Naiset jotka olette lähteneet kotoa lasten kanssa ja muuttaneet toiselle paikkakunnalle.

Tukekaa hieman ja auttakaa käytännön asioissa.



Mittani on täysi. Olen osittain kotona yhden 2-v kanssa ja hoidan miestäni siinä sivussa. En jaksa enää tätä kaveriliittoa. Me emme ole koskaan olleetkaan toisiamme ajatteleva pari. Odotamme aina vapaa-aikaa ja lähdemme vuorotellen omille teillemme.



Eli jokainen viikonloppu (jos vain on vapaa) Kumpanakin päivänä olemme erikseen pois vuorokauden kotoa. Mitään viisasta harrastusta ei ole kummallakaan. Ja toisten seura ei kiinnosta.



Olen täynnä mieheni erilaisuutta. Hän haluaisi olla vanhempien kotona koko ajan. Pelaamassa tietokonetta tai vain hengaamassa. Itseäni ei tämä kihdo. Vaan töiden jälkeen haluan mennä lenkille tai elokuviin/ kirjastoon.



Ymmärrän että oltaisiin vaikka kerran viikossa heillä koko perhe, vaan silti saan viettää yksin 6 pv viikossa. Ja yhtälailla hän pakoilee vastuuta. Saan aina varmistella että onko laskuja makseltu, tai onko hän muistanut huoltaa autoa.



Rasittaa eniten juuri tuo yllä oleva. Pieniksi tulee tuon rinnalla kotona hoidetut asiat. Aloitin 4 kk sitten työt, niin että olen illat ja viikonloput töissä. Mieheni ollessa lomalla, olin kuukauden normaali vuorossa. ja sinä aikana sain myös huomata että eivät koti työt jakaantuneet kuin murto- osan. Eli ruoanlaitto ja kaupassa käynti on vieläkin täysin minun alaani, samoin vaatehuolto ja siivous. Kuten myös autojen huollot ja tankkaukset. Ja pihatyöt.



Tätä itse nyt lukiessani, miehelläni on liian hyvät oltavat täällä. Siksi ei ole lähtenyt. Vaan nyt haluan itse jo pois. Muutin mieheni paikkakunnalle 3 vuotta sitten ja en aijo tänne jäädä. Mitään kotipaikkaa minulla ei ole. Ja lähdenkö nyt ensin vain miettimään minne muuttaisin ja siitä sitten vuokra-asuntoja katsomaan?



Vai olenko aivan väärillä jäljillä?