Mitä teet, jos lapsesi salailee asioita?

Miksi hänellä ei saisi olla oikeutta yksityisyyteen ja omiin päätöksiin?

Minä kannattaisin suoraan puhumista. Sellaiseen normaaliin tapaan, olitko ostanut eilen sipsejä? Mitä makua? Oliko hyviä? Ikään kuin et tajuaisi salailua. Sitten jos menee paniikkiin, niin ihmettele miksi pyytää anteeksi ja miksi koki, että ihan tavallinen asia pitää salata.

up

Vierailija kirjoitti:

Minä kannattaisin suoraan puhumista. Sellaiseen normaaliin tapaan, olitko ostanut eilen sipsejä? Mitä makua? Oliko hyviä? Ikään kuin et tajuaisi salailua. Sitten jos menee paniikkiin, niin ihmettele miksi pyytää anteeksi ja miksi koki, että ihan tavallinen asia pitää salata.

Kiitos, tämä kuulostaa hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hänellä ei saisi olla oikeutta yksityisyyteen ja omiin päätöksiin?

On toki oikeus. Mutta eikö olisi hassua, jos itse vaikka joisin kahvini salassa? Onhan mulla siihen oikeus, mutta miksi tekisin niin?

Itse salailin ja salailen edelleen 28vuotiaana vanhemmilta monia juttuja. Syy, ovat syyllistäviä, moittivia ja tuomitsevia, eivätkä edes yritä ymmärtää moniakaan asioita.

Olisko bulimikko?

Vierailija kirjoitti:

Olisko bulimikko?

Ei kyllä. Tasapainoinen, sosiaalinen ja ihana tyttö, jolla on paljon kiinnostuksenkohteita, kivoja harrastuksia ja kavereita. Muuten puhuu asioistaan ihan sujuvasti kotona, kertoo myös harmeistaan tai ahdistuksistaan tai vaikka huonoista koulunumeroista. Nämä salailut ovat siksikin hämmentäviä, koska puhuu ihan vapautuneesti mielestäni paljon hankalammista asioista. 

Kristus suomalaiset perheet ovat sairaita.

Ongelma ei ole se salailu tai ne herkut tms, eikä se minkälaisiksi keskustelut niistä herkuista menee jos otat ne puheeksi. Ongelma on paljon syvempi, pahempi. Ongelma on se että teidän välit on jo vuosikausia ollut pahasti tulehtuneita. Ongelma on syvällä pinnan alla teidän suhteessa. Tuo salailu, nuo herkut, ne ovat vain mitätöntä oireilua, vain jäävuoren huippu.

Sairaista perhesuhteista kärsivät eniten ne heikoimmat eli ne lapset.

Vierailija kirjoitti:

Kristus suomalaiset perheet ovat sairaita.

Ongelma ei ole se salailu tai ne herkut tms, eikä se minkälaisiksi keskustelut niistä herkuista menee jos otat ne puheeksi. Ongelma on paljon syvempi, pahempi. Ongelma on se että teidän välit on jo vuosikausia ollut pahasti tulehtuneita. Ongelma on syvällä pinnan alla teidän suhteessa. Tuo salailu, nuo herkut, ne ovat vain mitätöntä oireilua, vain jäävuoren huippu.

Sairaista perhesuhteista kärsivät eniten ne heikoimmat eli ne lapset.

Tämä on ainakin kolmas ketju mihin ilmeisesti sama henkilö kommentoi tänään sairaista suhteista, jäävuorista ja tulehtuneista väleistä. Älä välitä hänestä.

Ja kyllä olen ollut lähes koko päivän palstalla ja lukenut monia keskusteluja. Huomenna on muuta puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristus suomalaiset perheet ovat sairaita.

Ongelma ei ole se salailu tai ne herkut tms, eikä se minkälaisiksi keskustelut niistä herkuista menee jos otat ne puheeksi. Ongelma on paljon syvempi, pahempi. Ongelma on se että teidän välit on jo vuosikausia ollut pahasti tulehtuneita. Ongelma on syvällä pinnan alla teidän suhteessa. Tuo salailu, nuo herkut, ne ovat vain mitätöntä oireilua, vain jäävuoren huippu.

Sairaista perhesuhteista kärsivät eniten ne heikoimmat eli ne lapset.

Tämä on ainakin kolmas ketju mihin ilmeisesti sama henkilö kommentoi tänään sairaista suhteista, jäävuorista ja tulehtuneista väleistä. Älä välitä hänestä.

Ja kyllä olen ollut lähes koko päivän palstalla ja lukenut monia keskusteluja. Huomenna on muuta puuhaa.

Kiitos :)

Vierailija kirjoitti:

Minä kannattaisin suoraan puhumista. Sellaiseen normaaliin tapaan, olitko ostanut eilen sipsejä? Mitä makua? Oliko hyviä? Ikään kuin et tajuaisi salailua. Sitten jos menee paniikkiin, niin ihmettele miksi pyytää anteeksi ja miksi koki, että ihan tavallinen asia pitää salata.

Tämä palsta on täynnä sairaita ihmisiä jotka antavat sairaita neuvoja.

