Pihakyttääjä paritalossa ärsyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olisit vain vastannut esitettyihin kysymyksiin - eihän noissa mitään pahaa tai ilkeämielistä ollut, mistä olisi mieli nyt noin kovin pitänyt pahoittaa. "Minulla on paremmin aikaa näihin puutarhahommiin kuin miehellä/tykkään näistä enemmän/osaan nämä paremmin/oli minun vuoroni" ja "Eipä näistä enää karsittuna olisi kauniita tullut, parempi kaataa kokonaan pihaa rumentamasta/haluttiin enemmän aurikoa pihalle, niin siksi kaadetaan kokonaan, eikä karsita/ei olla koskaan näistä tuijista oikein tykätty, niin ei haluttu säästää, vaan kaataa". Sillä on varmaan vain ollut tylsää, kun ei ole juttukavereita ja vaimon naamakin alkanut tympiä, niin ajatteli tulla sitten naapurin kanssa jutustelemaan, kun näyit pihalla olevan ja vielä sellaisissa hommissa, ettet heti sisään pakene. Jos ei yhtään sosiaalista kanssakäymistä siedä, ei pidä muuttaa ainakaan pari/rivitaloon, vaan mieluiten korven keskelle jonnekin, missä lähin naapurin on yli kilometrin päässä. 

Siinäpäs se että perus kanssakäyminen on ok...mutta jatkuva aidan yli kyttäys ei ainakaan minusta ole soveliasta eikä toivottavaa.

Eli jos näet naapurin pihalla, kun olet itse omalla pihallasi, ei ole ok aloittaa keskustelua? Jos haluat keskustella naapurin kanssa "perus kanssakäymisen" puitteissa, miten sitten pitää toimia? Kiertää etuovelle ja soittaa ovikelloa? Lähettää kutsukortti ja pyytää kahville? Anoa audienssia kolme päivää etukäteen? Itselläni ei ole pahemmin tapana naapureiden pihoille huudella, toki tervehdin, jos sattuvat nostamaan katsetta, kun olen ohi menossa tai samaan aikaan omalla pihallani, mutta isossa rivitaloyhtiössä olen enemmän kuin tottunut siihen, että jos itse puuhastelen jotain pihallani, joku ohikulkevista naapureista aina jotain huikkaisee. Ei häiritse minua, vaan voin hyvin keskeyttää hommiani sen verran, että muutaman sanan vaihdan. No, meillä nyt onneksi on valtaosin tosi mukavia naapureita, että ihan mielikseen niiden kanssa juttelee - jopa siitä, mitä sillä hetkellä pihalla puuhailen ja miksi. Muutamat epäsosiaaliset hiihtäjät sitten painelevat pää painuksissa luikkien pihamaalla, mutta eipä heille kyllä kukaan yritäkään jutella väkisin.

En ehkä tuonut riittävän selkeästi esille sitä että Kyseinen hlö ei vain huikannut vaan tuntui juurtuvan selostamaan ja kyselemään kuin vähäjärkinen. Kai se on kuitenkin  niin että piha kuuluu yksityisalueeseen eikä naapurivalvonnan piiriin?

On kokemusta näistä eläkkeelle jääneistä mummoista ja vaareista, erityisesti sellaisista yksin elelevistä tapauksista tai pareista, joista vain se toinen on itseään sosiaalisesti ylityrkyttävä (ja usein muutenkin käytökseltään dominoiva) osapuoli. Oon asunu rivareissa, mutta nyt okt:ssa.

Rivariajoilta muistan erityisesti nämä vanhat naiseläjät, joilla oli tapana kytätä aikansa kuluksi naapurien menemisiä ja tulemisia sekä jakaa pihanhoitonäkemyksiään käskevään sävyyn toisille rivariasujille. Yksi hauskimmista kehotuksista muistuukin mieleen, kun eräs naapuri painosti leikkaamaan aidannepensaat kuution mallisiksi. Siinä totesin rouvalle, että hän on hyvä vaan ja leikkaa ne omalla pihallaan olevat pensaat kuutioiksi, mutta minä pitäydyn kasvin luontaisen habituksen ylläpidossa ja huoltoleikkaamisessa. Erona meidän pensasaitojen suhteen olikin sitten tulevina vuosina mm.  ne seikat että meillä kukki pensaat kauniisti joka kesä eikä lumitaakka talvisin katkonut pensaiden oksia. Toisin oli heillä.

