Olen tosi vihainen siitä kaikesta pahasta, jota olen joutunut kokemaan
Ja lapsena en vielä edes tajunnut kuinka väärin se kaikki oli. Tuntuu, että kukaan ei joutunut ikinä vastuuseen mistään ja jotenkin pelkään vieläkin, että minulle voi tehdä mitä tahansa ilman seurauksia. Jotenkin kuitenkin tiedostan, että haluaisin rangaistuksia, jotta oma oloni paranisi. Mutta ei se varmaan paranisi oikeasti. Silti tuntuu, että olen jäänyt ilman oikeutta. Ja jotenkin yritän sitten olla kova ja vihainen, että kukaan ei pääsisi enää haavoittamaan minua, mutta eipä sekään auta. Elän tavallaan elämääni, mutta sitten kannan näitä kuitenkin mukanani. En voi vain unohtaa. Eikä nämä jutut voi mitenkään olla vaikuttamatta minuun ja käytökseeni, vaikka haluaisinkin.
Kommentit (9)
Pahinta on, jos katkeroitat oman mielesi. Siitä tulet kärsimään vain sinä yksin.
Pystyn samaistumaan, valitettavasti. Ei voi muuta kuin yrittää valita ympärilleen nyt aikuisena hyviä ihmisiä ja korjaavia kokemuksia.
Minäkin olen vihainen heille, jotka mut ovat rikkoneet. Siksi elän syrjäytyneenä, etten levitä pahaaoloa muualle ja muihin. Mutta olen siis tällä hetkellä elämääni ihan tyytyväinen kuitenkin.
Sitä pelkäänkin eniten, että minusta tulee katkera ja kyyninen. En halua olla sellainen.
ap
Ei katkera tarvitse ollakaan vaan vihainen.
Ap, et ole yksin. Minä olen kokenut samankaltaisia juttuja ja vielä niin monen ihmisen taholta että luotto ihmisiin yleisesti on kadonnut jo aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on, jos katkeroitat oman mielesi. Siitä tulet kärsimään vain sinä yksin.
Tämä nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa, kun tarkemmin mietit. Et ehkä ymmärrä sitä, että tarpeeksi raju väärinkohtelu aiheuttaa väistämättä katkeroitumisen, viimeistään kun oppii ymmärtämään mitä normaali, kunnioittava kohtelu olisi ollut.
Mutta siitä katkeruudesta voi päästä yli, kun käsittelee ne satuttavat kokemukset aikuisena terapiassa. Toksisen positiivisuuden kulttuurissa pelätään vihaa ja katkeruutta, vaikka viha väärinkohtelusta on terve reaktio.
Pahinta ei ole katkeruus, pahinta on jäädä ottamaan turpiin yhä uudelleen loppuelämän ajan. Hyvä ap että olet vihainen! Se on alku parempaa kohti.
Minä olin ihan tyytyväinen kun luin tämän aloituksen. Hyvä, vihaa! Se on merkki siitä että sinä vielä arvostat itseäsi ja tiedät mikä on oikein ja väärin sinua kohtaan. Hienoa ap! Toksinen positiivisuus on riistänyt meiltä oikeuden olla vihaisia ja vaatia, että meitä kohdellaan kuten ihmistä pitää. Huonosta kohtelusta ei tarvitse oppia mitään positiivista, ei tarvitse voimaantua eikä tulla sen kautta paremmaksi ihmiseksi, eikä tarvitse löytää pilveen hopeareunusta. Näin on. Loppui se posken kääntäminen.
Ja ap, ehkä sua voisi helpottaa se tieto, että vaikka sun väärinkohtelijat eivät ikinä joutuneet vastuuseen teoistaan, he ovat toisella tavalla rangaistuksensa joutuneet kärsimään. Toista (varsinkin lasta!) väärinkohtelevalla ihmisellä ei ole hyvä olla itsensä kanssa. Mieti sitä, ne ihmiset joutuvat elämään itsensä ja omien demoniensa kanssa loppuelämänsä, joka päivä. He saavat siten rangaistuksensa joka päivä, vaikkeivat sitä itse tiedostakaan. Sä sentään tiedostat asioita, todennäköisesti sä olet paljon terveempi kuin he.
Et ole yksin tämän kanssa. Mitään sen hyödyllisempää en osaa sanoa. Ihmiset ovat perseestä ja oikeutta täällä ei todellakaan saa jos et ole tunnettu ja varakas, jos silloinkaan