Tapahtui tosielämässä
Kertokaapa ihan rehellisesti mitä olette mieltä:
Perhe (äiti, iskä ja 2 lasta) retkellä Suomen maassa majoittuneena hotelliin. Iskällä tapna vähän juhlia enempi kun aloittaa ja on aiempina kesälomareissuillakin muiden nukkuessa hiippaillut baariin.
Illalla ruoan yhteydessä meni ensin alkudrinksu ja vähän viiniä ja äippä hermostui kun huomasi miehen humaltuneen (tässä vaiheessa ei siis häiritsevästi, mutta äiti ei voi SIETÄÄ humalaista miestään, edes pienessä hutikassa). Huoneeseen mentäessä äiti ei ala jäkättään, mutta on kovin hiljainen ja isän kysyessä syytä, tiuskaisee isän tietävän kyllä miksi. Tästä isä suivaantuu, vetää vaatteet uudelleen niskaansa ja lähtee. Äiti ei nuku koko yönä silmäystäkään, koska pelkää missä kunnossa ja millä tuulella isukki " kotiutuu" .
Lopulta perheen isä tulee puoli kuusi aamulla housun etumusta märkänä ja aivan umpitunnelissa. Äiti on ystävällinen (tarjoaa kuivat housut) ettei rähinä alkaisi. Ja oikeasti äiti ei edes ole vihainen, ainoastaan äärettömän surullinen. Isä ottaakin sympatian heti omakseen ja pyytää äitiä viereensä. Äiti ei mene ja se saa isukin hermostumaan. Alkaa syyttely. Isompi lapsi on hereillä ja kuulee mm. että äiti vihaa isää, molempia lapsia ja elämää yleensäkin... (tätä on sitten loppupäivän äiti lapsille selitellyt).
Nyt äiti miettii miten elämänsä ja lastensa elämän järjestäisi. Näin ei voi jatkua.
Vapaat kommentit tervetulleita.
Kommentit (30)
Minusta ap:n olisi paras alkaa miettiä vaihtoehtoja tälle alkoholisti kanssa elämälle ja liialliselle ymmärytämiselle. Mahdollisesti etäisyyttä ja miehelle selvät säännöt että hunmalassa ei olla lasten kanssa missään tekemisissä. ( Tunnen naisen, joka lasten tapaamisista sovittaessa halusi kirjata että isä ei saa lapsiaan uutena vuotena eika vappuna, silla tiesi että tällä " kunnollisella" miehellä meni ne juhlat aina överiksi lapsista huolimatta).
Kannattaa ajatella lapsiaan ja sitä millaisen elämän heille haluaa.
Tosi surullista että isää vie alkoholi niin ettei perhelomallaan voi olla sikailematta...
Tsemppiä ap:lle. Sinulla on ratkaisunavaimet käsissäsi. Pärjäät kyllä!
luulis että vois yheisellä lomalla edes olla ottamatta.
Tippa silmässä luen kannustuksianne ja ohjeita. Vaikka pidän itseäni ns. vahvana ja selviytyjänä, joskus tuntee olevansa täydellisesti hukassa eikä tiedä mitä pitäisi tehdä.
Tätä on ilmeisesti jatkunut niin kauan ja asteittain tilanne on pahentunut. Ihminen ilmeisesti tottuu kaikkeen, ainakin jossakin määrin. Lisäksi on vielä anoppi, jonka mielestä miehessä ei kertakaikkiaan ole mitään vikaa. Syyllistää ja antaa ymmärtää, että kun on talo ja mies käy työssä se riittää. En edes tiedä miksi anopille olen joskus asioita väläytellyt. Ehkä saadakseni sen lepakon (sorry, tuo oli pakko tehdä.. ) ymmärtämään, ettei kultapoju nyt ihan täydellinenkään ole.
Vielä en tiedä miten jatkan, mutta sen voin luvata, että jokin muuttuu.
Kiitos vielä!
Olen pahoillani, jos olet tarinan äiti.
omaan jaksamiseen lasten vuoksi. Ja jos isä ei ole halukas muuttamaan omaa elämäntyyliänsä lastensa vuoksi , olisi äidin kaiketi otettava ero. Olisiko parisuhdeneuvonta oikea paikka
Vähän taustaa kaipaisi, jotta osaisi sanoa jotakin. Mutta jos muuten kaikki on ok, niin älkää enää koskaan lähtekö kesälomareissulle.
Jos miehesi ei ole valmis hakemaan apua alkoholismiinsa, yhdessä tai yksin, kehottaisin vakavasti miettimään jatkoa. Meillä ei onneksi lapset kuulleet riitelyä, teimme sen kun he nukkuivat tai olivat muualla. Siksikin tuntuu pahalta puolestasi, lasten ei tarvitsisi mietiskellä tällaista...
Varmasti hirmu raskasta elää ihmisen kanssa, jonka toilailuille ei voi mitään ja pitää pelätä että mitä se nyt taas keksii..
Ehdottomasti miehen on hankkiuduttava alkoholista eroon. Muuten on parempi, että äiti ja lapset asuvat ilman isää.
Vierailija:
Vähän taustaa kaipaisi, jotta osaisi sanoa jotakin. Mutta jos muuten kaikki on ok, niin älkää enää koskaan lähtekö kesälomareissulle.
Silloin kun kaikki on hyvin, isä on kohtuullisen hyvä isä. " Kohtuullinen" siksi, että on kovin kiireinen työnsä vuoksi, tuo työn ajatuksissaan kotiinkin ja monta kertaa makoilee sohvalla koko kotona olonsa. (Ellei sitten tee jotakin sinänsä tarpeellisia korjaus- ym. hommia = pois kotoa) Rakastaa kyllä lapsiaan ja myöntää että alkoholi on Kuningas. Häpeää aina syvästi käytöstään kunnes tulee seuraava kerta.
Historiaan kuuluu myös fyysinen väkivalta. Ei koskaan lyöminen, mutta töniminen ja tavaroilla heittely (miehen mielestä paljon lievempää, kuin jos nyrkillä mosauttaisi). Tämä nyt loppunut... ei siitä sen enempää. En edes kehtaa kirjoittaa miten sain sen loppumaan.
Tuttavaperheessä oli jo aika pitkälle edennyt alkoholiongelma ja vaimo viritteli eroa. Mies lähti kuitenkin A-klinikalle, paransi tapansa ja vuodessa-parissa rauha palasi perheeseen. Tekivät kolmannen lapsenkin. Tästä on nyt jo useita vuosia ja perheessä kaikki hyvin.