Tukiperhe-palaveri, mitä siellä tehdään?
Meillä ollut kaupungin palveluna tukiperhe nyt noin vuoden ja sosiaalityöntekijä soitti, että palaveerataan, miten mennyt tukiperhehommat ja onko palvelun jatkolle tarvetta yms. Tämä ok. Kaikki mennyt hyvin ja sekä itse, että tukiperhe halutaan jatkaa palvelua. En kuitenkaan ymmärtänyt, että minkä ihmeen takia lapsen pitää olla tuossa palaverissa mukana? En haluaisi lapsen kuullen puhua hänestä "tukiperhelapsena" tms. mikä voisi saada hänet tuntemaan olonsa jotenkin huonoksi tai oudossa asemassa olevaksi. Tähän asti olen puhunut lapselle tukiperheviikonlopuista tyyliin, että sinä pääset nyt äidin tuttavaperheen luokse yökylään ja leikkimään heidän lapsen kanssa jne. Tämä tukiperheen sekä oma lapseni ovatkin kaverustuneet aivan loistavasti. Itselleni tämä palaveeraus varsin ookoo, mutta ahdistaa, että lapsi pitää sotkea tähän mukaan, että mulla on itselläni ollut jaksamisen kanssa ongelmia ja siten tarvetta omalle ajalle jne. Tuli ihan yllätyksenä tämä, että nyt sitte pitää hakea lapsi tarhasta aikaisemmin ja muuta, että hän voi osallistua tähän palaveriin.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun pitäisi lapselle kertoa niin kuin asia on. Kysy nyt ihmeessä sosiaalityöntekijältä neuvoa tuohon. Sinä itse nyt teet tukiperheestä hävettävän asian, ei lapsi niin ajattele. Tukiperhe ei ole teidän ystäväperhe, he ovat enemmän. Ihmisiä jotka haluavat auttaa vaikka eivät ennestään tunne teitä.
Juu ei ole ystäväperhe, mutta on lapsi siellä vuoden käynyt tiuhaan tahtiin, että kyllä nyt voi jo vähintään sanoa, että nuo lapset ovat keskenään kavereita. En näe syytä, miksi eivät kaveeraisi myös tukiperhetoiminnan ulkopuolella. Itsellä on välit jäänyt vähän etäiseksi, koska olen ujo ja introvertti. Mutta ei tämä ole se ongelma, vaan se, että miksi lapsi pitää nyt sisällyttää tuohon palaveriin. Homma jatkuu jokatapauksessa ja voitaisiin minun mielestä aikuisten kesken palaveerata.
Ei se lapsesta tunnu mitenkään ihmeelliseltä olla "tukiperhelapsi". Eikä tuollaista termiä siellä palaverissa varmastikaan käytetä - ehkä voidaan puhua siitä, että kuinka olet viihtynyt tukiperheessä.
Meillä tuli lastensuojelu kuvioihin lapsen vaikean teini-iän aikana. Lapseni oli siis kiltti, mutta ylitunnollinen, ja kärsi pahasta ahdistuksesta. Tämä lapsi oli ollut hyvin sulkeutunut eikä kestänyt kotona puhua yhtään vaikeammista aiheista. Lastensuojelun taitavat työntekijät hoitivat kuitenkin homman niin, että lapselle oli ihan luontevaa ja ok puhua esim. psykiatrisen hoidon tarpeesta palavereissamme.
Pienemmän lapsen kohdalla en näe, että olisi mitään ongelmaa, jos itse vain suhtaudut luonnollisesti.
Mietin esimerkiksi skenaarioita, että sosiaalityöntekijä kysyy kysymyksen, että "Onko tämä tukiperhetoiminta edistänyt sun jaksamista?", niin mun mielestä nämä tämmöiset on aikuisten välisiä asioita, mistä aikuiset voi keskenään puhua ja palaveerata, ei lapsen tarvitse siinä kuunnella ja olla huolissaan eikö äiti jaksa. Vähän sama asia kuin toisessa ketjussa, että pitääkö lapselle kertoa, että isä on kohdellut huonosti ja about kaikki oli sitä mieltä, että ei lapsen tarvitse tuollaisia tietää. Niin tarviiko lapsen tietää tämmösiäkään. Sillä huolehdin, että mitä siellä käydään läpi. Voisivat sitten vaikka kuulustella meitä erikseen, jos on pakko.
No luota nyt siihen, että ammattilaiset osaavat puhua palaverissa lapsentasoisesti. Ei kai kukaan puhuisi lapselle tukiperhetoiminnasta 🤔Jos asia huolettaa niin ota etukäteen yhteys sossuun. Tässä on kyse siitä, että kuullaan lapsen mielipide ja voidaan ottaa se huomioon.
On tärkeää, että lapselle ei hämärrytetä asioita niin että lapsi käy vain kaverilla (jos lapsi jo sen ikäinen että osaa puhua ja ymmärtää asioita). Tärkeää selittää lapselle omalla tavallasi, miksi hän siellä käy. On hienoa, että hän viihtyy siellä noin hyvin. Tuskin hän kauheasti takertuu itse syyhyn, koska kerran hänelle myönteinen asia.
Lapsella on oikeus osallistua ja kertoa oma mielipiteensä. Jos kaikki on mennyt hyvin tuo palaveri on sitä että kysellään kuulumisia ja tehdään sopimus jatkoa var. Näitä palavereja tarvitaan että maksut saadaan kulkemaan.
Tämä vastaus tulee nyt vähän myöhässä mutta me toimitaan miehen kanssa itse tukiperheenä ja meillä on pariin otteeseen ollut näitä palavereita tuettavan perheen ja heidän sos.tt:n kanssa. Minulle on ollut ihan itsestäänselvyys, että lapsi on mukana. Yhdessä on sitten keskusteltu siitä mitä meillä ollessa on tehty ja miten on sujunut, onko ruoka ollut hyvää jne. Ihan perusjuttuja ja tosiaankin lapsen omalla tasolla. Samalla sos.tt. on varmaan vähän tsekannut miten meillä vuorovaikutus toimii lapsen ja hänen vanhemman kanssa.
Vain hölmö alkaa sekoilla lastensuojelun kanssa.
Sossuna haluan tietenkin nähdä asiakkaani ja lapsihan tuossa se asiakas on eikä äiti. Kyllä lapselta itseltään halutaan kuulla miten on tukiperheessä mennyt, onko ollut kivaa, millaisia juttuja ovat tehneet jne. Toisinaan ne tukiperheet ovat huonoja, näitä ei löydetä ellei asiakasta kuulla.
Kyllä sun pitäisi lapselle kertoa niin kuin asia on. Kysy nyt ihmeessä sosiaalityöntekijältä neuvoa tuohon. Sinä itse nyt teet tukiperheestä hävettävän asian, ei lapsi niin ajattele. Tukiperhe ei ole teidän ystäväperhe, he ovat enemmän. Ihmisiä jotka haluavat auttaa vaikka eivät ennestään tunne teitä.