Minkälaiset välit sinulle on sisaruksiisi?
Oletteko läheisiä? Pidättekö usein yhteyttä? Vai onko välinne huonot? Tai kadehditko sisartasi? Kadehditaanko sinua?
Itselläni on siskoni kanssa läheiset välit. Mutta mieheni välit siskon kanssa erikoiset. Kateellisuus, vaikkei siihen ole mitään järkevää syytä, paistaa läpi kaikessa mitä hän tekee ja sanoo.
Hänen seuransa on tosi raskasta. Ja ollaan siitä kyllä surullisia.
En usko, että tilanne tulee ikinä menemään parempaan suuntaan.
Kommentit (46)
Todella hyvät sekä veljeen että siskoon. Messengerin kautta kirjoitellaan silloin tällöin mutta ei oikein soitella kun taitaa tuo viestittely olla enempi kaikkien mieleen.
Meillä on myös erikseen ryhmä jossa myös äiti on mukana. Siellä on melko aktiivista höpöttelyä.
Esitän kaikille et on hyvät, jopa siskoille. Todellisuudessa katkeruus kalvaa siitä mite he on aina minua kohdellu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veli oli niin väkivaltainen minua kohtaan lapsena ettei voi olla eikä koskaan tule hyviä välejä.
Ehkä veljen vaimo luulee että olen "hankala" tms. kun välttelen enkä halua olla avuksi. En usko että veli on paljastanut mitään siitä kuinka sadisti oli pikkusiskoaan kohtaan.Sama kohtalo. Vain ihan pakolliset yhteydenpidot🤢tosi harvoin.
Minäkin pidän jonkinlaisia muodollisia välejä vain ja ainoastaan vanhempiemme vuoksi. Veli yritti joskus lämmitellä välejä mutta se tuntuu pelkästään vastenmieliseltä. Kuka haluaisi olla läheinen pahoinpitelijänsä kanssa? Väkivalta jatkui ihan siihen asti kun veli muutti pois.
Sama, mutta muutin ensin vaikka olin paljon nuorempi eli heti kun tulin täysi-ikäiseksi, helpotus oli päästä pois. Ei se kiusaaminen olisi loppunut muuten.
Ei soita eikä laita viestiä muuten ku jos on tulossa käymään. Ei tykkää edes fb jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Ei kovin kummoiset välit. Siskoni on hyvin vahva tavoittelemaan omaa etuaan ja haluaa, että toimitaan aina niin kuin hän haluaa. Hän ei myöskään koskaan soita tai kysele viestillä kuulumisia. Eikä välttämättä edes vastaa viesteihini tai kutsuihini. On kuulemma niin kiireinen.
Silti olettaa, että olemme kaikki juhlapyhät yhdessä isoa suurta perhettä. Mikä on minusta jotenkin hölmöä, kun muuten ei olla juurikaan tekemisissä.
Mun sisko samanlainen. Ihan kaikki (soittelu, yhteydenpito, suhteen ylläpito) on vain mun vastuulla. Lisäksi minä muistan aina hänen merkkipäivät (ja ostan lahjan), hän ei ikinä tee samaa minulle.
Ärsyttää. Mutta on ainoa sisarus. Vanhempiin on välit poikki, lapsuus oli vaikea ja vanhemmat väkivaltaisia ja hyvin ilkeitä. Tän takia mulle on tärkeää että edes yksi jäsen lapsuusperheestä on elämässäni.
Toinen on parasystäväni. Meillä on pieni ikäero ja etenkin teini-iässä ihan hirveät välit, aikuisiällä olemme istuneet alas ja näistä keskustelleet ja olen hänestä todella kiitollinen. Olemme tekemisissä lähes päivittäin.
Toiseen taas etäisen kohteliaat välit, hän on melko raskasta seuraa ja kerta pari vuodessa riittää.
2,5 vuotta vanhempi siskoni on aina ollut kummallisen töykeä ja kylmä minua kohtaan. Ei aina edes tervehtinyt jos satuttiin samaan aikaan vanhempien luo ja kyllä se tuntui pahalta.
Meillä on aivan erilaiset arvot. Hän on rahan ahne, tiukkapipo ja minä olen enemmän sellainen matalapalkkainen hissukka hippi.
Ei pidä siitä kun "en tavoittele suuria vaan tyydyn olemaan tällä surkealla alalla" hänen sanojaan lainaten.
Ei juurikaan olla tekemisissä.
Oikein hyvät, puhumme puhelimessa pari kertaa vuodessa. Joinakin vuosina emme näe toisiamme lainkaan.
