Lue keskustelun säännöt.
Turvaverkottomat perheet, pelottaako korona?
01.04.2021 |
Meillä on viime vuosina käytännössä kokonaan kadonnut turvaverkot ympäriltä, ihmisiä on muuttanut kauas, läheisiä sairastunut ja kuollut. Ja nyt korona rajoittaa loppujakin ja hankaloittaa uusien verkkojen rakentamista.
Sen lisäksi meidän molempien vanhemmat ovat menneet huonompaan kuntoon ja tarvitsevat apua mm. käytännön järjestelyjen kuten uusien asumisjärjestyjen, raha-asioiden, kuntoutuksen kanssa, hoitoneuvotteluita yms.
Mua on ihan oikeasti alkanut pelottamaan, että jos me sairastutaan vakavasti tai saadaan koronasta pitkäaikaisoireita, miten kaikki hoituu. Ei ainoastaan se, miten selvittäisiin omien lasten kanssa vaan myös se, että vanhempien asiat jäävät hoitamatta. Eikä ne asiat oikeasti vaan hoidu ilman läheisiä, se on valitettavasti tullut huomattua, kun suvussa on useampia vanhuksia ollut huonokuntoisina.
Onko muita vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (91)
Hieman ohi aiheen, mutta kyllä apua saa myös julkisista palveluista.
Esim. seurakunnat/diakonit ym. varmasti auttavat jos ottaa yhteyttä ettei tukiverkkoa ole, ja tatvitaan esim. kauppa-apua (toki ruokaa voi tilata monella paikkakunnalla myös kotiintoimituksella netin kautta)
Kotihoitoon voi ilmoittaa että sairastumisen takia mummo on avuntarpeessa, jolloin kotikäynti järjestyy/tarvittaessa hankitaan hoitopaikka.
Myös yksityisiä kotihoitopalveluita ymv. on tarjolla, toki ne maksavat, mutta valikoima mitä tekevät on laajempi (tyyliin kolaavat vaikka pihan mitä kotihoito ei tee jne.)
Mutta sairastumisen varalta olisi toki hyvä tehdä "suunnitelma", eli kirjoittaa ihan paperille että mitä hommia on hoitanut/kehen ottaa yhteyttä jne. jos vaikka itse on "puolitajuttomana" niin hyvä olla joku lappu minkä antaa hoitajille tmv. mistä ilmenee "hoidettavat" asiat ja kehen ottaa yhteyttä.
Esim. monella yksin asuvalla on sovittu että jos jotain käy niin kehen ottaa yhteyttä että kissa/koira ei jää yksin jne. tilanteessa jossa itse ei voi asioita hoitaa/sukua ei ole tai on kaukana jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ehkä huoltaa vanhukset tai ehkä ei. Meillä vanhus olisi kotiutettu huonokuntoisena sairaalasta, jos me ei oltaisi laitettu hanttiin. Oli siis sellaisessa kunnossa, että olisi varmasti tuntien tai viimeistään päivien sisään ollut takaisin ambulanssilla sairaalassa. Jos olisi yleensä ollut hengissä.
Joku päivä sitten tajusin, että olemme todellakin pulassa, jos meistä edes toinen pidempään ns. poissa pelistä. Muutenkin ollut raskasta viime vuosina, niin voimavaroja ei olisi yhtään ylimääräistä enää venyä.
t. ap
Kyllä. Olen totaaliyksinhuoltaja ja sairauden perusteella riskiryhmää. Miten lapselle käy, jos sairastun vakavasti ja vaikka kuolisin?
Tuo on vale, että apua saa.
Ei ainakaan Hkissa.
Mieheni sairastui syöpään ja jäin yksin pienten lasten kanssa. Emme saaneet apua mistään, vaikka itkien soitin diakoniatyöhön ym. kun olisin tarvinnut edes tunniksi jeesiä. Järjestäkää joku varasuunnitelma. Kun pyysin kaupungilta, että edes jotain apua, niin uhkasivat huostaanotolla jos en pärjää yksin.
