Mulla on niin ikävä
Rakas, vaikka siitä on jo 1 vuosi ja reilu 2kk, kun viimeisen kerran sinut näin. En voi uskoa, että kuolit.
Mun on niin ikävä...
Mieheni oli 36v nukkuessaan pois. Täällä minä ihmettelen mikä on mun haaveeni nyt tulevaisuudesta, joka on niin rankkaa ja yksinäistä.
...vain muistot seuranani...
Pitäkää huoli läheisistänne ja sopikaa riidat, kun koskaan ei voi tietää miten vähän on yhteistä aika jäljellä :(
Kommentit (3)
Liian usein pidämme rakkaitamme itsestään selvyyksinä,kuolemattomina! Otan osaa suureen suruusi!
ymmärrän niin läheltä sinua,vaikka minulle saatii vielä mieheni eloon,mutta jo diakonissa ja kaiki oli paikalla ja viiminen kuvaki otettiin kun uskottii että oli liian myöhästä enää elvyyttää,sit en enää muistakaa miten he saivat hänet henkii(aikana jolloin minut lähetettii hakee lapset hyvästelemään isäänsä. ja on toipumista nyt,vaikka terveeksi hän nyt ei enää tulekaan.
kauheesti myös lääkkeitä,mutta tosi oli sanasi.elämä pysäytti ja niin myös kirjeesi..eri tavalla ymmärtää ,kun tulee riitaa.NYT.
miksi ?? kauheesti haleja sulle.itken kanssasi,vaikken tunne sinua.
saat kyllä mailata jos tuntuu sille. ja mitä sun miehelle tapahtui..aivan yhtäkkiäkö,,ilman varoitusta? ja niin nuori. Minun mies täytti 2 viikko sen jälkee kun heräs 40.
En voi kuvitellakaan mikä olotila sinulla on. Aina pitäisi riitojen ym yhteydessä muistaa ennen kuin pahasti sanoo että joskus tulee se päivä ettei se toinen ole vierellä... Se aika tulee ennemmin tai myöhemmin... rakasteaan...