Mitä se tarkoittaa kun sanotaan että ”vanhemmuus on hukassa”?

Kun ei osata kasvattaa lapsia.

Viedään lapset päiväkotiin 1v vaikka ollaan itse kotona jotta lapsi saa virikkeitä. Tekosyy sille että oman lapsen kanssa ei jakseta olla.

Lapsi määrää perheessä, käytöstapoja ei opeteta kotona eikä niitä saa vaatia koulussakaan, lapsen p..rseillessä haetaan syyt muista, ei myönnetä, että omakin lapsi voi olla kiusaaja jne.

No ainakin sitä, että ei uskalleta kieltää lapselta mitään, vaan silotellaan hänen tietään niin, ettei mitään vaikeuksia ole olemassakaan. Aletaan myös lapselle kaveriksi, jolloin se vanhemmuus on todellakin hukassa, ja ollaan ikäänkuin vertaisia. Tämä luo turvattomuutta.

Saako äiti tehdä sitä tai tätä? Onko äiti vähän hassu kun niin ja noin? Miksi pitää aina olla niin mielistelevä ja kaiken niin mahdottoman hauskaa ja kivaa? Elämässä on iso osa ikäviä ja arkisia päiviä, ei ne muuksi muutu.

Harmaan arjen keskellä ne palkkiot ja yllätykset saavat suuren merkityksen, kun ei niitä joka päivä ole tarjoilemassa. Vähempi on enempi, ruutuaikaa harkiten ja säännöt peliin. Lapsi myös saa valita, mutta hänelle annetaan vaihtoehtoja mistä poimia haluamansa. Lapsi ei ole perheen päättäjä. Vanhemmat määräävät.

Ollaan lapsen kavereita eikä vanhempia. Näin lapsi saa määräillä asioista, joista ei oikeasti pitäisi määrätä, esim. milloin lähdetään pois päikystä.

Annetaan pienen taaperon päättää milloin ruoka- ja nukkumaanmenoaika. Tietenkin taapero myös itse päättää mitä syö. Sitten ihmetellään kun kaikki on niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin sitä, että ei uskalleta kieltää lapselta mitään, vaan silotellaan hänen tietään niin, ettei mitään vaikeuksia ole olemassakaan. Aletaan myös lapselle kaveriksi, jolloin se vanhemmuus on todellakin hukassa, ja ollaan ikäänkuin vertaisia. Tämä luo turvattomuutta.

Saako äiti tehdä sitä tai tätä? Onko äiti vähän hassu kun niin ja noin? Miksi pitää aina olla niin mielistelevä ja kaiken niin mahdottoman hauskaa ja kivaa? Elämässä on iso osa ikäviä ja arkisia päiviä, ei ne muuksi muutu.

Harmaan arjen keskellä ne palkkiot ja yllätykset saavat suuren merkityksen, kun ei niitä joka päivä ole tarjoilemassa. Vähempi on enempi, ruutuaikaa harkiten ja säännöt peliin. Lapsi myös saa valita, mutta hänelle annetaan vaihtoehtoja mistä poimia haluamansa. Lapsi ei ole perheen päättäjä. Vanhemmat määräävät.

Kamalaa, minua ei koskaan kielletty mistään, sain aina kaiken mitä halusin

Tuo on sellainen vallankäyttölause, joka ei tarkoita yhtään mitään, mutta jota voidaan käyttää missä tilanteessa vaan painamaan toista alas.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin sitä, että ei uskalleta kieltää lapselta mitään, vaan silotellaan hänen tietään niin, ettei mitään vaikeuksia ole olemassakaan. Aletaan myös lapselle kaveriksi, jolloin se vanhemmuus on todellakin hukassa, ja ollaan ikäänkuin vertaisia. Tämä luo turvattomuutta.

Saako äiti tehdä sitä tai tätä? Onko äiti vähän hassu kun niin ja noin? Miksi pitää aina olla niin mielistelevä ja kaiken niin mahdottoman hauskaa ja kivaa? Elämässä on iso osa ikäviä ja arkisia päiviä, ei ne muuksi muutu.

Harmaan arjen keskellä ne palkkiot ja yllätykset saavat suuren merkityksen, kun ei niitä joka päivä ole tarjoilemassa. Vähempi on enempi, ruutuaikaa harkiten ja säännöt peliin. Lapsi myös saa valita, mutta hänelle annetaan vaihtoehtoja mistä poimia haluamansa. Lapsi ei ole perheen päättäjä. Vanhemmat määräävät.

Itse olen kasvanut perheessä, jossa lapset eivät määränneet mistään. Meidän kanssa ei keskusteltu mitä syödään ja milloin syödään tai otetaanko koira tai oikeen muutakaan. Siis tultiin koulusta ja meillä oli koira kotona. Ihan yhtä salamana se saattoi joku päivä myös olla pois meiltä. Oli kuin me lapset erikseen osana perhettä ja vanhemmilla joku oma elämä. Kotitöihin kyllä piti osallistua yms. Tietenkin olen vanhemmistani vieraantunut ja oppinut kyllä elämään itsenäisesti, huolehtimaan itsestä. Monesti huomaan itsessäni omien lasten kohdalla, että herkästi saatan ohittaa heidät jossain asioissa tai koen, että on asia josta ei lasten kanssa keskustella tai heidän mielipidettä kysytä tai neuvotella, vaan aikuinen päättää, kun taas puoliso saattaa alkaa kysymään lasten mielipidettä eikä osaa tehdä itse päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on sellainen vallankäyttölause, joka ei tarkoita yhtään mitään, mutta jota voidaan käyttää missä tilanteessa vaan painamaan toista alas.

