Lue keskustelun säännöt.
Pidettiinkö ennen työntekijöistä parempaa huolta?
02.04.2021 |
Tuntuu että 70-luvulla esim tehtaat järjestään hoisivat työntekijöille asunnot ja näiden lapsille päivähoidon ja arvostivat työntekijöitään myös ihmisinä.
Nyt taas työntekijä tuntuu olevan pakollinen kuluerä, josta voi ja pitää repiä kaikki irti ja rätin tavoin vaihtaa uuteen. Työntekijää ei tunnuta näkevän enää ihmisenä, vain nuneroina
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä idiootti!
Tuohon aikaan ei ollut valtion palveluja, siksi tehtaat joutuivat ylläpitämään niitä.
Puhe onkin nyt siitä että arvostettiinko yksittäistä työntekijää työnantaja puolelta enemmän kuin nykyisin. Ei siitä kuka tekijälle kaiken kustansi. Ja 70-luvulla oli kyllä päivähoito työtätekevien lapsille ihan kunnan taholta. Itsekin siellä olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidettiin ja henkilökuntaa palkattiin riittävästi. Nykyään alalla kuin alalla vallitsee bisnes, jossa kilpailutetaan halpoja hintoja, työvoimaa voi hakea ulkomailta, onhan se edullista, henkilökuntaa on työtehtävissä aivan liian vähän...
Sairaaloissakin oli aikoinaan henkilökunnan asuntolat ja päiväkodit ym. Eikä siitä niin montaa vuosikymmentä vielä ole kun oma työkaverini on aikoinaan miehensä iskenyt sairaalan asuntolan naapurikämpästä :)
Johan sen näkee kielenkäytössä: ennen työntekijä oli työntekijä, nykyään resurssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmasta on tullut byrokraattisempi ja järjestelmällisempi. Inhimillisyys vähenee päätöksenteossa, kun tärkeimpänä asiana on toimia ohjeistuksien ja pykälien mukaan. Teknologian kehitys on myös johtanut enemmän dataperusteiseen johtamiskulttuuriin. Tämä siksi, että nykyään se on mahdollista. Ennen mentiin mutuilulla, nykyään liiketoimintaprosesseille ja yksiköille voidaan laskea tarkempia kustannusarvioita ja ennustaa niiden muutoksia. Ei se automaattisesti tarkoita sitä, että työntekijöistä välitetään vähemmän, mutta se aiheuttaa ainakin kaksi asiaa. 1. Päätöksien taustalla on jossain määrin harvemmin ihmisen valinta, ja useammin matemaattinen kaava. 2. Vähiten tuottavat yksiköt ja työntekijät on helpompi poistaa. Tästä on hyötyjä niille, jotka tekevät korvaamatonta työtä. He oletettavasti saavat entistä enemmän kehuja ja etuja. He, joiden työ on helposti korvattavissa, kokevat ehkä helpommin tulleensa kaltoinkohdelluiksi.
Kaikkiaan keskiarvoja vertaillessa, työntekijöiden olot ovat varmasti parantuneet huimasti viimeisen 50 vuoden aikana. Yksittäisillä toimialoilla voi olla muutoksia negatiivisempaankin suuntaan, johtuen siitä, että esim. kyseisen toimialan merkitys yhteiskunnalle ei ole enää yhtä suuri kuin ennen. Työntekijöiden työhyvinvoinnin parantumisen puolesta puhuu monta ilmiötä mm. nuoria ei kiinnosta ammattiliitto toiminta, viikottainen työaika on vähentynyt, työturvallisuus huomattavasti parantunut, keskimääräinen palkkataso kansainvälisesti vertailtuna on parantunut.
Olen 58v. Nuoruudessani töitä sai heti, kun vain meni kysymään. Jos olit asiallisen oloinen. Muistan, kuin kävelin erääseen firmaan kysymään, että olisiko heillä töitä, niin pomo kysyi, että koska voit aloittaa. Aina sait työpaikan, vaikka ei ollut koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä idiootti!
Tuohon aikaan ei ollut valtion palveluja, siksi tehtaat joutuivat ylläpitämään niitä.
Puhe onkin nyt siitä että arvostettiinko yksittäistä työntekijää työnantaja puolelta enemmän kuin nykyisin. Ei siitä kuka tekijälle kaiken kustansi. Ja 70-luvulla oli kyllä päivähoito työtätekevien lapsille ihan kunnan taholta. Itsekin siellä olin.
Ei arvostettu sen enempää kuin nykyäänkään.
70-luvulla lapsia oli vaikea saada päivähoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Sairaaloissakin oli aikoinaan henkilökunnan asuntolat ja päiväkodit ym. Eikä siitä niin montaa vuosikymmentä vielä ole kun oma työkaverini on aikoinaan miehensä iskenyt sairaalan asuntolan naapurikämpästä :)
Oikeastiko kuvittelet nykyajan ihmisten haluavan elää jossain työpaikan asuntoloissa? :D :D :D Eihän nykyään asuntolat kelpaa edes opiskelijoille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko "arvostaa" kun ei a) voinut korvata koneella b) ollut vapaata liikkuvuutta.
