Oletko muuttanut, vaihtanut paikkakuntaa, palannut kotiseudullesi tms. koska ahdistus sen hetkisestä asuinpaikasta tavallaan on pakottanut siihen?

Eikö ketään koti-ikävöiviä tai muuten vaan esim. ison kaupungin sykkeestä ahdistuneita tai muuten vaan inhoamaltaan paikkakunnalta pois muuttaneita? ap.

Mulla eri paikkakunta mitä en kerro. Olen huomannut lähdön merkit: en tykkää enää tutustua kehenkään täällä, jo ennen koronaa lakkasin käymässä missään. Samat maisemat kyllästyttää, ja vaikka en ns käy missään niin vuosikausilta tutut kaupan kassatkin jotenkin harmittaa. en lue kaupunkiin liittyviä uutisia ollenkaan enkä osta uusia huonekaluja, koska en halua yhtään lisää juurtua tänne tai tehdä oloani mukavammaksi. Käyn minkä tahansa tekosyyn varjolla muulla paikkakunnalla,omassa en halua nykyisellään käydä edes kauppakeskuksessa tai kirjastossa.

Kyllä, muutin pois Suomesta, koska koko maa alkoi ahdistaa.

Olen miettinyt paikkakunnan vaihtoa, täällä liian suppeat kuviot. Tylyjä ihmisiä eikä kunnon kavereita.

Minua ahdistaa ajatus, että joutuisin joskus muuttamaan takaisin kotiseudulleni. Olen ollut pois sieltä lähes 40v ja viimeksi käynytkin yli 5v sitten. En sopeutuisi sinne. Helsinki on hyvä paikka. 

10 vuotta olen asunut Lontoossa, rakastan kyllä Lontoota, mutta olen alkanut kyllästyä kylmään ja sateiseen säähän, meluun, saasteisiin ja luonnon puutteeseen. Nyt olen alkanut tosissani miettiä miten voisin asua osan vuodesta (kevään/kesän täällä) ja viettää talvet jossain lämpöisessä meren rannalla.

Juu. Sen huomasi siitä, kun aina vieraillessa kotipaikkakunnalla, alkoi yhdessä tietyssä kohdassa tietä, hengitys kulkea helpommin. Ja palatessa siinä kohdin alkoi kurkkua kuristaa. No mulle kävi niin, että kotipaikkakunnalta yksi tuttu soitti, että kuule, meillä on ihan hätä kun yksi työntekijä jäi saikulle, mikä mun tilanne on? No, se oli sellainen että irtisanouduin saman tien ja heti kun pääsin, lähdin kotiin. Se tunne, kun oli muuttokuorma pakattu ja siinä tietyssä kohdassa tietä alkoi naurattamaan, että viimeisen kerran läksin ilman, että tarvii palata. Oon toki käynyt tällä paikkakunnalla, mutta ei ole enää tarvinnut jäädä olemaan ☺

Vierailija kirjoitti:

Mulla eri paikkakunta mitä en kerro. Olen huomannut lähdön merkit: en tykkää enää tutustua kehenkään täällä, jo ennen koronaa lakkasin käymässä missään. Samat maisemat kyllästyttää, ja vaikka en ns käy missään niin vuosikausilta tutut kaupan kassatkin jotenkin harmittaa. en lue kaupunkiin liittyviä uutisia ollenkaan enkä osta uusia huonekaluja, koska en halua yhtään lisää juurtua tänne tai tehdä oloani mukavammaksi. Käyn minkä tahansa tekosyyn varjolla muulla paikkakunnalla,omassa en halua nykyisellään käydä edes kauppakeskuksessa tai kirjastossa.

Lähdön merkit, tosiaan. Tunnistan tämän. Itsekin teen jo irtautumista, olen etäännyttämässä itseäni kaikesta täällä. Eikä sillä paikkakunnalla tosiaan sinänsä väliä, jokainen kokee tai on kokematta omakseen eri kaupungit. Mutta samat fiilikset.  ap.

Vierailija kirjoitti:

Juu. Sen huomasi siitä, kun aina vieraillessa kotipaikkakunnalla, alkoi yhdessä tietyssä kohdassa tietä, hengitys kulkea helpommin. Ja palatessa siinä kohdin alkoi kurkkua kuristaa. No mulle kävi niin, että kotipaikkakunnalta yksi tuttu soitti, että kuule, meillä on ihan hätä kun yksi työntekijä jäi saikulle, mikä mun tilanne on? No, se oli sellainen että irtisanouduin saman tien ja heti kun pääsin, lähdin kotiin. Se tunne, kun oli muuttokuorma pakattu ja siinä tietyssä kohdassa tietä alkoi naurattamaan, että viimeisen kerran läksin ilman, että tarvii palata. Oon toki käynyt tällä paikkakunnalla, mutta ei ole enää tarvinnut jäädä olemaan ☺

Tämä juuri! Ihanaa kun jaoit tarinasi. Tätä tunnetta haen. ap.

