Ihana 90-luku - silloin tuntui pitkäperjantaikin pitkältä
Haikailen vanhoja, hyviä aikoja.
Kun pyhinä oli kaupat kiinni ja korkeintaan pieni lähikauppa sunnuntaisin auki muutaman tunnin.
Kun lotottiin ruksimalla numerot kynällä paperiseen kuponkiin ja vietiin se kioskille.
Kun televisiossa oli vain muutama kanava, jonka ohjelmatarjonta tarkastettiin lehdestä.
Kun uutiset luettiin sanomalehdestä tai tv:n uutislähetyksestä, urheilutulokset näki nopeasti teksti-tv:stä.
Kun lauantaisin oli sauna ja juomana Jaffaa lasipullosta.
Kun ruokana oli perunaa.
Kun postia jaettiin joka arkipäivä ja sitä myös tuli, siis muutakin kuin mainoksia.
Jotenkin tuntuu, että elämä oli yksinkertaisempaa silloin. Onnellisempaa.
Kommentit (10)
En kaipaa yhtään sitä aikaa, kun kaupat meni kiinni viikonloppuisin ja pyhisin.
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa yhtään sitä aikaa, kun kaupat meni kiinni viikonloppuisin ja pyhisin.
Pointti tuokin. Aina sai arvailla onko joku kauppa auki vai kiinni ja mihin aikaan menee kiinni. Sitten maksettiin maltaita pikkukauppojen tuotteista. Eipä tuosta ole montakaan vuotta, eli hyvässä muistissa.
Juomat olivat tosiaan aina lasipullossa, koska tölkit ja muovipullojutut olivat huomattavasti kalliimpia. Taisi niillä olla oikein joku haittavero, koska niitä ei voinut palauttaa.
Muuten kyllä mutta on kiva kun lasipulloista on päästy. Niitä oli rikkinäisenä aina joka paikassa ja sai varoa niin itse kuin koirankin takia. Tuohon aikaan kävelin vielä paljain jaloinkin paljon.
Ja se on kiva, että jotkut isot marketit on aina auki. Helpottaa elämää ihan hirveän paljon.
Ei ollut kiirastorstainkaan ruuhka kaupassa entisen veroinen, kun kaupat ovat läpi pyhien auki.
Autossa kuunneltiin radiota tai J. Karjalaista c-kasetilta.
Se oli tosiaan vuoden pisin päivä jouluaaton ja jouluaatonaaton ohella. Täällä Pohjanmaalla mentiin trulleiksi lauantaina ja jännitti ihan hirveästi. Meillä oli äidin ompelemat trullipuvut.
Ennen nettiä haukuttiin tv:tä. Siis kritisoitiin sitä, että perheet vain töllöttävät tv-ruutua sen sijaan, että vaikka ulkoisivat tai lukisivat kirjoja.
Nyt nettiaikakaudella olen tajunnut, että tv:n äärellä perheet sentään olivat yhdessä. Tv:tä katsellessa juteltiin, väiteltiin, naurettiin yhdessä.
Nykyään jokainen perheenjäsen töllöttää yksin omaa ruutuaan ja valikoi sieltä tarkkaan itseään miellyttävät ohjelmat silloin kun haluaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Ennen nettiä haukuttiin tv:tä. Siis kritisoitiin sitä, että perheet vain töllöttävät tv-ruutua sen sijaan, että vaikka ulkoisivat tai lukisivat kirjoja.
Nyt nettiaikakaudella olen tajunnut, että tv:n äärellä perheet sentään olivat yhdessä. Tv:tä katsellessa juteltiin, väiteltiin, naurettiin yhdessä.
Nykyään jokainen perheenjäsen töllöttää yksin omaa ruutuaan ja valikoi sieltä tarkkaan itseään miellyttävät ohjelmat silloin kun haluaa.
Olen niin samaa mieltä tästä. Kaikista pahinta on pelit, joissa pelaaja istuu tietokoneen ruutuun naulittuna kuulokkeet päässä niin, ettei peliä voi laittaa pauselle eikä kuulokkeiden läpi kuule mitään ulkomaailmasta. Kyllä perheen yhteiset tv-hetket ovat harmittomia siihen verrattuna. Ylen Sohvaperunat on siitä hyvä esimerkki.
Internet oli, mutta nettiin mentiin ja netistä tultiin pois.