Kotihoitajat hoitaa vanhemmat. Me hoidamme omat lapsemme. Jos toinen meistä on ns. pois pelistä, toinen hoitaa. Jos molemmat on ns. pois pelistä, niin täytyy vain toivoa, että sossuilla on resursseja hoitaa lapset, jos heillä ei ole resursseja niin kyllä lapset muutaman päivän hengissä pysyy tai sitten kuolevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vale, että apua saa.
Ei ainakaan Hkissa.
Mieheni sairastui syöpään ja jäin yksin pienten lasten kanssa. Emme saaneet apua mistään, vaikka itkien soitin diakoniatyöhön ym. kun olisin tarvinnut edes tunniksi jeesiä. Järjestäkää joku varasuunnitelma. Kun pyysin kaupungilta, että edes jotain apua, niin uhkasivat huostaanotolla jos en pärjää yksin.
Ei ole mitään resursseja kenelläkään auttaa lapsiperheitä. On vaan sanottu että jokaisen pitää pärjätä itse. Jos et pärjää niin sitten et pärjää ja lapset huostaanotetaan. Joko pärjäät ja selviät tai annat lapsesi pois. Tai palkkaat itse omalla rahalla apua itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Joku ehkä huoltaa vanhukset tai ehkä ei. Meillä vanhus olisi kotiutettu huonokuntoisena sairaalasta, jos me ei oltaisi laitettu hanttiin. Oli siis sellaisessa kunnossa, että olisi varmasti tuntien tai viimeistään päivien sisään ollut takaisin ambulanssilla sairaalassa. Jos olisi yleensä ollut hengissä.
Joku päivä sitten tajusin, että olemme todellakin pulassa, jos meistä edes toinen pidempään ns. poissa pelistä. Muutenkin ollut raskasta viime vuosina, niin voimavaroja ei olisi yhtään ylimääräistä enää venyä.
t. ap
Miehen isä kotiutettiin, vaikka oli erittäin huonossa kunnossa ja täysin sekaisin. (siihen asti täysin itsekseen pärjäävä) Me vastustimme kotiutusta. Ei auttanut, vaikka asuimme kaukana ja olimme tulleet ainoastaan käymään. Lääkäri sanoi vaan, että tänne on tulossa lisää potilaita. Pakko kotiuttaa. Oli töykeä. Sosiaalihoitajakaan ei löytänyt mistään muualta paikkaa.
Oli valtava työ ja varjelus, saimme hänet kun onkin toiseen sairaalaan. Crp oli valtava. Mies oli siellä viikkoja. Parani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieman ohi aiheen, mutta kyllä apua saa myös julkisista palveluista.
Esim. seurakunnat/diakonit ym. varmasti auttavat jos ottaa yhteyttä ettei tukiverkkoa ole, ja tatvitaan esim. kauppa-apua (toki ruokaa voi tilata monella paikkakunnalla myös kotiintoimituksella netin kautta)
Kotihoitoon voi ilmoittaa että sairastumisen takia mummo on avuntarpeessa, jolloin kotikäynti järjestyy/tarvittaessa hankitaan hoitopaikka.
Myös yksityisiä kotihoitopalveluita ymv. on tarjolla, toki ne maksavat, mutta valikoima mitä tekevät on laajempi (tyyliin kolaavat vaikka pihan mitä kotihoito ei tee jne.)
Mutta sairastumisen varalta olisi toki hyvä tehdä "suunnitelma", eli kirjoittaa ihan paperille että mitä hommia on hoitanut/kehen ottaa yhteyttä jne. jos vaikka itse on "puolitajuttomana" niin hyvä olla joku lappu minkä antaa hoitajille tmv. mistä ilmenee "hoidettavat" asiat ja kehen ottaa yhteyttä.
Esim. monella yksin asuvalla on sovittu että jos jotain käy niin kehen ottaa yhteyttä että kissa/koira ei jää yksin jne. tilanteessa jossa itse ei voi asioita hoitaa/sukua ei ole tai on kaukana jne.
No juuri tämä, että periaatteessa on kaikenlaisia palveluita, mutta käytännössä on tullut huomattua, että ne vaativat omaisilta melkoisesti järjestelyä, selvittelyä. Esim. nyt on toisen vanhempi kuntoutuksessa ja kyllä se vaan vaatii melkoisesti meiltä kaikenlaista asioiden hoitamista, kuntoutukseen tavaroiden viemistä yms. Hoitoneuvotteluita, uuteen esteettömään asuntoon muuton järjestäminen jne.
