Vihaan lausetta "pienennä annoskokoja" ,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sipaisu levitettä" vituttaa vielä enemmän. Mielummin jätän kokonaan pois kuin sipistelen jonkun levitteen hajun leivän pintaan. Yök. 

Hahhah, tämä nauratti koska itseänikin ärsyttää tuollaiset sievistelyt, joista ei tule kuin vihaiseksi.

Olen ollut yli vuoden ketogeenisellä ruokavaliolla, jossa syödään todella energiatiheää ruokaa ja kasviksia. Paljon erilaisia rasvoja ja normaali määrä proteiinia, hiilarit minimissä (vihreiden kasvisten hiilarit jätetään laskematta). Tämä on oikea taivas! Ruoassa saa olla kunnolla rasvaa ja suolaa, veriarvot ja verenpaine silti erinomaiset. Annoskoot pienenivät automaattisesti, kun keho oppi käyttämään tehokkaammin rasvaa energianlähteenä. Kylläisyyden tunne tuli aina vain pienemmällä annoskoolla, kunnes koko vakiintui minulle sopivaksi. Ulkopuolisten mielestä annokseni ovat naurettavan pieniä, mutta toisaalta niissä on paljon enemmän energiaa per gramma verrattuna niihin ruokiin, mitä ihmiset tavallisesti syövät.

Vatsa kiittää kun ei tarvitse ahtaa itseään ähkyyn ja silti pysyy kylläinen tunne koko päivän. Sellainen pallomainen turvotus vatsasta on kadonnut (joka ei siis ollut läskiä vaan pysyvää turvotusta). Paino laski kuin huomaamatta kymmenen kiloa ja vakiitui sitten tasolle, jossa se oli nuorena.

Haasteena oli aloitusvaiheen huono olo, kun keho totutteli uuteen ruokavalioon ja siihen ettei se saanut enää hiilihydraatteja jatkuvalla syötöllä. Ja aterioiden suunnittelu sellaisiksi, että makrot menivät oikein. Nykyään ei tarvitse enää suunnitella ja laskea noita auki, vaan osaan koostaa terveellisen aterian lennosta, ja kehoni osaa arvioida mikä määrä sitä tarvitsee syödä. Lopetan syömisen kun on kylläinen olo.

Tulipa jaariteltua ohi aiheen, mutta kerrankos sitä. :)

Ovatko pelastusrenkaasi sulaneet?

Olen 43 ja keho on palautunut sellaiseksi kuin se oli parikymppisenä. Ei mitään ylimääräisiä renkaita missään. Ihosta kyllä näkee että en ole parikymppinen, jos oikein tarkasti katsoo (kimmoisuus hieman vähentynyt).

Minä en pienentänyt annoskokoja vaan lisäsin liikuntaa.

Myös ahmiminen on syömishäiriö.

Kannattaa tosiaan pienentää

Jos ei pienennä annoskokoa, on sitten radikaalisti muutettava ruoan koostumusta kevyempään suuntaan. Jos mitään muutoksia ei tee, ei tietenkään laihdu.

Ei pelkkä annoskoon pienentäminen ole oikotie onneen vaan olisi hyvä syödä ruokaa, joka on riittävän laadukasta, energiatiheää ja täyttävää hyvällä tavalla. Esim syökö välipalalla jotain höttöjugurttia vai täyttä maitorahkaa? Tai aamupalalla 100% vehnäleipää vai kuitupitoista puuroa raejuustolla? Lounaalla ja päivällisellä annoskokoa ei välttämättä edes tarvitse pienentää, ottaa vaan todella reilusti "puhtaita" kasviksia joko raakana tai kypsennettynä (eli sellaisia, joihin ei ole lisätty esim piilosokeria tai piilorasvaa marinadin tai kastikkeen muodossa) ja siihen lisukkeeksi vähärasvaista proteiinia (noin 20-25 grammaa proteiinia per annos) ja liikunnallisuuden mukaan tarvittaessa täysjyväpitoista hiilihydraattia, esim ruis/kauraleipää. Rasvat itse annostellen esim rkl öljyä/annos, ei piilorasvana, mistä tulee helposti yllättävän isot energiamäärät. Sokerit satunnaisesti herkkuja, ei tavallisessa käytössä.

Jatkuvassa nälässä ei tietenkään kenenkään pidä olla, mutta satunnainen nälkä tunti tai puoli ennen seuraavaa ateriaa on ihan ok ja normaalia. Kertoo, että keho ja aineenvaihdunta toimii. Jos nälän tunnetta ei tunne juuri koskaan, kertoo se että joku ruokailussa on pielessä. Saman toki kertoo jatkuva nälän tunne yhtä lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sipaisu levitettä" vituttaa vielä enemmän. Mielummin jätän kokonaan pois kuin sipistelen jonkun levitteen hajun leivän pintaan. Yök. 