Meillä ei pidetä yhteyttä, jos itse en ole se aktiivinen osapuoli. Enkä oikein enää jaksa olla.
Kaikkea on aina pitänyt saada vähän enemmän kuin minä. Ja en saisi koskaan viettää aikaa vanhempieni kanssa, enkä varsinkaan pyytää apua vaikka lasten hoitoon. Hänellä ilmenee aina yhtäkkinen akuutti tarve samalle päivälle ja sitten kiukuttelee.
Enkä ole tervetullut vanhempieni luokse perheineni, kun he ovat kylässä. Koska se on silloin heidän laatuaikaa ja jakamatonta huomiota heille.
Luulen, että jos joskus jäädään ilman vanhempia niin perinnönjaon jälkeen ei olla missään tekemisissä. Ihan siksi, että tuo sisareni on sitä mieltä, että hän voi vaan luetella miten kaikki jaetaan. Eli hänelle hänelle hänelle.
On yrittänyt jo nyt saada heidän omaisuutensa jaettua ennakkoon. Ja on siitä katkera, kun vanhemmat eivät ole suostuneet. Hänen vaatimuksensa on niin epäreilu.
Tämä on tehnyt hänestä hankalan kaikessa yhteydenpidossa minuun. Ja vanhemmat yrittävät olla hänelle mieliksi, etteivät suututa enempää.
Toivon että vanhemmat eläisivät meitä pitempään. Ettei sitä päivää koskaan tule, että joudumme siellä pesänjakotilaisuuddessa istumaan. Siihen katkeaa välit lopullisesti.
En ole nähnyt siskoani kohta 7-vuoteen
Siskoni tulee taloudellisesti toimeen paremmin kuin minä. Tämän takia olemme kuulemma niin erilaisia ettei meidän kannata viettää aikaa yhdessä.
Itse olen perus duunari, hän johtavassa asemassa.
Veljen kanssa hyvät ja lämpimät välit, arvostan. Siskoani pelkään. Hän on kyllä pahantahtoinen, ilkeä ja kateellinen eikä vain minulle. On tehnyt todella pahoja asioita pelkästään purkaakseen vihaa muihin, lyö jos saa tilaisuuden ilman provosointia. Pelkään, välttelen ja koen siitä syyllisyyttä.
Toiseen vajaa kilometrin väli ja toiseen vaihtelee välillä 25-100km 🙂
Vierailija kirjoitti:
Veli oli niin väkivaltainen minua kohtaan lapsena ettei voi olla eikä koskaan tule hyviä välejä.
Ehkä veljen vaimo luulee että olen "hankala" tms. kun välttelen enkä halua olla avuksi. En usko että veli on paljastanut mitään siitä kuinka sadisti oli pikkusiskoaan kohtaan.
Sama juttu minulla.
Kuinkahan yleistä tämä on? Tässäkin ketjussa on jo useampi tällainen tapaus.
En muista koska olisin viimeksi soittanut siskolleni. Välimatkaa n. 200km ja nähdään harvakseltaan. Veljen kanssa välimatkaa yhtä paljon enkä kyllä hänellekään juuri soita. Yhdessä wa-ryhmässä ollaan kaikki 3 ja Facebookissa ollaan toistemme kavereita, joten sitä kautta hoituu yhteydenpito.
Vanhin veli on terrorisoinut meidän koko perhettä niin kauan kuin muistan omilla sekoiluillaan. Se on vaikuttanut meihin muihin sisaruksiin. Nykyään veli on ilmeisesti selättänyt pahimmat päihdeongelmat ja mielenterveyskin on suht vakaa, mutta käytös on kuin uhmaikäisen. Tähän rinnalle hän on ottanut hyvin dominoivan ja toisten elämää arvostelevan otteen. Me muut yritetään olla näkymättömiä ja myötäillä mukana, ihan niinkuin aina...
Todella läheiset. Kaikilla on oma elämänsä mutta tarpeen tullen autamme heti toisiamme. Välillä tapaamme usein, välillä harvemmin. Samanlainen huumorintaju yhdistää. Lapsena meitä kohdeltiin perheessä tasaveroisesti, joten ehkä sitä kautta ei ole mitään kilpailua. Meillä on myös ikäeroa ja kaikilla siksi aina ollut oma juttunsa meneillään.
Minäkin pidän jonkinlaisia muodollisia välejä vain ja ainoastaan vanhempiemme vuoksi. Veli yritti joskus lämmitellä välejä mutta se tuntuu pelkästään vastenmieliseltä. Kuka haluaisi olla läheinen pahoinpitelijänsä kanssa? Väkivalta jatkui ihan siihen asti kun veli muutti pois.