Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mitä tapahtuu, kun pieni tyttö ottaa vastuulleen isänsä surun?
13.08.2006 |
olin pieni... hoidin isääni suruissansa, murheissansa. minulle ei jäänyt tilaa, ei huomiota. lohdutin isää. isä oli herkkätunteinen, mutta ei sitä näyttänyt julkisesti, tietenkään. ulospäin oli kovin pärjäävä, kova - eikä kotona saanut meluta eikä näyttää mitään tunteita. piti olla neutraali.
ikää 28 ja masentunut olen ollut koko ikäni. huomenna terapeutille.
kellään samanlaisia/-kaltaisia kokemuksia?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Äitiä piti sääliä ja hyssytellä, koska " äiti on nyt jätetty" . Ei saanut suuttua, ilmaista vihaa tai negatiivisia tunteita koska " äidillä on nyt tosi vaikeaa, ei saa lisätä äidin taakkaa" . Voi saatana mitä paskaa!
Yksi suurin noiden ja vastaavien kommenttien syytäjä oli tätini, joka on olevinaan kasvatuksen ammattilainen ja tosi " guru" omasta mielestään. Vitut.
Äitikin sitten joten kuten tajusi monen vuoden jälkeen (siis kun monta vuotta olin kestänyt kaikkea syyllistämistä ja muuta paskaa äidiltäni), etten ehkä ollutkaan oikea osoite kaikella saastalle, kun jouduin osastohoitoon masennuksen, ahdistuksen ja itsetuhoisuuden takia.
On kylläkin niin narsistinen ja ylpeä kusipää, ettei siltikään kaikkea paskaa lopettanut..
Tsemppiä kovasti ja hyvä että pääset hoitoon!