Vammainen lapsi - onnea vai osanotto
Jos tuttavapariskunnalle syntyy lapsi, joka on jotenkin vammainen tai muuten rajoittunut, mitä siinä oikein osaisi sanoa. Ihan vieras, outo tilanne. Koskaan en ole joutunut tällaiseen reagoinut. Pitäisikö sanoa vain onnea vai lisätä onnitteluun jokin laimentava juttu - vai pitäisikö suoraan esittää osanotto, koska ei kai tuo kiva paikka voi kenellekään olla?
Kommentit (29)
Ap, otan osaa idioottimaisuutesi takia.
Onni vanhemmille, epäonni sille lapselle. Kai sitä ihmisen pitää olla tekopyhä tuossa kohtaa ja onnitella ja tulla sitten aihe vapaalle kertomaan mitä oikeasti ajattelee.
Protokollan mukaan onnitellaan aina. Vanhemmat itse lapsen elämän aikana kokevat, mitä se todellisuus on.
Kysy onko lapsi tyttö vai poika. Sitten heti perään korjaat, että eihän sillä väliä, pääasia että lapsi on terve!
Näin sanoi tuttava siskolleni ja minä olin siinä vieressä down-lapseni kanssa...
Heille on syntynyt vauva. Onnittele!
He tuntevat samalla tavalla hänestä iloa kuin muutkin vanhemmat. Älä lisää murhetta ja tuskaa.
Kaikki muu tulee myöhemmin. Ei olut heidän oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän siis häissä jo esitän pahoitteluni. Eroavat kuitenkin, lapsista tulee rumia, tai jotain muuta menee pieleen. Hyvin ei käy, koskaan.
Minä taas mietin hautajaisissa oliko vainaja riittävän hyvä tyyppi että esittäisin osanottoni. Yleensä totean että ei, joten onnittelen omaisia.
Osanotto kuulostaa kuin olisi hautajaiset edessä, että onnea vaan!
Vierailija kirjoitti:
Kysy onko lapsi tyttö vai poika. Sitten heti perään korjaat, että eihän sillä väliä, pääasia että lapsi on terve!
Näin sanoi tuttava siskolleni ja minä olin siinä vieressä down-lapseni kanssa...
Ai, onko lapsesi sairas?
Mikä ennustaja sinä olet? Toivottavasti sinulle ei suoda lapsia. Terveitä, vähemmän terveitä, ei mitään. Itsekin voit vammautua milloin tahansa...