Olemme joskus aiemmin olleet pari kertaa lasten ollessa pieniä hetkellisesti avun tarpeessa hankalassa tilanteessa, mutta mitään apua ei ole oikeasti saanutkaan mistään. Kai sitä jotenkin asiat hoituvat tai sitten jäävät vain hoitamatta. Mutta en ainakaan uskalla luottaa, että jos me vanhemmat olisimme useamman viikon koronassa, joku julkinen taho oikeasti tulisi lapsen kanssa auttamaan läksyissä (lapsella lukivaikeus), leikkisi toisen kanssa, tekisi hoitolaitoksessa olevan vanhemman puolesta veroilmoituksen, varallisuusselvityksen, kävisi hakemassa hänen kotoaan laskut viikoittain, maksaisi ne, osallistuisi hoitoneuvotteluihin, pitäisi hänen puoliaan kun ei jostain syystä itse kehtaa sanoa, soittaisi yksinäiselle vanhukselle, muistaisi ilmoittaa lapsen eskariin, varaisi lääkäriajan. Ja ennen kaikkea selvittäisi mitä kaikkea uutta tulee milloin lasten, milloin vanhempien puolesta. Ruoan tilaaminen on tässä kokonaisuudessa aika pieni ja olematon juttu.
Puhumattakaan siitä, että sattuisi saamaan koronan pitkäaikaisoireet ja jäisi kuukausiksi pitkäaikaissairaaksi. Kuka ihme tätä palettia tulisi pyörittämään?
t. ap
On aivan väärin, että omaisten on pakko olla auttamassa läheistään.
Ne avuttomat, joilla ei ole omaisia, ovat pulassa hädän hetkellä.
Tähän pitäisi saada muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieman ohi aiheen, mutta kyllä apua saa myös julkisista palveluista.
Esim. seurakunnat/diakonit ym. varmasti auttavat jos ottaa yhteyttä ettei tukiverkkoa ole, ja tatvitaan esim. kauppa-apua (toki ruokaa voi tilata monella paikkakunnalla myös kotiintoimituksella netin kautta)
Kotihoitoon voi ilmoittaa että sairastumisen takia mummo on avuntarpeessa, jolloin kotikäynti järjestyy/tarvittaessa hankitaan hoitopaikka.
Myös yksityisiä kotihoitopalveluita ymv. on tarjolla, toki ne maksavat, mutta valikoima mitä tekevät on laajempi (tyyliin kolaavat vaikka pihan mitä kotihoito ei tee jne.)
Mutta sairastumisen varalta olisi toki hyvä tehdä "suunnitelma", eli kirjoittaa ihan paperille että mitä hommia on hoitanut/kehen ottaa yhteyttä jne. jos vaikka itse on "puolitajuttomana" niin hyvä olla joku lappu minkä antaa hoitajille tmv. mistä ilmenee "hoidettavat" asiat ja kehen ottaa yhteyttä.
Esim. monella yksin asuvalla on sovittu että jos jotain käy niin kehen ottaa yhteyttä että kissa/koira ei jää yksin jne. tilanteessa jossa itse ei voi asioita hoitaa/sukua ei ole tai on kaukana jne.
Yksinasuvalla on yhden ihmisen asiat hoidettavana. Perheellisellä monen ihmisen, ja ap:lla ilmeisesti oman perheen lisäksi vielä yhden tai kahden muun talouden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman ohi aiheen, mutta kyllä apua saa myös julkisista palveluista.
Esim. seurakunnat/diakonit ym. varmasti auttavat jos ottaa yhteyttä ettei tukiverkkoa ole, ja tatvitaan esim. kauppa-apua (toki ruokaa voi tilata monella paikkakunnalla myös kotiintoimituksella netin kautta)
Kotihoitoon voi ilmoittaa että sairastumisen takia mummo on avuntarpeessa, jolloin kotikäynti järjestyy/tarvittaessa hankitaan hoitopaikka.