Jos lähtee keskustelemaan jonkun kanssa tuollainen strategia mielessä, niin että on suunnitellut keskustelun jo valmiiksi ja se on vain teatteria jossa hämää ja esittää että "ikään kuin ei tajuaisi" ja on valmiina "ihmettelemään miksi pyytää anteeksi"... niin tuohan ei ole keskustelemista vaan tuo on silkka esitys. Keinotekoista, teatteria, manipulointia, väkivaltaa. Noin tehdään politiikassa, bisneksessä, vakoiltaessa, vihollisten kanssa. Jos elämäsi on kuin vakoojaelokuvaa missä jokainen ympärilläsi oleva ihminen on potentiaalinen vihollinen niin kyllä, keskustele aina noin, manipuloi aina kaikkia.

Mutta jos elät normaalia elämää jossa perheenjäsenesi aidosti ovat sinulle läheisiä niin ei, älä harrasta heidän kohdallaan manipulointiesityksiä. Tuo ei ole yhtä kuin "suoraan puhumista" sellaiseen "normaaliin tapaan". Tuo ei ole aito läheinen välittävä ihmissuhde.

Jos et ymmärrä eroa vihollisen ja läheisen välillä, jos et ymmärrä eroa manipuloinnin ja luonnollisen vilpittömän rehellisen aidon keskustelun välillä, niin sinä olet menettänyt otteen todellisuudesta. Sinä olet kadottanut aidot vilpittömät välittävät tunteet, olet kadottanut itsesi. Sinä et elä todellisuudessa, vaan harhoissasi. Sinun "läheiset" ihmissuhteesi ovat harhaa. Sinun perheenjäsenesi eivät ole sinulle aidosti läheisiä jos kohtelet heitä kuin vihollisia. Sinun elämäsi on harhaa.

Et elä todellisuudessa. Täydellisen keinotekoiset ihmiset eivät tiedä, että maailma jossa he elävät on vain heidän omaa kuvitelmaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristus suomalaiset perheet ovat sairaita.

Ongelma ei ole se salailu tai ne herkut tms, eikä se minkälaisiksi keskustelut niistä herkuista menee jos otat ne puheeksi. Ongelma on paljon syvempi, pahempi. Ongelma on se että teidän välit on jo vuosikausia ollut pahasti tulehtuneita. Ongelma on syvällä pinnan alla teidän suhteessa. Tuo salailu, nuo herkut, ne ovat vain mitätöntä oireilua, vain jäävuoren huippu.

Sairaista perhesuhteista kärsivät eniten ne heikoimmat eli ne lapset.

Tämä on ainakin kolmas ketju mihin ilmeisesti sama henkilö kommentoi tänään sairaista suhteista, jäävuorista ja tulehtuneista väleistä. Älä välitä hänestä.

Ja kyllä olen ollut lähes koko päivän palstalla ja lukenut monia keskusteluja. Huomenna on muuta puuhaa.

Hei. Minä kirjoitin tuon kommentoimasi viestin. Kiitos kommentistasi :)

Olen kyllä toisinaan tällä palstalla käyttänyt tuota samanlaista sanastoa. Mutta en missään nimessä tänään, enkä edes eilen tai toissapäivänä. Koska viime aikoina en ole liiemmin tänne kirjoitellut.

Eli jos täällä tänään on samanlaista sanastoa näkynyt, niin ne viestit on kirjoittanut joku muu hullu, en minä. Tällä kertaa minä olen syytön! Syytön! Olen syytön!

Ap, jos teidät, että tonkimalla asiaa suorastaan traumatisoit lasta, älä pahenna tilannetta: epäluottamusta/jännittämistä ei voi repiä väkisin irti toisesta ihmisestä.

Toisaalta sinun ei tarvitse olla välittämättä lainakan siitä, että lapsi ilmaiseen jotain epäluottamuksen kokemista "salailemalla asioita, jotka eivät ole kiellettyjä": yritä olla enemmän luottamuksen arvoinen, hyväksyvämpi vanhempi. (Alistamatta, eli tekemättä hyväksynnästäsi numeroa.)

Vai ovatko asiat kiellettyjä? Viestitätkö sanatonta paheksuntaa, kontrolloitko, niin että lapsi kokee sen ahdistavana, ja nauttii herkuista mieluummin salassa? Lapsen reaktio kertoo, että hän kokee sinun pitävän asiaa moitittavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kannattaisin suoraan puhumista. Sellaiseen normaaliin tapaan, olitko ostanut eilen sipsejä? Mitä makua? Oliko hyviä? Ikään kuin et tajuaisi salailua. Sitten jos menee paniikkiin, niin ihmettele miksi pyytää anteeksi ja miksi koki, että ihan tavallinen asia pitää salata.

Tämä palsta on täynnä sairaita ihmisiä jotka antavat sairaita neuvoja.