Hahhah, tämä nauratti koska itseänikin ärsyttää tuollaiset sievistelyt, joista ei tule kuin vihaiseksi.

Olen ollut yli vuoden ketogeenisellä ruokavaliolla, jossa syödään todella energiatiheää ruokaa ja kasviksia. Paljon erilaisia rasvoja ja normaali määrä proteiinia, hiilarit minimissä (vihreiden kasvisten hiilarit jätetään laskematta). Tämä on oikea taivas! Ruoassa saa olla kunnolla rasvaa ja suolaa, veriarvot ja verenpaine silti erinomaiset. Annoskoot pienenivät automaattisesti, kun keho oppi käyttämään tehokkaammin rasvaa energianlähteenä. Kylläisyyden tunne tuli aina vain pienemmällä annoskoolla, kunnes koko vakiintui minulle sopivaksi. Ulkopuolisten mielestä annokseni ovat naurettavan pieniä, mutta toisaalta niissä on paljon enemmän energiaa per gramma verrattuna niihin ruokiin, mitä ihmiset tavallisesti syövät.

Vatsa kiittää kun ei tarvitse ahtaa itseään ähkyyn ja silti pysyy kylläinen tunne koko päivän. Sellainen pallomainen turvotus vatsasta on kadonnut (joka ei siis ollut läskiä vaan pysyvää turvotusta). Paino laski kuin huomaamatta kymmenen kiloa ja vakiitui sitten tasolle, jossa se oli nuorena.

Haasteena oli aloitusvaiheen huono olo, kun keho totutteli uuteen ruokavalioon ja siihen ettei se saanut enää hiilihydraatteja jatkuvalla syötöllä. Ja aterioiden suunnittelu sellaisiksi, että makrot menivät oikein. Nykyään ei tarvitse enää suunnitella ja laskea noita auki, vaan osaan koostaa terveellisen aterian lennosta, ja kehoni osaa arvioida mikä määrä sitä tarvitsee syödä. Lopetan syömisen kun on kylläinen olo.

Tulipa jaariteltua ohi aiheen, mutta kerrankos sitä. :)[/quote

Jep, joillekin ketoilu toimii ja se on hyvä. Itse ketolla sain vuonna 2008 laihdutettua vain kuudessa kuukaudessa 62 kg:sta 52 kg, olen 164 cm pitkä. Sitten aloin harrastamaan liikuntaa ihan eri tasolla ja aloin syödä hiilihydraatteja vähitellen enemmän ja enemmän. Nyt hiilareita menee tosi paljon, muuten en jaksaisi treenata. Painokin on noussut lihasmassan kasvun vuoksi ja kehon koostumus muuttunut lihaksikkaaksi aiemman laihaläskin sijaan. Ihan mielenkiinnosta kyselen, että miten ketoiluun nykysuositusten mukaan suositellaan yhdistettävän esim salitreeni? Miten omat liikuntasi menee keton kanssa? Jaksaako treenata hyvin, vai otatko ylimääräisiä hiilareita treenipäivinä?

Vierailija kirjoitti:

No pienennä niitä annoskokoja, niin pääset tavoitteeseesi.

Ei se auta kun mahalaukku on jo niin paljon venynyt. Maha vaatii isoja annoksia.

Vierailija kirjoitti:

Mun annoskoko ei ensin pienentynyt yhtään. Lisäsin lautaselle kaalia, jäävuorisalaattia, kurkkua, pinaattia, kukkakaalia ja parsakaalia, eli kaikkia kasviksia, joissa on tosi vähän kaloreita. Samassa suhteessa vähensin sitä raskasta ruokaa. Annoskoko pysyi samana, mutta kaloreita putosi roimasti pois.

Tämä on ensimmäinen edes vähän järkevään päin oleva neuvo tässä keskustelussa.

Miten sokeita ihmiset voi olla sille, että aloituksessa puhuttiin SYÖMISHÄIRIÖSTÄ???

Lähes jokainen syömishäiriö alkaa juuri tästä paskasta, eli syömisen vähentämisestä. Ja täällä ääliöt huutaa kuorossa, että vähennä vähennä vaan.

Ja edelleenkään: normaalipaino ei ole yhtä kuin terveys ja lihavuus ei ole yhtä kuin sairaus. Monen terveen lihavan laihduttaminen sairastuttaa pahasti fyysisesti tai henkisesti.

Ja tiedän, alapeukut viuhuu, kun av-ääli öt ei edes suostu katsomaan, että asioilla on monta puolta.

