7 |
08.04.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Psykologin kanssa kannattas asiasta keskustella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
08.04.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmasti joku selittävä syy taustalla. Joko jotain turvattomuutta lapsuudesta, tai siten ehkä esim. adhd sinulla?

Vierailija
4/7 |
08.04.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et pysty sitoutumaan. Itse en olisi tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä.

Vierailija
5/7 |
08.04.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku traumaattinen kokemus tai häiriö saattaa olla kyseessä. Tosin osalla ihmisistä mieli muuttuu kuitenkin about 30-vuotiaana, ja haluavatkin pysyvämmän uran, parisuhteen ja ostavat oman asunnon.

Vierailija
6/7 |
08.04.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

En minäkään halua, enkä ole koskaan halunnut. Eikä ole onneksi pakko. Olen 53-vuotias, asunut monessa maassa, teen hyvinpalkattua työtä, ei lapsia. Olen elänyt juuri sellaista elämää kuin olen halunnutkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
08.04.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on samaa ja diagnoosina epävakaa persoonallisuus. En tiedä liittyvätkö toisiinsa, mutta tunnistan itsestäni erilaisia kausia, jolloin haluan ihan päinvastaisia asioita kuin toisina. Esimerkiksi vauvakuumeeni vaihtui muutamassa viikossa hirveään inhoon lapsia kohtaan, parisuhde ahdistaa ilman kunnon syytä tällä hetkellä, alavalintaan en pysty sitoutumaan vaan opiskelen tällä hetkellä jo kolmatta kertaa jne. Olen tosin päättänyt että en enää ala pyörtämään päätöksiäni pelkästään sen vuoksi jos alkaa ahdistaa, koska sitten taas jonkin ajan kuluttua haluankin taas niitä asioita joista nyt kipuilen.