Oletteko toivoneet jollekin ihmiselle pahaa ja epäonnea?
Mun sisällä on noussut jotenkin niin iso viha ex-mieheni nykyistä kohtaan, joka pelaa niin kieroa peliä, että välillä toivon hänelle jotain pahaa tapahtuvan.
Hän vain yksinkertaisesti on ollut paha ihminen, myös lapsiani kohtaan, enkä tunnu pääsevän siitä vihasta eroon. Tilannetta ei tietenkään auta se, että ex-mieheni antaa kaiken tapahtua.
Välillä tuntuu, että tässä yhtälössä ei ole kuin yksi lapsi ja se on ex-mieheni puoliso. Omat lapsenikin ovat paljon kypsempiä kuin se nainen.
Kommentit (17)
Olen ja karma on monta kertaa näyttänyt voimansa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ja karma on monta kertaa näyttänyt voimansa.
Eli onko epäonni kohdannut lopulta sinua itseäsi?
Ei ole erityisen tervettä vihata jotakuta niin paljon, että toivoisi hänelle jotain pahaa. Vihaaminen on minusta muutenkin turhaa emotionaalista ajanhaaskausta. Ei kaikista tarvitse pitää ja eiköhän sinun tilanteessasi ex-miehesi nyt sentään jotain vastuuta lapsistanne kanna ja heitä suojele (jos hän itse on normaali ihminen). Moni ulkopuolinen saattaisi myös kommentoida sinun kirjoitustasi, että se "viha" saattaa johtua myös siitä, että sinua korpeaa, että exälläsi on uusi rakkaus.
Kyllä. Viimeksi töissä oli yksi suhteilla sinne päässyt, joka teki kaiken vähän sinnepäin ja piti omia taukojaan jatkuvasti. Työt sitten kasautui muille. Onneksi pomo tajusi tämän aika nopeaan ja tyyppi päätyi kilometritehtaalle.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole erityisen tervettä vihata jotakuta niin paljon, että toivoisi hänelle jotain pahaa. Vihaaminen on minusta muutenkin turhaa emotionaalista ajanhaaskausta. Ei kaikista tarvitse pitää ja eiköhän sinun tilanteessasi ex-miehesi nyt sentään jotain vastuuta lapsistanne kanna ja heitä suojele (jos hän itse on normaali ihminen). Moni ulkopuolinen saattaisi myös kommentoida sinun kirjoitustasi, että se "viha" saattaa johtua myös siitä, että sinua korpeaa, että exälläsi on uusi rakkaus.
Voihan sitä niin kommentoida. Ongelma tosiaan on oma vihani, jota tunnen - siitö olen samaa mieltä. Mutta miten sietää kieroja ja pahoja ihmisiä, jotka vaikuttavat negatiivisesti omaan elämääni?
Vierailija kirjoitti:
Olen ja karma on monta kertaa näyttänyt voimansa.
"Karma" on yhtä todellista kuin mielikuvitusystävät ja siihen uskovat näkevät maailman jatkuvana "hyvien ja pahojen" voimien taisteluna, mistä ei ole minkäänlaista todistusta. On täyttä sattumaa jos jotain tapahtuu ja sitä voi sitten kätevästi nimittää karmaksi. Vähän kuin olisi rukoillut, että joku paranee taudista ja sitten kun paranee, niin väittää että "jumala paransi, rukoukset tehosivat".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ja karma on monta kertaa näyttänyt voimansa.
Eli onko epäonni kohdannut lopulta sinua itseäsi?
No, ei omakaan elämä mitään ruusuilla tanssia ole koskaan ollut, vaikka en mitään pahaa ollut aluksi tehnytkään. En vaan näe sitä epäoikeudenmukaisena, että toivoo pahaa hänelle, joka on sinulle tehnyt pahaa. Pahan tekeminen ilman syytä on minusta pahuutta, kosto ei ole. Tarkoitin kyllä, että kiusaajat ovat saaneet ansionsa mukaan. Yksi kuoli. Toinen loukkaantui vakavasti. Kolmas on paska-alalla. Neljäs pyörii vieläkin samalla paikkakunnalla luullen olevansa joku. Toki on niitäkin, joilla pyyhkii ainakin pintapuolisesti hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ja karma on monta kertaa näyttänyt voimansa.