Joo, tosin ahdistusta aiheutti synnyinseutuni. Tuntui, että olen umpikujassa. Onneksi poikaystäväkin halusi muualle sieltä ja satuin saamaan töitä toisaalta. Kun lähdettiin, tuntui että kivi vierähti hartioilta. En ole kotiutunut ihan täysin vielä uudelle paikkakunnalle, mutta on niin paljon helpompi olla nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla eri paikkakunta mitä en kerro. Olen huomannut lähdön merkit: en tykkää enää tutustua kehenkään täällä, jo ennen koronaa lakkasin käymässä missään. Samat maisemat kyllästyttää, ja vaikka en ns käy missään niin vuosikausilta tutut kaupan kassatkin jotenkin harmittaa. en lue kaupunkiin liittyviä uutisia ollenkaan enkä osta uusia huonekaluja, koska en halua yhtään lisää juurtua tänne tai tehdä oloani mukavammaksi. Käyn minkä tahansa tekosyyn varjolla muulla paikkakunnalla,omassa en halua nykyisellään käydä edes kauppakeskuksessa tai kirjastossa.

Lappeenranta?

On lähdettävä kun ahdistus käy riittävän suureksi. Se (lähdön hetki) on sitten vain ajan kysymys, mutta se pahoinvointi kertoo kyllä kaiken että lähdettävä on.

Mitäs jos on naimisissa ja toinen haluaa lähteä, toinen ei?  :/

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos on naimisissa ja toinen haluaa lähteä, toinen ei?  :/

Meillä juuri näin ja myöskään lapset ei halua muuttaa. Tuomittu jäämään.

Vierailija kirjoitti:

Juu. Sen huomasi siitä, kun aina vieraillessa kotipaikkakunnalla, alkoi yhdessä tietyssä kohdassa tietä, hengitys kulkea helpommin. Ja palatessa siinä kohdin alkoi kurkkua kuristaa. No mulle kävi niin, että kotipaikkakunnalta yksi tuttu soitti, että kuule, meillä on ihan hätä kun yksi työntekijä jäi saikulle, mikä mun tilanne on? No, se oli sellainen että irtisanouduin saman tien ja heti kun pääsin, lähdin kotiin. Se tunne, kun oli muuttokuorma pakattu ja siinä tietyssä kohdassa tietä alkoi naurattamaan, että viimeisen kerran läksin ilman, että tarvii palata. Oon toki käynyt tällä paikkakunnalla, mutta ei ole enää tarvinnut jäädä olemaan ☺

Mulla alkaa tämä tunne erääseen uuteen kaupunkiin mennessä: ihanaa päästä kotiin, samaan aikaan virkistynyt ja rauhoittunut olo. Kummallisinta on, ettei mulla ole kyseisessä paikassa mitään erityistä kytköstä. Ja takaisin tullessa tympii ja itkettää, että on pakko mennä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos on naimisissa ja toinen haluaa lähteä, toinen ei?  :/

Meillä juuri näin ja myöskään lapset ei halua muuttaa. Tuomittu jäämään.

Kamala tilanne. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Sen huomasi siitä, kun aina vieraillessa kotipaikkakunnalla, alkoi yhdessä tietyssä kohdassa tietä, hengitys kulkea helpommin. Ja palatessa siinä kohdin alkoi kurkkua kuristaa. No mulle kävi niin, että kotipaikkakunnalta yksi tuttu soitti, että kuule, meillä on ihan hätä kun yksi työntekijä jäi saikulle, mikä mun tilanne on? No, se oli sellainen että irtisanouduin saman tien ja heti kun pääsin, lähdin kotiin. Se tunne, kun oli muuttokuorma pakattu ja siinä tietyssä kohdassa tietä alkoi naurattamaan, että viimeisen kerran läksin ilman, että tarvii palata. Oon toki käynyt tällä paikkakunnalla, mutta ei ole enää tarvinnut jäädä olemaan ☺

Mulla alkaa tämä tunne erääseen uuteen kaupunkiin mennessä: ihanaa päästä kotiin, samaan aikaan virkistynyt ja rauhoittunut olo. Kummallisinta on, ettei mulla ole kyseisessä paikassa mitään erityistä kytköstä. Ja takaisin tullessa tympii ja itkettää, että on pakko mennä kotiin.

Aah, se ihana fiilis kun tietää löytäneensä oman sielunpaikkansa. Ei se aina välttämättä ole kotikunta tai synnyinpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Juu. Sen huomasi siitä, kun aina vieraillessa kotipaikkakunnalla, alkoi yhdessä tietyssä kohdassa tietä, hengitys kulkea helpommin. Ja palatessa siinä kohdin alkoi kurkkua kuristaa. No mulle kävi niin, että kotipaikkakunnalta yksi tuttu soitti, että kuule, meillä on ihan hätä kun yksi työntekijä jäi saikulle, mikä mun tilanne on? No, se oli sellainen että irtisanouduin saman tien ja heti kun pääsin, lähdin kotiin. Se tunne, kun oli muuttokuorma pakattu ja siinä tietyssä kohdassa tietä alkoi naurattamaan, että viimeisen kerran läksin ilman, että tarvii palata. Oon toki käynyt tällä paikkakunnalla, mutta ei ole enää tarvinnut jäädä olemaan ☺

Kivaa, että asiat järjestyi!

Joo, asuin kuusi vuotta Espoossa ja sitten pääsin palaamaan takaisin kotiseudulle. Ihanaa, koskaan en enää täältä lähde. Elämä on niin paljon helpompaa. Vaikka palkka oli isompi niin asumiskulut oli hirveät ja täällä asun isommassa asunnossa ja jää elämiseenkin rahaa.

Kyllä, oon kotosin hkin keskustasta, ja nyt asun Espoossa. Espoossa naapurit ei edes moikkaa sua, ihmiset on tosi töykeitä eikä huomaavaisia. Kaipaan hkin rentoutta ja parempaa ilmapiiriä.