Miten asia sitten sinusta pitäisi ilmaista?

Laiskat, löysät vanhemmat antavat kaiken periksi lapsilleen kun kokevat huonoa omatuntoa siitå että pitävät heitä pitkiä päiviä hoidossa. Pahimmillaan kesät talvet.

Siitä on monia esimerkkejä. Todella monia lapsia kasvattaa kännykkä eikä vanhempi. Lapselle tyrkätään se käteen jotta lapsi ei häiritsisi vanhempiaan.

Vanhemmat suhtautuvat lähtökohtaisesti negatiivisesti lapsiin. Itse asiassa kaikki suhtautuvat. Sen takia monet valitsevatkin lapsettomuuden. Toiset tekevät lapsia koska ”niin kuuluu tehdä”, mutta sitten valittavat kokoajan sitä miten rankkaa kaikki on ja työntävät lapsiaan jatkuvasti muille hoitoon.

Ei kestetä kuunnella lapsen itkua tai sitä että lapsella on paha mieli.

Vanhemmuuden rooliin kuuluu vastuu; vastuu kasvattaa lapsista itsenäisiä, järkeviä, elinkelpoisia yksilöitä. Tämä tehtävä ei ole vain lapsen kanssahengailua, vaan pitää sisällään myös asioita, jotka tuntuvat vaikeilta. Rajojen vetäminen on kasvatustyössä olennainen osa-alue, vanhempi opettaa, ja lapsi oppii. Nyt aika usein, kun puhutaan tästä vanhemmuus hukassa-teemasta, on kyse juuri siitä, että vanhemat eivät tunnista koko rooliaan ja juuri tuosta hankalammasta osa-alueesta ei osata ottaa itse vastuuta ja tunnisteta sitä vanhemmuuteen kuuluvaksi, vaan selitellään kaikenlaisia selityksiä sille, ettei tarvisi ottaa vastuuta. (erityislapsi/lapsentahtisuus/keskusteleva kasvatus jne) Olipa kasvatus tai lapsen tarpeet, mitä olivat, lapsi tarvitsee turvallisuuttaan ja oppimistaan varten sen, että joku "on puikoissa", eikä se ole hän itse. 

Se, miten lapset eroaa siinä, kuinka vahvasti vanhemman tämä tulee osoittaa, vaihtelee juuri niiden lapsen erityispiirteiden mukaan. Mutta sitä kovemmin se vastuu ja turvallisuus pitää näyttää, mitä enemmän lapsi on rajaton jne.

Se, kun aamulla naapuri soittaa ovikelloa ja pyytää sun peruskouluikäistä poikaasi tulemaan siivoamaan naapurin pihaan illalla heittämänsä kaljatölkit pois. Ja sä vastaat, että se poika nukkuu vielä, en raaski herättää nyt tän takia, mutta voin itse tulla siivoamaan ne.

Tämä tarina on tosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on sellainen vallankäyttölause, joka ei tarkoita yhtään mitään, mutta jota voidaan käyttää missä tilanteessa vaan painamaan toista alas.

Miten asia sitten sinusta pitäisi ilmaista?

Jos on jotain huomautettavaa, sen voi ilmaista täsmällisesti. Ja miettiä ennen sitä huomautusta, että onko ylipäätään sellaisessa asemassa, että voi tällaisia lausuntoja antaa.

Jos on siis kyse vaikka siitä, että lapset tarvitsisivat selkeän nukkumaanmenoajan tai ruoka-ajat, silloin sanotaan se asia juuri näin eikä sillä tavalla, että vanhemmuus on hukassa.

Vallankäyttöä tuosta tekee juuri se, että ilmaisu on epämääräinen, sitä on mahdotonta korjata, kun se voi tarkoittaa mitä vaan.

Tarkoittaa :

- ei pysty tai osaa kasvattaa lapsiaan, ohjaamaan heitä oikein, laittamaan säännöt ja myös pitämään säännöistä kiinni.

-ei pysty komentamaan lapsiaan niin vaatiessa

- ei pysty pyörittämään arkirutiineja niin että lapset käyttäytyvät normi rajoissa.

- antamaan aikaa lapsilleen

- rajoittamaan lastensa ( ja itsensä) ruutuaikaa

- että eivät pysty olemaan pomoja ( määrääviä aikuisia) lapsilleen , vaan heillä lapset pomottavat.

Vierailija kirjoitti:

Siitä on monia esimerkkejä. Todella monia lapsia kasvattaa kännykkä eikä vanhempi. Lapselle tyrkätään se käteen jotta lapsi ei häiritsisi vanhempiaan.

Tämä on surullista.

Lastensuojelun sossu avaa. Hukassa oleva vanhemmuus on tilanne, jossa vanhemmuutta ei oikeastaan ole. Vanhemman ja lapsen välit saattavat olla kaverivälit, vanhempi ei laita lapselle rajoja eikä huolehdi tästä vastuullisena aikuisena. Tälläinen perhe voi yhdessä mennä vaikka huumeostoksille ja vetää ne aineet yhdessä menemään. Vanhempi saattaa myös suhtautua lapseensa välineellisesti. Lapsi ei ole vanhemmalleen enää lapsi vaan ainoastaan väline, jonka kautta kiusata eksäänsä. Ja kannattaa muistaa, että joka vuosi meillä myös hylätään lapsia.