"Pienennä annoskokoja" vaan kertakaikaikkiaan on yleisvaarallinen neuvo, se kun kantautuu usein myös lasten ja nuorten korviin. Ja kuten tiedämme, siellä on valtava määrä epävarmoja, hyvin vähällä tietomäärällä varustettuja tyyppejä, jotka pahimmillaan aiheuttavat itselleen näillä paskoilla neuvoilla koko elämän mittaisen syömisongelman. Been there, done that.

Se oikeasti järkevä neuvo oli jo tuossa kommentoimassani viestissä:

Syö laadukkaammin. Lisää hyvää ennemmin kuin poista heikompaa, se heikompi kyllä poistuu sopivasti itsestään, kun hyvää on tarpeeksi. Ja myös se on hyvä ymmärtää, että ei ole mitään kiellettyjä tai varsinaisesti huonoa, sokerille ja herkuille on todellakin oma paikkansa, ja niiden arvo ei välttämättä ole se ravintoarvo, vaan elämän pienet nautinnot. Kun niitäkään ei kiellä itseltään, vaan pitää huolta siitä, että perusravitsemus on kunnossa ja herkkuja ei syödä nälkään tai vältämättä edes yksin, niin ollaan jo aika hyvällä tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun annoskoko ei ensin pienentynyt yhtään. Lisäsin lautaselle kaalia, jäävuorisalaattia, kurkkua, pinaattia, kukkakaalia ja parsakaalia, eli kaikkia kasviksia, joissa on tosi vähän kaloreita. Samassa suhteessa vähensin sitä raskasta ruokaa. Annoskoko pysyi samana, mutta kaloreita putosi roimasti pois.

Tämä on ensimmäinen edes vähän järkevään päin oleva neuvo tässä keskustelussa.

Miten sokeita ihmiset voi olla sille, että aloituksessa puhuttiin SYÖMISHÄIRIÖSTÄ???

Lähes jokainen syömishäiriö alkaa juuri tästä paskasta, eli syömisen vähentämisestä. Ja täällä ääliöt huutaa kuorossa, että vähennä vähennä vaan.

Ja edelleenkään: normaalipaino ei ole yhtä kuin terveys ja lihavuus ei ole yhtä kuin sairaus. Monen terveen lihavan laihduttaminen sairastuttaa pahasti fyysisesti tai henkisesti.

Ja tiedän, alapeukut viuhuu, kun av-ääli öt ei edes suostu katsomaan, että asioilla on monta puolta.

"Pienennä annoskokoja" vaan kertakaikaikkiaan on yleisvaarallinen neuvo, se kun kantautuu usein myös lasten ja nuorten korviin. Ja kuten tiedämme, siellä on valtava määrä epävarmoja, hyvin vähällä tietomäärällä varustettuja tyyppejä, jotka pahimmillaan aiheuttavat itselleen näillä paskoilla neuvoilla koko elämän mittaisen syömisongelman. Been there, done that.

Se oikeasti järkevä neuvo oli jo tuossa kommentoimassani viestissä:

Syö laadukkaammin. Lisää hyvää ennemmin kuin poista heikompaa, se heikompi kyllä poistuu sopivasti itsestään, kun hyvää on tarpeeksi. Ja myös se on hyvä ymmärtää, että ei ole mitään kiellettyjä tai varsinaisesti huonoa, sokerille ja herkuille on todellakin oma paikkansa, ja niiden arvo ei välttämättä ole se ravintoarvo, vaan elämän pienet nautinnot. Kun niitäkään ei kiellä itseltään, vaan pitää huolta siitä, että perusravitsemus on kunnossa ja herkkuja ei syödä nälkään tai vältämättä edes yksin, niin ollaan jo aika hyvällä tiellä.

Hyvä perusneuvo lienee se, että syö nälkänsä mukaan. Koronasulun vuoksi olemme hakeneet nyt melkein vuoden lounaan töihin. Ennen söin kaiken, mitä lounaspaikassa annostelivat, koska olen sekä nuuka että en viitsinyt jättää hyvää ruokaa. Nykyään syön vain 2/3 ruoasta, koska siitä määrästä tulen kylläiseksi. Loput säästän illaksi. Automaattisesti tulee syötyä päivittäin vähemmän kuin ennen. Olen hoikka, eikä minulla ole ollut tarkoitusta laihtua. Mutta kappas, olen laihtunut syksystä 2 kiloa. Suurin ongelma lienee siinä, että osaa oikeasti syödä oman kehon tarpeen mukaan, koska niin moni muukin asia vaikuttaa.

”Pienennä annoskokoa” on paras ohje minkä ylipainoiselle voi antaa. Vatsalaukku on kuitenkin vaan noin nyrkin kokoinen ja liikaa syömällä se ylipaino on kerätty.