Myös yksityisiä kotihoitopalveluita ymv. on tarjolla, toki ne maksavat, mutta valikoima mitä tekevät on laajempi (tyyliin kolaavat vaikka pihan mitä kotihoito ei tee jne.)
Mutta sairastumisen varalta olisi toki hyvä tehdä "suunnitelma", eli kirjoittaa ihan paperille että mitä hommia on hoitanut/kehen ottaa yhteyttä jne. jos vaikka itse on "puolitajuttomana" niin hyvä olla joku lappu minkä antaa hoitajille tmv. mistä ilmenee "hoidettavat" asiat ja kehen ottaa yhteyttä.
Esim. monella yksin asuvalla on sovittu että jos jotain käy niin kehen ottaa yhteyttä että kissa/koira ei jää yksin jne. tilanteessa jossa itse ei voi asioita hoitaa/sukua ei ole tai on kaukana jne.
No juuri tämä, että periaatteessa on kaikenlaisia palveluita, mutta käytännössä on tullut huomattua, että ne vaativat omaisilta melkoisesti järjestelyä, selvittelyä. Esim. nyt on toisen vanhempi kuntoutuksessa ja kyllä se vaan vaatii melkoisesti meiltä kaikenlaista asioiden hoitamista, kuntoutukseen tavaroiden viemistä yms. Hoitoneuvotteluita, uuteen esteettömään asuntoon muuton järjestäminen jne.
Olemme joskus aiemmin olleet pari kertaa lasten ollessa pieniä hetkellisesti avun tarpeessa hankalassa tilanteessa, mutta mitään apua ei ole oikeasti saanutkaan mistään. Kai sitä jotenkin asiat hoituvat tai sitten jäävät vain hoitamatta. Mutta en ainakaan uskalla luottaa, että jos me vanhemmat olisimme useamman viikon koronassa, joku julkinen taho oikeasti tulisi lapsen kanssa auttamaan läksyissä (lapsella lukivaikeus), leikkisi toisen kanssa, tekisi hoitolaitoksessa olevan vanhemman puolesta veroilmoituksen, varallisuusselvityksen, kävisi hakemassa hänen kotoaan laskut viikoittain, maksaisi ne, osallistuisi hoitoneuvotteluihin, pitäisi hänen puoliaan kun ei jostain syystä itse kehtaa sanoa, soittaisi yksinäiselle vanhukselle, muistaisi ilmoittaa lapsen eskariin, varaisi lääkäriajan. Ja ennen kaikkea selvittäisi mitä kaikkea uutta tulee milloin lasten, milloin vanhempien puolesta. Ruoan tilaaminen on tässä kokonaisuudessa aika pieni ja olematon juttu.
Puhumattakaan siitä, että sattuisi saamaan koronan pitkäaikaisoireet ja jäisi kuukausiksi pitkäaikaissairaaksi. Kuka ihme tätä palettia tulisi pyörittämään?
t. ap
Juu, palveluita on, mutta niiden saamiseksi on käytävä aikamoinen ruljanssi.
Lisäksi palvelut eivät tule nopeasti. Rattaat pyörivät kankeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua ei saa. Jouduin pienen lapsen kanssa karanteeniin eikä ollut ketään auttamassa. Kysyin kaupungilta Oulu aoua niin kukaan ei tule karanteenissa auttamaan. Ruuat sain tilattua mutta uuvuttavaa olla ihan yksin. Korona ei pelota. Minut saisi korjata heti pois....lisään vielä jos olisimme olleet "muualta tulleita" apua olisi tullut
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen totaaliyksinhuoltaja ja sairauden perusteella riskiryhmää. Miten lapselle käy, jos sairastun vakavasti ja vaikka kuolisin?
Sama. Eikä mulla ole mitään tukiverkkoa. Mutta sama se on muidenkin asioiden, kuin koronan kanssa. Voi käydä joku onnettomuus tai tulla sairaskohtaus. Ei mulla oikein voikaan olla sellaisen varalta suunnitelmaa enkä voi tietää tulevasta. Mistä mä lähipiiriksi muutun? Tai toiseksi vanhemmaksi? Se on yhteiskunnan otettava jotenkin koppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen totaaliyksinhuoltaja ja sairauden perusteella riskiryhmää. Miten lapselle käy, jos sairastun vakavasti ja vaikka kuolisin?
