&hearts MAALISmasut &hearts maanantaina

Nyt taas ollut tänään ihan kohtalainen olo, paitsi kun syö jotain niin sen jälkeen olo on outo ja jos sitä oikein ajattelee niin oksettaa.. huh! Mutta alkais kait tää jo pikkuhiljaa helpottamaan?



Caius: Mulla sama kuin sulla,kolmas tulossa ja jotenkin eri tavalla " pelottaa" tai mietityttää kaikenlaiset jutut.. Toivon että sekin tuossa rakenneultrien yms. myötä menee ohi ja sitten tietty synnytykseen liittyvät jutut mietityttää..



Asuminen: Asutaan kaupungista noin 10km, lähikunnassa (iso kunta). Omakotitalossa noin..120neliöö 4h+k+muut kaikki :) Lääniä on siis pihaa vaikka kuinka mutta huoneista taitaa tulla taistelu jossain vaiheessa ;) Kun on kolme makkaria ja kolme lasta + vanhemmat..sitten jossain vaiheessa :)



Jahas, pikkulikka tuolla ei asetu nukkumaan, täytynee mennä hätiin!



sinna 10+2

Megaäklötys-oloa täällä. Ekan kerran pystyin syömään kahdelta iltapäivällä, ja silloinkin vain kaurapuuroa.

Joku puhui niistä luukipujutuista. Mulla oli saman tuntuista silloin muutamia päiviä sitten, kun valitin että tuntui kuin olis pyöräilly kilometritolkulla. Ohi ne kivut on onneksi nyt menneet...seuraavia odotellessa.



Asumisesta: asumme pääkaupunkiseudulla ihanassa okt:ssa. Tilaa on 220 neliötä ja piha on aika iso. Pihatyöt on vaan tällähetkellä tosi rempallaan, mutta ehtiihän niitä...



raikku rv 11

Täällä on ollut tänään tosi mukava päivä. Olen aikani kuluksi väsäillyt kaverille nettisivuja ja sain ne juuri valmiiksi, saas nähdä mitä kaveri niistä tykkää kun näkee ne. Oon oikein ylpee itsestäni kun sain kaikki toimiin just niinkuin ajattelinkin, eikä tarvinnut tinkiä mistään. =)



Asumisesta: Me asutaan (siis minä ja mies) pienessä kunnassa (alle 10 000 asukasta) omassa kaksikerroksisessa omakotitalossa. Neliöitä on 156, 5h+k. Reilu vuosi ollaan tässä nyt asuttu, ja kyllä tänne pienenpäänkin kuntaan vallan mainiosti ollaan sopeuduttu. Perheenlisäystä ollaan kovin odoteltu, yritystä oli takana vuosi 4kk ennen tätä niin toivottua tärppiä, toivottavasti pysyisi mukana loppuun asti niin tulisi noille tyhjille huoneillekin käyttöä.



(.) Masua on tänään taasen vihlonut aikalailla. Mua aivastuttaa jostain syystä aina aamuisin, ja on ihan kamalaa sitten kun aivastaa niin tulee aina tooosi voimakas vihlaisu, painun aina oikein kasaan. Muuten on ollut hyvä olo, ei ole nyt päätäkään särkenyt kahteen päivään, toivottavasti pysyykin poissa.



sohvi84 + vaavi 8+2

..eikä siellä oikein mikään selvinnyt sen kummemmaksi kuin olin jo tiennyt. Noh ainakin tuli selväksi, että kunnan puolesta saa käydä np-ultrassa, sekä rakenneultrassa. Ultrat saa käydä, vaikkei haluaisi osallistua seulontoihin, mutta samalla kai nekin tulee tehtyä siinä. Ei kai niistä haittaa ole. Mutta siis en mitenkään isommin valaistunut tuosta neuvolakäynnistä, koskapa tiesin jo etukäteen, ettei sydänääniä saada kuulumaan (taaksepäin kallistunut kohtu+" omat pehmusteet" ), ei sekään ollut mikään yllätys. Noh 3 viikon päästä on sitten se ultra, joten siihen asti taas odotellaan. Yhtä odotusta tämä koko odotushomma ;)



Asumisesta... asustelen vielä kuukauden tai kaksi rivarissa ja sen jälkeen pääsen omaan(siis pankin) omistamaan omakotitaloon =) Pihaa on ja sisälläkin löytyy tilaa. Neliöitä on nyt jotain 75 ja tulevassa 140. Niin ja meillä on täällä suuressa kunnassa asukkaita vajaat 7000, eikä asuta ihan " keskustassa" .



