Eikö muilla ole jo ikävä työmatkoille?

Vierailija kirjoitti:

Työmatkoilla on parasta se, että mikä tapahtuu työmatkalla, jää työmatkalle.

Toivottavasti jää herpes, tippuri, kondylooma ym. muut mukavat tuliaisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ei totisesti ole.

Työmatkat olivat rankkoja kaikkine lentoineen ja palavereineen ja kokouksineen.

Ennen kokouksia pitä harjoitella ja briifata viimeisen päälle tarkkaan oma alan sanastoa ja opetella sen kohdemaan kulttuuria ja käytöstä ja tapoja viimeisen päälle tarkkaan.

Yrityksen jossa työskentilin pääkohde maa olivat Aasian valtiot.

Ja jokainen vähänkin  tietävä ja sivistynyt  ihminen käsitttää, että siellä ei toimita, puhuta, keskustella ja neuvotella sopimuksista samalla tavalla, kuin eurooppalaisissa maissa.

Tuo epävarmuus ja pelko tietenkin johtui siitä, että olin ja olen edelleenkin nuori ja aloitteleva kansainvälisen kaupan osaaja.  Mutta tämä aika on antanut itselleni paljon oppia digitaalisista jutuista ja aikaa harjoitella ja omaksua eri maiden kulttuuria myös verkossa.

Olet fiksu nuori! Toisin kuin Ap, joka haaveilee chardonnayn juomisesta - sori, töistä!

Minä luulin, että väljähtäneen viinin kaipuu oli ns. vitsi. Mutta koska aloittaja on nainen ja äiti, hän ei todellakaan saa vitsailla tuollaisella aiheella. Hyi mikä äiti!

On ikävä miehen työmatkoja, harrastuksia ja poikien iltoja. Nyt se on koko ajan kotona jaloissa. En jaksa enää. Itse olen koto-ihminen ja olin niin iloinen, että kumppani on menevämpi.

Vierailija kirjoitti:

Olet. Työmatkoilla ei ryypätä, ainakaan meidän firmassa.

Riippunee alasta. Konferensseissa on yleensä viinitarjoilu tai cocktail-tilaisuus jossain vaiheessa ohjelmaa. Ja ei, siellä ei ryypätä, vaikka suomimammat niin kuvittelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap ei kaipaa työmatkoille vaan kotoa pois. Ihan muistutuksena että perheen hankkiminen on valintakysymys.

Monet perheet ovat viettäneet yli vuoden tiiviisti yhdessä ja vähemmästäkin alkaa kaivata hieman omaa aikaa/tilaa ympärilleen. Työ, perhe ja kotielämä sekoittuvat arjessa jo liikaa.

Ei tarvitse ottaa kaikkea aina niin vakavasti, mutta velat aina lukevat perheellisten viestejä kuin Piru Raamattua.

Harva tuomitsee samalla tavalla sitä, jos ihminen haluaa ottaa viikonlopun verran vapaata puolisostaan. Siihen päinvastoin jopa kannustetaan.

Se vapaa järjestyy helposti, erohakemus miehen nokan alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap ei kaipaa työmatkoille vaan kotoa pois. Ihan muistutuksena että perheen hankkiminen on valintakysymys.

Monet perheet ovat viettäneet yli vuoden tiiviisti yhdessä ja vähemmästäkin alkaa kaivata hieman omaa aikaa/tilaa ympärilleen. Työ, perhe ja kotielämä sekoittuvat arjessa jo liikaa.

Ei tarvitse ottaa kaikkea aina niin vakavasti, mutta velat aina lukevat perheellisten viestejä kuin Piru Raamattua.

Harva tuomitsee samalla tavalla sitä, jos ihminen haluaa ottaa viikonlopun verran vapaata puolisostaan. Siihen päinvastoin jopa kannustetaan.

Täysin epäolennaisuus, mutta en ole vela. Silti minusta on surullista nähdä että joku ei halua olla niiden ihmisten kanssa joita on ympärilleen valinnut. Viikonlopustahan tässä ei ollut puhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet. Työmatkoilla ei ryypätä, ainakaan meidän firmassa.

Riippunee alasta. Konferensseissa on yleensä viinitarjoilu tai cocktail-tilaisuus jossain vaiheessa ohjelmaa. Ja ei, siellä ei ryypätä, vaikka suomimammat niin kuvittelevat.

Aivan, mutta sutinatarjoilu pelaa!

Olen parhaillaan työmatkalla ja ei tämä ole tosiaankaan sen arvoista. Kaikki paikat kiinni tilaan noutoruokaa hotellihuoneeseen ja käyn puhumassa toisten toimistoilla. Toki hotellihuoneessa on hyvä sänky ja pienet lapset ei herätä yöllä, mutta muuten kyllä vaan raskasta ja tavallistakin kurjempaa.

No siis kuka ne lapset kuskasi ja teki nakkikastikkeet silloin, kun olit työmatkalla? Miksi se sama henkilö ei hoida noita nytkin iltaisin, kun olet konferenssissa?

