Kummallinen puistotilanne
Olin menossa leikkipuistoon alle 3-vuotiaan lapseni Elmon kanssa. Hän kirmasi edeltä ajamaan ns. tukkiautolla ja minä kävelin perässä. Auton lähellä oli ehkä alle 2-vuotias lapsi isänsä kanssa. Lapsen äiti oli loitommalla. Istahdin penkille. Vähän ajan kuluttua huomasin, että lapsen äiti oli mennyt minun lapseni luokse ja moitti häntä sanoen:" ---mitä pahaa tehnyt --- miksi täytyy tönäistä ---." Ihan kaikkea en kuullut. Menin heti Elmon luokse ja sanoin, että täytyy leikkiä nätisti. Sen olin nähnyt, että Elmo ei ollut noussut auton päältä pois, eikä ollut voinut tönäistä lasta. Todennäköisesti Elmo oli siirtänyt lapsen kädet pois ratista. Lapsen äiti sanoi, että hän tuli kysymään, mitä pahaa hänen lapsensa on tehnyt, kun täytyy noin töniä. Minä koitin pehmentää tilannetta sanomalla, että ehkä kyseessä on vähän valtataistelua, johon tämä äiti:" En minä ainakaan ollut nähnyt mitään taistelua." Vieras lapsi väänteli rattia ja Elmo otti taas lapsen kädet pois. Pelästyin tuimaa äitiä niin, että kannoin protestoivan Elmon liukumäkeen ja sanoin, että antaa toiselle lapselle vuoron. Pian lähdimme kotiin, koska äiti tuntui vahtivan, että hänen lapsensa saa leikkiä, missä haluaa, oli toisella vuoro tai ei. En tiedä, ylitulkitsinko tilanteen. Mieheni mielestä oli väärin, että me väistimme; minä taas halusin vältää konfliktia. Kuka toimi tilanteessa väärin? Olisiko minun pitänyt osata ennalta ohjata lastani niin, ettei konfliktia olisi päässyt syntymään? Paha mieli ainakin tuli omasta ja Elmon puolesta.
Kommentit (14)
nyt näytit suunnilleen luuserin esimerkkiä.
Mun mielestä oleennaista on se, että sinä pelkään konfliktitilanteita vieraiden kanssa siinä määrin, että annat toisille vallan myös sinun lapsesi kasvattamisesta. Minusta se ei ole oikein-väärin kysymys vaan asia, jonka kanssa sinun itsesi tarvitsee ehkä työskennellä. Tuskin toivot lapsesi omivan aivan sellaista mallia, että toinen saa tehdä mitä vaan, jos rumasti pyytää, näin kärjistettynä.
Olet hyvinkin oikeassa, mietinpä tuota asiaa enemmänkin. Joku toinen varoitti, että lapset eivät saa nähdä aikuisten kahnaavan keskenään; oikeassa on hänkin. Mielenkiintoista tämä lastenkasvatus. Ehkä joskus pitäisi malttaa katsoa päältä ja antaa lasten setviä tilanteita itsekin, ilman että vanhemmat ovat tutoreina ihan joka hetki. Tämä oli tietysti pieni asia, mutta pieniähän olivat lapsetkin. -ap
Että kun kristillisessä kasvatuksessa opetetaan, " käännä toinen poski.." jne. Sitten on Hammurabin laki, " silmä silmästä, hammas hampaasta.." jne.
En halunnut, että lapsestani tulee kiusattu kun ei osaa puolustaa itseään, eikä myös kiusaajakaan. Kuinka paljon sitten saisi puolustautua, jottei itse syyllisty provosointiin? Onko hyvä sääntö, että takaisin saa antaa samalla mitalla, mutta ei saa itse aloittaa?
Itse olin pakahtua ylpeydestä (ensijärkytyksestä selvittyäni) kun meidän poika 1v.2kk aikanaan tönäisi takaisin reilu päätä pidempää tyttöä. (Joka siis tönäisi ensin). Tilanne päättyi siihen, eli kai lasten pitää antaa itse hoitaa omat sotkunsa? Toki komennan omia kuin toistenkin lapsia tarvittaessa.
Esimerkissä mielestäni ap väisti turhaan ja toisen lapsen äiti torui turhaan. Jos on useampia lapsia menossa samaan " laitteeseen" niin sitten vuorotellaan eikä tapella.
Mielestäni puistossa on hyvä toimia joustavasti, kaikkien osapuolten. Mun mielestä Elmo ei olisi saanut ottaa toisen lapsen käsiä pois vaan hänen olisi pitänyt odottaa kiltisti vuoroaan. Ja tämän toisen lapsen olisi pitänyt hetken päästä antaa vuoro Elmolle. Lapset harvoin käyttäytyvät kuten " pitäisi" , joten vanhempien pitää ainakin sanoa lapselle ääneen ne hyväntavanmukaiset toimintatavat. Käytäntö sitten on mitä on, tietenkin! Ja vanhempien ei parane ruveta riitelemään keskenään. Siinähän vasta esimerkkiä näyttäisivät :-O
Elmo puolusti oikeuttaan olla autossa. Myös vieras äiti teki väärin, kun nosti tuikitavallisesta tilanteesta valtavan haloon. Järkevä äiti olisi sanonut, että " äläpäs vääntele sitä rattia, odotellaan hetki, niin varmaan kohta on sinun vuorosi" . Näin ajattelen minä.
Nyt ei tule uni silmään, kun tämä jää mietityttämään!
saisit levätä sinäkin, pinnasi on näemmä ylikireällä kun tämmöisiä vatvot.
ymmärsin tilanteen väärin (luulin, että toinen lapsi oli autossa ja Elmo irrotteli sen käsiä). Elikkä tän toisen äidin olis pitäny ottaa lapsensa pois häiritsemästä ja lapsen odottaa vuoroaan.
Pieneltä asialta minustakin tuo tuntuu, mutta ehkä se oli ensikosketus siihen, kun huomaa, että kaikki eivät kasvatakaan lapsistaan samalla tavoin hyvin käyttäytyviä. Se on kurjaa, mutta totta.
Älä sitä enää turhaa mieti, ap! Paras jättää omaan arvoonsa kaikki tuollainen.
ratistaan. Tuon ikäiset eivät juuri osaa tehdä sitä hienotunteisesti ja sitä ei ilmeisesti kaksi vuotiaan äiti ymmärtänyt. Ärsyttää olla tuollaisten äitien kanssa samaan aikaan puistossa, kun he ottavat muiden lasten joka eleen ja ilmeen niin itseensä... Meidän poika paikkakunnan vaihdon jälkeen kyseli usein, että onko tämä MEIDÄN Helsinki ja julisti sitä muille puistossa, että tämä on MEIDÄN Helsinki. Yksi äiti jopa suivaantui näistä kaksi vuotiaan puheista. Tosikkoja siis riittää...
Olisit sanonut että Elmo oli ensin autossa ja toinen häiritsi. Omani on vajaa 3v ja puolustaa oikeuksiaan kyllä, välillä rajustikin. Meidän puistossa lasten annetaan selvitellä välinsä ja " valtataistelunsa" itse jollei aleta heilua nyrkit pystyssä. Eli jos alkaa mennä liian aggressiiviseksi tai toinen alkaa itkeä niin sitten mennään väliin.
Ja toki meillä komennetaan tyyliin " ei saa ottaa toisen kädestä" , " nyt on kyllä sen ja sen vuoro" jne.