Lastensuojelun olisi pakko auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vale, että apua saa.
Ei ainakaan Hkissa.
Mieheni sairastui syöpään ja jäin yksin pienten lasten kanssa. Emme saaneet apua mistään, vaikka itkien soitin diakoniatyöhön ym. kun olisin tarvinnut edes tunniksi jeesiä. Järjestäkää joku varasuunnitelma. Kun pyysin kaupungilta, että edes jotain apua, niin uhkasivat huostaanotolla jos en pärjää yksin.Ei ole mitään resursseja kenelläkään auttaa lapsiperheitä. On vaan sanottu että jokaisen pitää pärjätä itse. Jos et pärjää niin sitten et pärjää ja lapset huostaanotetaan. Joko pärjäät ja selviät tai annat lapsesi pois. Tai palkkaat itse omalla rahalla apua itsellesi.
Olen yrittänyt antaa lapseni pois kun en enää jaksa yksin ja soisin heille paremman tulevaisuuden. Eivät ota, pakotetaan elämään tässä tilanteessa yli omien voimavarojen
Avun hakeminen/saaminen on tehty tarkoituksella vaikeaksi ja helvetin hitaaksi ettei vanhemmat sitä hakisi. Kuka jaksaa lähteä oravanpyörään taistelemaan avusta odottaen sitä vuoden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen totaaliyksinhuoltaja ja sairauden perusteella riskiryhmää. Miten lapselle käy, jos sairastun vakavasti ja vaikka kuolisin?
Lastensuojelun olisi pakko auttaa.
Mä en tosin ihan tajua, miksi koronatartuntoja ei voida yrittää saada alas kuten vaikka Vaasassa tai Länsi-Kanadassa on tehty. Tai Suomessa viime keväänä. Ja sitten laittaa kunnon rajakontrollit, Norjaltakin onnistuu, miksi ei Suomelta. Miksi ei ensisjaisesti yritetä suojella perheitä tartunnoilta, jotta ei tarvittaisi sitä lastensuojelua? Ei kai viruksen kanssa elämisen tavoitteena voida pitää, että kaikki hyvin, jos vaan lastensuojelu hoitaa lapset?
Vierailija kirjoitti:
On aivan väärin, että omaisten on pakko olla auttamassa läheistään.
Ne avuttomat, joilla ei ole omaisia, ovat pulassa hädän hetkellä.
Tähän pitäisi saada muutos.
Tässä osuit naulan kantaan. Tämä nykyinen systeemi on sekä järjetön, epäinhimillinen sekä tuhlaa resursseja. Ei siinä ole mitään järkeä, että lähes jokaisen vanhuksen takana on yksi tai useampi työikäinen kuluttamassa hirveän määrän aikaa pitämällä huolta, että vanhukset saavat juuri sen hoidon mihin he ovat oikeutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aivan väärin, että omaisten on pakko olla auttamassa läheistään.
Ne avuttomat, joilla ei ole omaisia, ovat pulassa hädän hetkellä.
Tähän pitäisi saada muutos.
Tässä osuit naulan kantaan. Tämä nykyinen systeemi on sekä järjetön, epäinhimillinen sekä tuhlaa resursseja. Ei siinä ole mitään järkeä, että lähes jokaisen vanhuksen takana on yksi tai useampi työikäinen kuluttamassa hirveän määrän aikaa pitämällä huolta, että vanhukset saavat juuri sen hoidon mihin he ovat oikeutettuja.
edellinen oli ap
Nyt kun kysyt, niin samassa jamassa olen. On omalla kontolla lapset ja vanhemmat.
En kyllä oo pelänny koronnaa, kun ei oo vaan kerenny.
Mutta sitä oon miettinyt, että kuka huoltaa ne vanhukset, joilla ei ole lapsia tai lapset sellaisia, joita ei vanhempien asiat kiinnosta.
Vaikka kuinka on kotihoitopalvelua ym. niin aivan tolkuttomasti on asioita, jotka omaisten on vaan hoidettava.