Jos lähtee keskustelemaan jonkun kanssa tuollainen strategia mielessä, niin että on suunnitellut keskustelun jo valmiiksi ja se on vain teatteria jossa hämää ja esittää että "ikään kuin ei tajuaisi" ja on valmiina "ihmettelemään miksi pyytää anteeksi"... niin tuohan ei ole keskustelemista vaan tuo on silkka esitys. Keinotekoista, teatteria, manipulointia, väkivaltaa. Noin tehdään politiikassa, bisneksessä, vakoiltaessa, vihollisten kanssa. Jos elämäsi on kuin vakoojaelokuvaa missä jokainen ympärilläsi oleva ihminen on potentiaalinen vihollinen niin kyllä, keskustele aina noin, manipuloi aina kaikkia.

Mutta jos elät normaalia elämää jossa perheenjäsenesi aidosti ovat sinulle läheisiä niin ei, älä harrasta heidän kohdallaan manipulointiesityksiä. Tuo ei ole yhtä kuin "suoraan puhumista" sellaiseen "normaaliin tapaan". Tuo ei ole aito läheinen välittävä ihmissuhde.

Jos et ymmärrä eroa vihollisen ja läheisen välillä, jos et ymmärrä eroa manipuloinnin ja luonnollisen vilpittömän rehellisen aidon keskustelun välillä, niin sinä olet menettänyt otteen todellisuudesta. Sinä olet kadottanut aidot vilpittömät välittävät tunteet, olet kadottanut itsesi. Sinä et elä todellisuudessa, vaan harhoissasi. Sinun "läheiset" ihmissuhteesi ovat harhaa. Sinun perheenjäsenesi eivät ole sinulle aidosti läheisiä jos kohtelet heitä kuin vihollisia. Sinun elämäsi on harhaa.

Et elä todellisuudessa. Täydellisen keinotekoiset ihmiset eivät tiedä, että maailma jossa he elävät on vain heidän omaa kuvitelmaansa.

Olet asian ytimessä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos teidät, että tonkimalla asiaa suorastaan traumatisoit lasta, älä pahenna tilannetta: epäluottamusta/jännittämistä ei voi repiä väkisin irti toisesta ihmisestä.

Toisaalta sinun ei tarvitse olla välittämättä lainakan siitä, että lapsi ilmaiseen jotain epäluottamuksen kokemista "salailemalla asioita, jotka eivät ole kiellettyjä": yritä olla enemmän luottamuksen arvoinen, hyväksyvämpi vanhempi. (Alistamatta, eli tekemättä hyväksynnästäsi numeroa.)

Vai ovatko asiat kiellettyjä? Viestitätkö sanatonta paheksuntaa, kontrolloitko, niin että lapsi kokee sen ahdistavana, ja nauttii herkuista mieluummin salassa? Lapsen reaktio kertoo, että hän kokee sinun pitävän asiaa moitittavana.

Näin varmasti, mutta en mitenkään keksi, mistä tällainen kokemus kumpuaa. Koko perhe syö meillä herkkuja yksin ja yhdessä, tämä on toiminut mielestäni ihan hyvin. Lapsen isommat sisarukset ostavat karkkia/herkkuja omalla rahallaan kun mieli tekee, eivätkä piilottele niitä. En ymmärrä, miksi lapsi kokee, että tällaista paheksutaan. Ja siis herkut eivät ole ainoa asia, mitä salailee - joskus on esim. kulkenut kuukausia kengällä, joka hiersi kantapäätä pahasti, kun ei halunnut kertoa tilanteesta. 

Mulla on myös lapsi, joka on todella tunnollinen luonne. Hän jotenkin omassa päässään suurentelee monia pieniä asioita ja luulee, että ne pitää salata, ettei kukaan suutu.

Mielestäni tuo yllä esitetty neuvo on hyvä: ottaa huomaamansa salatut asiat puheeksi mahdollisimman kevyesti, jotta lapsi tajuaisi, ettei kukaan ole suuttunut. Eikä tällaisen luonteen tapauksessa välttämättä ole hedelmällistä suoraan kysyä, että miksi salasit asian, siitä hänelle tulee vain syyllinen olo.

Tuli mieleen, että liittyykö salailu nimenomaan ruokaan, vai onko laajempi ilmiö?

Ettei olisi mikään syömishäiriön alku kyseessä.

Pitääkö teillä syödä herkut julkisesti olohuoneessa? Vai mitä mahdat tarkoittaa salailulla? Teinit viihtyvät usein omissa huoneissaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö teillä syödä herkut julkisesti olohuoneessa? Vai mitä mahdat tarkoittaa salailulla? Teinit viihtyvät usein omissa huoneissaan.

No ei tarvitse syödä olohuoneessa, saa syödä omassa huoneessa. Salailulla tarkoitan, että eilen esim. oli kaverinsa kanssa ulkona ja palatessaan oli jättänyt ostokset oven ulkopuolelle odottamaan. Mieheni kävi viemässä roskia ja ihmetteli, mikä kassi siinä on. Hän kurkisti kassiin ja näki, että siinä oli mm. sipsejä, ja jätti sitten kassin siihen. Myöhemmin lapsi "sniikkasi" hakemaan kassin huoneeseensa.

Eli ihan tällaista tarkoituksellista salailua. Ymmärtäisin, jos menisi kaverin kanssa omaan huoneeseensa syömään herkkuja tekemättä asiasta suurempaa numeroa, mutta kun nimenomaan salailee.