Isolle veljelle on kerrottu ja hän reippaana aikoikin opetella vaippojen vaihdon, sillä ehdolla, ettei tarvi kakkavaippoja vaihdella :D Tuntuu ainakin vielä nyt helpolta kun ensimmäinen on nuinkin iso, mutta voihan se olla, että tuokin heittäytyy ihan vauvaksi vielä ennen kevättä. Yritin kertoa pojalle, että onhan siihen nyt vielä aikaa.... mahakin kasvaa ennen sitä... ainakin rantapallon kokoiseksi ja poika sanoi, että mitäs söit ABC:llä, sieltä saa rantapallon kaupanpäälle :D (Poika sai rantapallon kun söi siellä kesällä :D)



Vauvan vaatteita en ole ostanut, enkä taida ostaakkaan, ennenkuin näen mitä sukulaisilta irtoaa... lähisuvussa on nimittäin tällähetkellä 6kk:n poika sekä 1 vuotiaat kaksoset tyttö ja poika, joten ei tule pulaa vaatteista. Lisäksi joitain oman pojan vanhoja vaatteita on tallessa ja osa on tulossa lainakierrokselta takaisin kotiin =) Äitiyspakkaustakaan tuskin tarvitsen.



Että sellaista tällä kertaa, nyt pitää mennä laittamaan tuo mies nukkumaan, sillä oli eka työpäivä loman jälkeen ja nyt se nukkuu säkkituolissa lattialla. ;)



Hyviä oloja kaikille toivoisin, itselläni on jo helpottanut ja ainut mitä pitää varoa on liikasyöminen, kun se alkaa heti ahdistaa ja kovasti.

Mutta jos syö kohtuudella niin olokin on hyvä =)



Hyvää yötä kaikille masuille



t.punkeli rv 9+6(neuvolan täys 10)

Mitähän olenkin mennyt kehuskelemaan, ettei ole pahoinvointia, kun eilen sitten oli aika äklö olo koko päivän ja tänäänkin meinasi iltapäivällä tulla.. Nyt vaan sekottaa päätä nämä olotilat, kun ihan alussa olin varma että poika tulee, kun kaikki oireet oli samat kuin esikoispojalta, mutta nyt sit taas aaltoileva pahoinvointi ei sovi oikein kumpaankaan edelliseen raskauteen, tytöltä kun oli aivan järkyttävä yrjöolo koko helkatin ajan ekat 3kk. Että kumpikohan nyt sitten lienee.. Vaikka välillä tuntuu, et noinkohan siellä on kumpaakaan, kun asiasta ei ole mitään konkreettisia todisteita vielä, ei sykettä kun ei ole ollut neuvolaakaan eikä siis ultraakaan.



ASUMISESTA.. Muutettiin 1,5kk sitten maalle omakotitaloon, joka on ollu mun haave ihan pienestä tytöstä asti. Pikkunen talo rakennutettiin, kun vaan mies on töissä eikä siis isoja rahoja lainoihin laitella..mutta mahdutaan me tähänkin, 2mh, tupakeittiö (ihana!)+muut perussysteemit. Yläkerta odottaa laittoa sit joskus kun mä raaskin lähteä töihin tältä kolmannelta, eli ei ainakaan neljään vuoteen. Peltomaatonttia on ympärillä hehtaarin verran ja pihassa naapurin hevoset aitauksessa, voiko ihminen enää enempää toivoa??? Kaupunkiin on matkaa 20km, jonka ajaa vartissa.



LAPSILLE KERROTAAN varmaankin rakenneultran jälkeen. Kovasti kyllä ovat esittäneet toiveita sisaruksesta, kun siskonikin on raskaana ja siten tutustuneet aiheeseen VAUVA. Äidille kerroin melkein heti ja parille parhaimmalle ystävälle, muut saavat odottaa. Appivanhempien reaktio kyllä ahdistaa jo valmiiksi, niiden kalloon kun ei mahdu se, että joku voi tieten tahtoen haluta enemmän kuin ne " pakolliset" kaksi lasta..mut ei ne ymmärrä sitäkään, et joku haluaa asua omakotitalossa ja vieläpä MAALLA, joten ehkäpä mä jätän (taas kerran) niiden ahdasmielisyyden omaan arvoonsa...



KOLMAS RASKAUS kyllä todella pelottaa ja ahdistaa enemmän kuin aikaisemmat. Sitä jotenkin ajattelee, että kun on jo kaksi tervettä lasta, niin voiko vielä kolmannen saada.. Mies mietti tätä jo ennen raskautta paljon ja oli sitä mieltä, ettei riskiä kannata ottaa, mut sit kun tämä " melkein vahinko" sattui, niin oli onneksi kovin iloinen, aikaisemmasta näennäisestä vastustuksesta huolimatta.



No jopas oli paljon asiaa! Hyviä vointeja vaan kaikille!



Ai niin, olen melko uusi kuopiossa, joten voisiko joku valaista vähän, et miten täällä niitä ultria saa..??



tiiariikka 7+2 (kai)