On todellakin ikävä työmatkoille! En ole tavannut ketään työkaveria yli vuoteen, kaikki ulkomailla. Tiimihenki ja ideoiden vaihto on niin ohutta ja huonosti toimivaa vain etänä. Emme toki ennenkään tavanneet usein, mutta kuitenkin säännöllisesti.

Ihan sama juttu asiakkaiden kanssa. Toki suoraviivaisia yksinkertaisia projekteja saa vedettyä digitaalisestikin, mutta kaikki sellainen syvällisempi kuuntelu ja asiakkaiden tarpeiden pohjalta innovointi on kyllä vaikeaa, koska hiljaiset signaalit jäävät kuulematta.

Ja kyllä, kaipaan myös sitä chardonnayta työkavereiden kanssa. Haluaisin joskus nähdä heidät kokonaisina ihmisinä ja puhua edes vähän jostain muustakin kuin käsillä olevadta projektista. Uudemmista työkavereista olen nähnyt vain päät.

Ap, älä valita. Sulla on koti, perhe, työ, rahaa... ja tyhjää aikaa haaveilla chardonnaysta. Minulla ei ole kuin yksi noista etuoikeukista.

Työttömät velat näemmä vastailemassa :D

Vierailija kirjoitti:

On todellakin ikävä työmatkoille! En ole tavannut ketään työkaveria yli vuoteen, kaikki ulkomailla. Tiimihenki ja ideoiden vaihto on niin ohutta ja huonosti toimivaa vain etänä. Emme toki ennenkään tavanneet usein, mutta kuitenkin säännöllisesti.

Ihan sama juttu asiakkaiden kanssa. Toki suoraviivaisia yksinkertaisia projekteja saa vedettyä digitaalisestikin, mutta kaikki sellainen syvällisempi kuuntelu ja asiakkaiden tarpeiden pohjalta innovointi on kyllä vaikeaa, koska hiljaiset signaalit jäävät kuulematta.

Ja kyllä, kaipaan myös sitä chardonnayta työkavereiden kanssa. Haluaisin joskus nähdä heidät kokonaisina ihmisinä ja puhua edes vähän jostain muustakin kuin käsillä olevadta projektista. Uudemmista työkavereista olen nähnyt vain päät.

Tämän tilanteen tunnistan niin hyvin! Minun lähimmistä työkavereista vielä yksi on kuollut ja kaksi muuta jäämässä pian eläkkeelle, surullista ajatella etten heitä ketään päässyt näkemään vielä viimeistä kertaa. Osan kanssa kuitenkin yli kymmenen vuotta ollaan tehty töitä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

On todellakin ikävä työmatkoille! En ole tavannut ketään työkaveria yli vuoteen, kaikki ulkomailla. Tiimihenki ja ideoiden vaihto on niin ohutta ja huonosti toimivaa vain etänä. Emme toki ennenkään tavanneet usein, mutta kuitenkin säännöllisesti.

Ihan sama juttu asiakkaiden kanssa. Toki suoraviivaisia yksinkertaisia projekteja saa vedettyä digitaalisestikin, mutta kaikki sellainen syvällisempi kuuntelu ja asiakkaiden tarpeiden pohjalta innovointi on kyllä vaikeaa, koska hiljaiset signaalit jäävät kuulematta.

Ja kyllä, kaipaan myös sitä chardonnayta työkavereiden kanssa. Haluaisin joskus nähdä heidät kokonaisina ihmisinä ja puhua edes vähän jostain muustakin kuin käsillä olevadta projektista. Uudemmista työkavereista olen nähnyt vain päät.

On sulla murheet. Ihmisiltä menee työpaikat alta, sairaaloissa matalapalkka-aloilla työskentelevät painaa kolmivuorotyötä koronan keskellä, vanhukset ovat yksinäisiä... sinä itket kun et saa chardonnayta!! Osta kotiis sitä ja vedä kitusiis, älä valita täällä!

Vierailija kirjoitti:

Työttömät velat näemmä vastailemassa :D

Mitä siinä on nauramista?

Ylimielistä valittamista. Ota ero ja lähde sinne maailmalle, good bye!

Vierailija kirjoitti:

Työttömät velat näemmä vastailemassa :D

Mikä naureskelija sinä sitten olet?

Mielikuvituksettomilla ja ylinormaaleilla "normolammas" -tyypin ihmisillä kaveripiiri muodostuu työkavereista. Näillä ihmisillä on varmaan kova kaipuu toimistolle.

Vierailija kirjoitti:

Senkun jätät perheesi ja miehesi, että pääset työmatkoille hotelleihin peuhaamaan ja skiumppailemaan. Reilua kuitenkin olisi, että kerrot miehellesi, millaisilla ”työmatkoilla” käyt. Noin niinku aikuisten oikeesti.

Kyllä minä ainakin ihan avoimesti olen miehelleni puhunut. Yksnkö sitä pitäisi hotellissa illat istua? Mieluummin sitä käy syömässä ja skumpalla hyvässä seurassa.