Kaverini erosi neljä vuotta sitten eikä ole soittanut sen jälkeen minulle kertaakaan

Jos hän on ystäväsi edes jollain tasolla, voit varmaan suoraan kysyä mitä HÄN ajattelee asiasta? Turha olettaa asioita.

Voi olla ettei omassa kuplassa tajua itsekkyyttään, voi olla väsynyt, masentunut, saamaton, kiireinen, pitää sinua itsestään selvänä, voi pitää kaikkia itsestään selvänä, voi olla narsisti, psykopaatti, basisti, aparaatti, tiedä näitä, joten kysy suoraan. Jos hän siitä rikki menee niin sano että koita nyt.

Millaisen johtopäätöksen vetäisit?

Keskustele hänen kanssaan näistä tuntemuksista. Se selventää paljon ja voi lähentää teitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos hän on ystäväsi edes jollain tasolla, voit varmaan suoraan kysyä mitä HÄN ajattelee asiasta? Turha olettaa asioita.

Voi olla ettei omassa kuplassa tajua itsekkyyttään, voi olla väsynyt, masentunut, saamaton, kiireinen, pitää sinua itsestään selvänä, voi pitää kaikkia itsestään selvänä, voi olla narsisti, psykopaatti, basisti, aparaatti, tiedä näitä, joten kysy suoraan. Jos hän siitä rikki menee niin sano että koita nyt.

No hän on masentunut, mutta silti, kolme vuotta pelkkää yksipuolista yhteydenpitoa ja sitten vuoden aikana kaksi viestiketjua, joissa kertaakaan ei kysytä minun asioistani yhtään mitään. Kyllä luulisi masentuneenkin voivan ymmärtää, että ei erityisen mieltäylentävää ystävyyttä valitettavasti ole. Olen halunnut olla ystävän tukena, mutta rajansa kaikella.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos hän on ystäväsi edes jollain tasolla, voit varmaan suoraan kysyä mitä HÄN ajattelee asiasta? Turha olettaa asioita.

Voi olla ettei omassa kuplassa tajua itsekkyyttään, voi olla väsynyt, masentunut, saamaton, kiireinen, pitää sinua itsestään selvänä, voi pitää kaikkia itsestään selvänä, voi olla narsisti, psykopaatti, basisti, aparaatti, tiedä näitä, joten kysy suoraan. Jos hän siitä rikki menee niin sano että koita nyt.

Neljä vuotta?

Ei kai oikeassa ystävyydessä pidetä mitään tukkimiehen kirjanpitoa siitä, kuinka usein kumpikin ottaa yhteyttä. Oletko näyttänyt hänelle laminoidut kaaviosi?

Älä väkisin roiku ja takerru ihmiseen , jos ei ole neljään vuoteen susta itse kiinnostunut. Anna jo asian olla,kun ei kiinnosta , niin ei. Vai oletko ihan oikeestikkin noin lapsellinen ja tyhmä roikkuaksesi toisten riesana.

Miksi ihmeessä roikut tuossa tyypissä? En ymmärrä ihmisiä, jotka riippuvat ja roikkuvat väen väkisin vanhassa ja lyövät päätään seinään ihan itse.

Mitä ap menettäisit, jos jättäisit sen soittelun pois kokonaan? Jos vaikka alkaisit elämään omaa elämääsi välillä? Olisiko ihan mahdoton ajatus?

Hän on siis kuitenkin ottanut yhteyttä. Voiko olla että on sellainen tyyppi, joka myös oma aloitteisesti kertoo kuulumisistaan silloin kun jaksaa, ja olettaa että muut tekee samoin?

Mitä tapahtuisi jos laittaisit hänelle viestin ja kertoisit mitä sinulle kuuluu, ja että ehkä sinä voisit tarvita kuuntelijaa tms?

Olen varmaan aika lailla ystäväsi kaltainen, eron jälkeen masennuin ja eristäydyin, enkä jaksa oikein ottaa yhteyksiä ihmisiin vaan odotan että ehkä sitten joskus kun voin paremmin. Jossain vaiheessa kyllästyin kertomaan kuulumisistani tyyliin "juu sitä ihan samaa kuuluu kuin viime ja edellisvuonna, voin edelleen huonosti enkä ole päässyt yli".

Etenkään niille joilla on asiat niin onnellisesti ja aurinkoisesti ja ihania lapsia ja lemmikkejä niin en todellakaan viitsi kertoa yhtään mitään. Suojelen myös heitä omalta negatiivisuudeltani.

Itse jätin ystävänä pitämän joka ei ollut lainkaan kiinnostunut kuulumisistani. Monta vuotta taisi mennä että minä kyselin ja järkkäsin tapaamisia, mutten vaan tajunnut että panostus on aika yksipuolista. Kun kysyn kaverilta mitä kuuluu, en odota että olisi tapahtunut jotain mullistavaa joka kerta. Se on vain keskustelun avaus, osoitus välittämisestä. Jos samaa ei saa takaisin, sitä väsyy ja luovuttaa.