Entisajan työntekijät olivat vain kovempaa tekoa eivätkä jatkuvasti hoivaa vailla niin kuin pullamössöt. Työnantajan velvoitteet ovat kasvaneet ajan myötä, mutta mikään ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli pakko "arvostaa" kun ei a) voinut korvata koneella b) ollut vapaata liikkuvuutta.
ja tämä arvostus näkyi heikkoina työehtoina kuten alhaisena palkkana tai lyhyempinä lomina, jotkut kaukonäköisimmät työnantajat toki tajusivat että jos mitään ei tehdä niin Ruotsi vetää työntekijät firmasta pois ja tekivät jotain omiensa eteen
Entisaikaan saattoi olla hierarkisempaa, oli enemmän huonoa johtamista (toki vieläkin voi olla sitä) ja työntekijä oli eri tavalla sen huonon johtamisen armoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valkeakoskella asuneena sanoisin, että kyllä ja ei. Monissa asioissa oli paremmin, jotta tehtaat saivat työntekijöitä. Toisaalta myös mm. sairaaloissa ja kouluissa oli henkilökunnalle asuntoja, kuten tehdaspaikkakunnilla.
Siihen aikaan ammattiliitot olivat voimissaan. Ei tullut kyseeseen, että samasta työstä olisi alettu maksaa pienempää palkkaa kuin aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaaloissakin oli aikoinaan henkilökunnan asuntolat ja päiväkodit ym. Eikä siitä niin montaa vuosikymmentä vielä ole kun oma työkaverini on aikoinaan miehensä iskenyt sairaalan asuntolan naapurikämpästä :)
Oikeastiko kuvittelet nykyajan ihmisten haluavan elää jossain työpaikan asuntoloissa? :D :D :D Eihän nykyään asuntolat kelpaa edes opiskelijoille!
Eivät kelpaa opiskelijoille, mutta monelle työssäkäyvälle kelpaisi, varsinkin kun vuokrat olivat normaalia edullisemmat.
Ennen suurimmat työnantajat tarjosi asunnon, lastenhoidon ja saattoi olla kauppa, kun asuttiin yhteisössä ja kuin sillit tynnyrissä,
Kätevää työnantajalle, kun työpäivät oli pitkät ja myös lauantaisin tehtiin töitä.
Tietysti työntekijät joutuivat maksamaan kaikesta ja se oli osa palkkaa. Ja samassa asunnossa saattoi asua useampi työläisperhe.
Ennen muukin asia oli toisin, papallani oli rakennusliike ja hän kertoi, kuinka joskus 60-luvulla tuli rakennustyömaalle aamulla miesporukka, josta valkattiin parhaat päältä ja muut lähetettiin kotiin ja sama toistui kuukaudesta toiseen.
En nyt ymmärrä, mitä hyvää ap. näkee asiassa, kun työntekijän asema oli heikko, ei juuri kesälomia tai työterv.hoitoa, äitiysloma 2-3kk jne.
Nykyyän työtä mitataan ja seurataan niin monin tavoin, että ihminen ajetaan ahtaalle. Ihmisellä on arvo vain tulosten valossa.
Ennen työntekiät piti myös työnantajasta huolen, mutta nykyään vain kytätään tilaisuutta saikuttaa ja syyttää työnantajaa kiusaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaaloissakin oli aikoinaan henkilökunnan asuntolat ja päiväkodit ym. Eikä siitä niin montaa vuosikymmentä vielä ole kun oma työkaverini on aikoinaan miehensä iskenyt sairaalan asuntolan naapurikämpästä :)
Oikeastiko kuvittelet nykyajan ihmisten haluavan elää jossain työpaikan asuntoloissa? :D :D :D Eihän nykyään asuntolat kelpaa edes opiskelijoille!
Eivät kelpaa opiskelijoille, mutta monelle työssäkäyvälle kelpaisi, varsinkin kun vuokrat olivat normaalia edullisemmat.
Tuskin sen ajan asunnot kelpaisi kenellekään.
Esim. Helsingin Diakonialaitoksen lääkärit ja hoitajat asuivat työsuhdeasunnossa, jossa oli valtavan iso huone ja alkovi ja ne oli vieri vieressä, ilman mitään äänieristeitä ja pitkä käyttävä. Keittiö, vessa ja suihkutilat oli yhteiset, joita käyttivät kymmenet aikuiset ja lapset. Huoneistossa ei ollut edes vessaa tai mitään keittolevyä tai parveketta.
Asuntopula oli valtava 70-luvulta, kun maalta muutettiin kaupunkiin ja se jatkui vielä 80-luvulla. Meidän lapsuuden 4 henk. perhe muutti joskus 70-luvulla kaksioon ja se oli luksusta. Ja oli oma kylpyhuone.
Olet kyllä idiootti!
Tuohon aikaan ei ollut valtion palveluja, siksi tehtaat joutuivat ylläpitämään niitä.