Mitä se tarkoittaa kun sanotaan että ”vanhemmuus on hukassa”?

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossu avaa. Hukassa oleva vanhemmuus on tilanne, jossa vanhemmuutta ei oikeastaan ole. Vanhemman ja lapsen välit saattavat olla kaverivälit, vanhempi ei laita lapselle rajoja eikä huolehdi tästä vastuullisena aikuisena. Tälläinen perhe voi yhdessä mennä vaikka huumeostoksille ja vetää ne aineet yhdessä menemään. Vanhempi saattaa myös suhtautua lapseensa välineellisesti. Lapsi ei ole vanhemmalleen enää lapsi vaan ainoastaan väline, jonka kautta kiusata eksäänsä. Ja kannattaa muistaa, että joka vuosi meillä myös hylätään lapsia.

Minkälaisista perheistä nämä hylätyt lapset ovat?

Ennen oli kaikki paremmin. Nämä ovat niin vaikeita asioista. koska Vapaa Kasvatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossu avaa. Hukassa oleva vanhemmuus on tilanne, jossa vanhemmuutta ei oikeastaan ole. Vanhemman ja lapsen välit saattavat olla kaverivälit, vanhempi ei laita lapselle rajoja eikä huolehdi tästä vastuullisena aikuisena. Tälläinen perhe voi yhdessä mennä vaikka huumeostoksille ja vetää ne aineet yhdessä menemään. Vanhempi saattaa myös suhtautua lapseensa välineellisesti. Lapsi ei ole vanhemmalleen enää lapsi vaan ainoastaan väline, jonka kautta kiusata eksäänsä. Ja kannattaa muistaa, että joka vuosi meillä myös hylätään lapsia.

Minkälaisista perheistä nämä hylätyt lapset ovat?

syytä.

Kaikenlaisista, ei siihen ole mitään selvää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossu avaa. Hukassa oleva vanhemmuus on tilanne, jossa vanhemmuutta ei oikeastaan ole. Vanhemman ja lapsen välit saattavat olla kaverivälit, vanhempi ei laita lapselle rajoja eikä huolehdi tästä vastuullisena aikuisena. Tälläinen perhe voi yhdessä mennä vaikka huumeostoksille ja vetää ne aineet yhdessä menemään. Vanhempi saattaa myös suhtautua lapseensa välineellisesti. Lapsi ei ole vanhemmalleen enää lapsi vaan ainoastaan väline, jonka kautta kiusata eksäänsä. Ja kannattaa muistaa, että joka vuosi meillä myös hylätään lapsia.

Minkälaisista perheistä nämä hylätyt lapset ovat?

Veikkaan että niitä, joiden vanhemmat on eronneet ja löytäneet uudet rakkaudet. Entiset lapset on siinä vain tiellä, kun halutaan leikkiä ydinperhettä.

Sanoisin että 90-luvulla syntyneillä on ainakin vanhemmuus hukassa.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin sitä, että ei uskalleta kieltää lapselta mitään, vaan silotellaan hänen tietään niin, ettei mitään vaikeuksia ole olemassakaan. Aletaan myös lapselle kaveriksi, jolloin se vanhemmuus on todellakin hukassa, ja ollaan ikäänkuin vertaisia. Tämä luo turvattomuutta.

Saako äiti tehdä sitä tai tätä? Onko äiti vähän hassu kun niin ja noin? Miksi pitää aina olla niin mielistelevä ja kaiken niin mahdottoman hauskaa ja kivaa? Elämässä on iso osa ikäviä ja arkisia päiviä, ei ne muuksi muutu.

Harmaan arjen keskellä ne palkkiot ja yllätykset saavat suuren merkityksen, kun ei niitä joka päivä ole tarjoilemassa. Vähempi on enempi, ruutuaikaa harkiten ja säännöt peliin. Lapsi myös saa valita, mutta hänelle annetaan vaihtoehtoja mistä poimia haluamansa. Lapsi ei ole perheen päättäjä. Vanhemmat määräävät.

Näytä yksikin tutkimus, jossa todettaisiin, että tällainen vanhemmuus luo turvattomuutta, että vanhempi on kuin kaveri eikä auktoriteetti. Se on alunperin erään ihmisen mielipide, kokemus, uumostelu, arvaus, että näin voisi käydä. Sitten asiaa toistetaan. Vielä puuttuututkinukset, jotka näyttäisivät tämän. Itse asiassa on tutkimuksia jotka sivuavat asiaa tutkimalla yhteyttä, läheisyyttä, ja tämä nimenomaan luo turvallisuutta,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin sitä, että ei uskalleta kieltää lapselta mitään, vaan silotellaan hänen tietään niin, ettei mitään vaikeuksia ole olemassakaan. Aletaan myös lapselle kaveriksi, jolloin se vanhemmuus on todellakin hukassa, ja ollaan ikäänkuin vertaisia. Tämä luo turvattomuutta.

Saako äiti tehdä sitä tai tätä? Onko äiti vähän hassu kun niin ja noin? Miksi pitää aina olla niin mielistelevä ja kaiken niin mahdottoman hauskaa ja kivaa? Elämässä on iso osa ikäviä ja arkisia päiviä, ei ne muuksi muutu.

Harmaan arjen keskellä ne palkkiot ja yllätykset saavat suuren merkityksen, kun ei niitä joka päivä ole tarjoilemassa. Vähempi on enempi, ruutuaikaa harkiten ja säännöt peliin. Lapsi myös saa valita, mutta hänelle annetaan vaihtoehtoja mistä poimia haluamansa. Lapsi ei ole perheen päättäjä. Vanhemmat määräävät.

Itse olen kasvanut perheessä, jossa lapset eivät määränneet mistään. Meidän kanssa ei keskusteltu mitä syödään ja milloin syödään tai otetaanko koira tai oikeen muutakaan. Siis tultiin koulusta ja meillä oli koira kotona. Ihan yhtä salamana se saattoi joku päivä myös olla pois meiltä. Oli kuin me lapset erikseen osana perhettä ja vanhemmilla joku oma elämä. Kotitöihin kyllä piti osallistua yms. Tietenkin olen vanhemmistani vieraantunut ja oppinut kyllä elämään itsenäisesti, huolehtimaan itsestä. Monesti huomaan itsessäni omien lasten kohdalla, että herkästi saatan ohittaa heidät jossain asioissa tai koen, että on asia josta ei lasten kanssa keskustella tai heidän mielipidettä kysytä tai neuvotella, vaan aikuinen päättää, kun taas puoliso saattaa alkaa kysymään lasten mielipidettä eikä osaa tehdä itse päätöksiä.

Samaa olen itse kokenut. Eli yksi päivä kotiintullessa oli koira vastassa, muutama vuosi eteenpäin koira lähti yhtä keskustelematta kuin tulikin.

Ruokiin ei kysytty mielipiteitä, ei keskusteltu oikein mistään.

Huomaan edelleen, että ylipäätään ihmissuhteet itselläni jäävät todella etäisiksi.