Lue keskustelun säännöt.
En tajua, miksi valitetaan siitä, ettei lapsille ja nuorille tarjota tarpeeksi tukea koulussa ja elämässä.
06.04.2021 |
Meillä on Asperger-nuori, jolla koulu on sujunut hyvin. Kirjoitti ylioppilaaksi hyvin arvosanoin ja meni opiskelemaan. Ei olla erityisesti haettu mitään apuja tai tukia, mutta toki näihin on tartuttu, kun on tarjottu. Koulussa sai erityisen tuen päätöksen, joka tarkoitti erityisopettajan antamaa erityisopetusta. Lukiossa sai lisäaikaa tehtävien tekemiseen. Kun läksyihin tuntui menevän aikaa, sai apua koulupsykologilta ja lukion erityisopettajalta.
Kun ei heti päässyt opiskelemaan, hänelle tarjottiin valmennusta ja suoraa rahallista tukea, jotta pääsisi opiskelemaan. Asui tuolloin kotona ja ihmetteli, mitä tekee niillä sadoilla euroilla, jotka sai tukena suoraan tilille. Sanottiin, että voi säästää tai maksaa niillä vaikka avoimen yliopiston opintoja. Näin teki.
Me ei olla koskaan vaadittu mitään. Meille tarjottiin. Lapsella/nuorella ei ollut koskaan mitään ihmeellisiä ongelmia tai vaivoja. Ei mitään vikaa oppimisessa. Lähinnä hitautta ja toiminnanohjauksen tarvetta.
En oikeasti ymmärrä, miksi meille nämä kaikki on tullut suoraan tarjottuna ja jotkut joutuvat paljon vaikeammassa tilanteessa oleville lapsille ja nuorille taistelemaan jotain tukea ja etuuksia.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa kokoomustrollien kotona asiat sujuvat aina hyvin.
Helsinkiläisiä ollaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisilla käy kai näin. Meille ei annettu tukea, koska resurssit huonot ja pärjättiin tyydyttävästi ilman.
No kai sitä jollakin aina käy tuuri. Me ollaan taisteltu nyt meidän nuorelle apua yli viisi vuotta, eikä mitään mistään irtoa. Kaikki reitit on kokeiltu, mutta aina joku ajaa ohi suuremmilla vaikeuksilla. Koulussa ei saanut erityisopetusta, ei erityisen tuen päätöstä, ei mitään tukitoimia, ei tutkimuksia. Peruskoulu ei tosiaan kovin kaksisesti mennyt.
Meillä sama kokemus. Lukioikäisellä alkoi olla mieli sen verran maassa, että harkittiin psykologin tarvetta. En edes kuvitellut, että julkiselle pääsisi (lukenut vain jostain puolen vuoden jonoista), joten katselin suoraan yksityisiä. Soitettiin kuitenkin ensin omaan terveyskeskukseen ja kas, saatiin aika heti seuraavalle viikolle. On nyt käynyt muistaakseni neljä kertaa keskustelemassa psykologin kanssa ja tuntuu auttavan.
Helsingissä mekin.
Ja siis sitä en ymmärrä, että millä perusteella meille nämä tukitoimet on annettu hopealautasella pyytämättä ja toisille ei sitten jää mitään. Hyvinvointia sinne, missä hyvinvointia jo on? Niinkö? Me ollaan hyvin toimeentulevia ihmisiä, keskiluokkaisia, korkeastikoulutettuja, harmittomia, värittömiä, tylsiä ihmisiä. Onko meidän kanssa sitten niin kiva hoitaa tällaisia asioita, kun ei vaadita mitään?
Epäkohta, joka täytyy korjata.
Eniten oikeasti hämmensi se, että lapsi sai satojen eurojen kuntoutustuen, jota sai siis kuukausikaupalla, ja jota hän ei tarvinnut mihinkään. Kuntoutus oli ilmaista, nuori asui kotona (vaikkakin täysikäinen). Ilmaista rahaa Kelasta nuorelle, joka hämmentyneenä kysyi meiltä, että mitä sillä pitäisi tehdä.
ap
Porvoossa kokoomustrollien kotona asiat sujuvat aina hyvin.