Mahan täyttäminen salaatilla ja vihanneksilla ei mielestäni ole kovinkaan järkevää koska tämä ei korjaa itse ongelmaa eli venynyttä vatsalaukkua. Toki alussa varmasti tulee nälkä kun annoksia pienentää mutta se helpottaa ajan kanssa!

Riippuu mitä lautasella on tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Länsimaissa lihavuuden kanssa samaa tahtia ovat kasvaneet annoskoot. Tällä hetkellä normaaliannos on lihottavan suuri normaalipainoiselle. Esim. "pieni juoma" on puoli litraa monessa paikassa. Karkkipussit ovat kymmenkertaistuneet painossa 50 vuodessa. Diabetes on WHO:n mukaan maailmanlaajuinen epidemia, sairaita on jo 350 miljoonaa.

Annoskoon pienentäminen on ihan oikeasti avain normaaliin terveelliseen elämään. Pienentämättä annoskokoa ei yksinkertaisesti tule terveeksi, eli normaalipainoiseksi. Kun tämän ymmärtää, voi alkaa seuraavaksi miettiä ruuan sisältöä. Sekin on yleensä aivan käsittämätöntä rasvamössöä.

Tajusin tämän jutun itsekin vasta tänä talvena. Olen laihduttanut 15% painostani ja olen terveempi kuin koskaan. Syömisen jälkeen minua ei enää kuvota eikä tule raskas olo. Pystyn kuuntelemaan kroppaani ja syömään sen mukaan, mitä haluan. Nopeat hiilihydraatit ja rasvamössö ovat jääneet pois, koska niitä ei tee enää mieli. Ja ennen kaikkea: annoskokoni on nyt järkevä

Annoskokojen ei tarvitse olla pieniä laihtuakseen. Enemmän merkitystä on sillä, että mistä se annos koostuu. Esim. 200 g kasviksia, 150 grammaa kalaa/vähärasvaista lihaa/soijaa tjs, vähän hiilaria ja joku terveellinen rasvanlähde. Tuo on määrällisesti paljon, mutta ei sisällä liikaa kaloreita, noin 400-500 kcal.

Ùp

Jos mättää 10kg ruokaa päivässä, ei ole mahdollista laihtua ilman ettö pienentäö annoksia. Pienemmät annokset eivät tarkoita nälän näkemistä. Tämä koko alotus on ihan höpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kannattaa. Mä käytän nykyään pienempää lautasta, ei näytä niin tyhjältä se lautanen. Ja pienempään annoskokoon tottuu nopeasti. Mä totuin ainakin alle viikossa. Yhtäkkiä vain huomasi, miten vatsa tulee helposti täyteen pienemmästä määrästä eikä tee mieli enempää. Ja nykyään ihmettelen, miten olen ennen pystynyt syömään niin isoja annoksia. Olen laihtunut nyt n.2kg/kk. 

Jatkan vielä: Juuri muita isoja muutoksia en ole tehnyt. Olen lisännyt kasvisten määrää, vaihtanut vehnäleivän ruisleipään, siinäpä se melkein. Herkkuja en ole koskaan ennenkään syönyt. Ja nyt siis 6kg laihtunut 3kk:ssa.

Mä vaihdoin myös vaalean leivän ohuisiin ruisleipäpaloihin, ennen laitoin leivälle juustoa ja kinkkua, nyt vain kasviksia. Ei mitään vaikutusta! Leipää minulla kuluu 3-4 palaa päivässä, ennen meni kaksinkertainen määrä. En ole lisännyt muuta syömistä. Turhauttaa, kun luulin laihtuvani tällä edes jotain.

Lol syömishäiriöt ei ala annoskoon pienentämisestä. Kyllä ne alkaa pääasiassa ihan eri tavoin. Sama juttu kun sanoisi, että masennus alkaa nukkumalla. :D

Pienet annokset ovat vatsaystävällisempiä kuin suuret annokset

Vähän sama kun on autosta bensa loppu ja sanoo vihaavansa tankkaamista, eikä sitten tankkaa, vaan työntää autoa.

Eikö annoskoon pienentäminen ole ohje, jota annetaan terveille, aikuisille ihmisille? Lisää kasviksia, pienennä muuta annosta, vähennä alkoholia ja tupakkaa. 

"Pienennä annoskokoa" minusta tämä tarkoittaa esim. että syö vaan yksi lautasellinen makaroonilaatikkoa, älä santsaa. Ota työpaikkaruokalassa yksi leipäpala ja pari perunaa vähemmän kuin aiemmin. Tilaa normaalikokoinen pizza, älä perhepizzaa.