"Karma" on yhtä todellista kuin mielikuvitusystävät ja siihen uskovat näkevät maailman jatkuvana "hyvien ja pahojen" voimien taisteluna, mistä ei ole minkäänlaista todistusta. On täyttä sattumaa jos jotain tapahtuu ja sitä voi sitten kätevästi nimittää karmaksi. Vähän kuin olisi rukoillut, että joku paranee taudista ja sitten kun paranee, niin väittää että "jumala paransi, rukoukset tehosivat".
Paskat minä siitä onko sitä olemassa vai ei, kunhan se toteutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole erityisen tervettä vihata jotakuta niin paljon, että toivoisi hänelle jotain pahaa. Vihaaminen on minusta muutenkin turhaa emotionaalista ajanhaaskausta. Ei kaikista tarvitse pitää ja eiköhän sinun tilanteessasi ex-miehesi nyt sentään jotain vastuuta lapsistanne kanna ja heitä suojele (jos hän itse on normaali ihminen). Moni ulkopuolinen saattaisi myös kommentoida sinun kirjoitustasi, että se "viha" saattaa johtua myös siitä, että sinua korpeaa, että exälläsi on uusi rakkaus.
Voihan sitä niin kommentoida. Ongelma tosiaan on oma vihani, jota tunnen - siitö olen samaa mieltä. Mutta miten sietää kieroja ja pahoja ihmisiä, jotka vaikuttavat negatiivisesti omaan elämääni?
Yritä välttää miettimästä sellaisia ihmisiä ja sulkea heidät pois elämästäsi niin paljon kuin mahdollista. Ymmärrän että sulla on toki lapset siinä siltana exän uuteen suhteeseen, mutta koita olla mahdollisimman paljon haaskaamatta ajatuksia siihen mielestäsi vastenmieliseen naiseen.
T: se kelle vastasit ja olen ollut samanlaisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole erityisen tervettä vihata jotakuta niin paljon, että toivoisi hänelle jotain pahaa. Vihaaminen on minusta muutenkin turhaa emotionaalista ajanhaaskausta. Ei kaikista tarvitse pitää ja eiköhän sinun tilanteessasi ex-miehesi nyt sentään jotain vastuuta lapsistanne kanna ja heitä suojele (jos hän itse on normaali ihminen). Moni ulkopuolinen saattaisi myös kommentoida sinun kirjoitustasi, että se "viha" saattaa johtua myös siitä, että sinua korpeaa, että exälläsi on uusi rakkaus.
Miksi se olisi tervettä tehdä syyttä viattomalle jotakin? Minusta on täysin oikeutettua toivoa pahaa sille, joka on pahaa jo tehnyt. Ei sille joka sitä ei alunperinkään tehnyt.
Vain yhdelle ihmiselle. Alkoi vihata ensinäkemältä, valehteli minusta ja pilasi maineeni.
En tule koskaan antamaan anteeksi, ja toivon hänelle kaiken mahdollisen pahan.
Olen useammallekin poliitikolle, entisissä hallituksissa istuneille.
Nyt onkin sopivasti pääsiäinen, että pistetään kokko tulille ja grillataan noidat.
En ole, mutta olen itselleni toivonut useasti hyvää onnea. Ehkä pitäisi alkaa toivottaa myös muille huonoa onnea jos se auttaisi myös omaan onneen.
Olen, mutta tajuan sen johtuvan siitä, että itse olen ilkeä ihminen, vaikka eivät hekään pulmusia ole, mutta nyt harmittaa, että olen näin paha ihminen. Ehkä tämän vuoksi elämäni on ollut todella ikävää, onnetonta.
Olen. Kaverille, joka aina valittaa oman elämänsä olevan kamalaa ja vähättelee muiden vastoinkäymisiä. Haukkuu muiden syntyneen kultalusikka takapuolessa.
Kenelläkään muulla ei ole niin vaikeaa ja epäreilua kuin hänellä, vaikka toisella todettaisiin syöpä, ja menisi perhe ja työpaikka.
Olen joskus toivonut hänelle edes jonkin, lyhytkestoisen mutta pysäyttävän vastoinkäymisen.
En ole, mutta ymmärrän täysin tunteesi.