Täällä omakotialueella porukka on nuorempaa ja sen huomaa selvästi naapurien välisessä sosiaalisessa "kulttuurissa". Ihmiset eivät ole ns. tyrkkyjä ja keskusteluhetkiä varten osataan ns. tunnustella ilmaa . Toisin sanoen naapurin kimppuun ei "hyökätä" kun hänellä on esim. käsissään painavat ruokakassit ja takapenkillä kiukusta punaisena huutava leikki-ikäinen vaan  osataan katsoa sopiva hetki, joka ei ole kummallekaan osapuolelle kiusallinen tai stressaava. Lisäksi keskustelut pysyvät hyvin korrekteina ja naapurisuhteille ominaisella tasolla, eikä aleta utelemaan toisen henkilökohtaisista asioista tai kertomaan omista viimeaikaisista pukamaleikkauksista. Ainahan mukaan mahtuu se alueen uteleva juorukello, mutta kun sen tietää koko yhteisö, niin sitä osaa pitää keskustelunsa tämän henkilön kohdalla "sää-tasolla".

Eipä tarvetta kuikuilla kirjoitti:

On kokemusta näistä eläkkeelle jääneistä mummoista ja vaareista, erityisesti sellaisista yksin elelevistä tapauksista tai pareista, joista vain se toinen on itseään sosiaalisesti ylityrkyttävä (ja usein muutenkin käytökseltään dominoiva) osapuoli. Oon asunu rivareissa, mutta nyt okt:ssa.

Rivariajoilta muistan erityisesti nämä vanhat naiseläjät, joilla oli tapana kytätä aikansa kuluksi naapurien menemisiä ja tulemisia sekä jakaa pihanhoitonäkemyksiään käskevään sävyyn toisille rivariasujille. Yksi hauskimmista kehotuksista muistuukin mieleen, kun eräs naapuri painosti leikkaamaan aidannepensaat kuution mallisiksi. Siinä totesin rouvalle, että hän on hyvä vaan ja leikkaa ne omalla pihallaan olevat pensaat kuutioiksi, mutta minä pitäydyn kasvin luontaisen habituksen ylläpidossa ja huoltoleikkaamisessa. Erona meidän pensasaitojen suhteen olikin sitten tulevina vuosina mm.  ne seikat että meillä kukki pensaat kauniisti joka kesä eikä lumitaakka talvisin katkonut pensaiden oksia. Toisin oli heillä.

Täällä omakotialueella porukka on nuorempaa ja sen huomaa selvästi naapurien välisessä sosiaalisessa "kulttuurissa". Ihmiset eivät ole ns. tyrkkyjä ja keskusteluhetkiä varten osataan ns. tunnustella ilmaa . Toisin sanoen naapurin kimppuun ei "hyökätä" kun hänellä on esim. käsissään painavat ruokakassit ja takapenkillä kiukusta punaisena huutava leikki-ikäinen vaan  osataan katsoa sopiva hetki, joka ei ole kummallekaan osapuolelle kiusallinen tai stressaava. Lisäksi keskustelut pysyvät hyvin korrekteina ja naapurisuhteille ominaisella tasolla, eikä aleta utelemaan toisen henkilökohtaisista asioista tai kertomaan omista viimeaikaisista pukamaleikkauksista. Ainahan mukaan mahtuu se alueen uteleva juorukello, mutta kun sen tietää koko yhteisö, niin sitä osaa pitää keskustelunsa tämän henkilön kohdalla "sää-tasolla".

Meilläpäin ne vanhemmat asukit antaa oman rauhan mutta inkapetterien vanhemmat etsii jatkuvaa kontaktia naaapurista.