Miksi toiset tarhantädit saavat lapset tottelemaan heti mutta toisten puheet kaikuvat kuuroille korville?

Ja siis nämä joita uskotaan, eivät ikinä huuda tai uhkaile lapsia, sillä heidän ei tarvitse.

Sijaisia ei totella.

Luotettavaa totellaan. Se lapsille lässyttävä ja uhkaileva, mutta ei koskaan mitää uhkausta toteuttava, on se, jota ei kuunnella. Se aina ja kaikessa lupauksensa pitävä on se, jota totellaan, vaikka kukaan ei olisi koskaan joutunut kokemaan mitään seurauksia. Tiedetään, että se ei huijaa.

Mä olin just semmonen jota uskottiin. Kun on reilu lapsille,juttelee,kyselee,on aidosti läsnä,lapsen ei tarvitse pelleillä eikä muutenkaan perseillä saadakseen huomiota.

Sitten ne kivat tekemiset,ei liian vaikeaa,mutta hiukkasen haastavaa,kehuminen,töitten esiin laitto,paitsi joo,saako niitä enää nykyisin laittaa esille vai annetaanko kotiin...

Tuolla kun käyn kaupassa,ne entiset pienet tulee nykimään ja kertomaan kuulumisiaan. Silloin tiedän että olen onnistunut aikoinaan hyvin.

En mä huutanut enkä rähjännyt,koventanut ääntäni...tässä vielä mietin,oiskohan se semmonen...emoisuus heh

Lapset tietää, ketkä niistä oikeasti tykkää, ja haluaa miellyttää niitä.

Ohjaamiseen ja opastamiseen tarvitaan oikea asenne ja äänenpaino. Ei mikään orjapiiskurin ote, vaan määrätietoinen ja lempeä. Lyhyesti ja napakasti. Lapset ei ole tyhmiä. Ne tekee, kun on aika toimia ja tarhantäti ottaa ohjat käsiinsä.

Ellei ole kyse erityisvilkkaista lapsista, kyllä normaali puheääni riittää.

Johtuu ainakin osittain luontaisesta auktoriteetista. Toisilla sitä on, toisilla ei. Itse huomasin tämän yläasteella. Meillä oli opettaja, jonka ei tarvinnut muuta kuin kävellä luokkaan ja kaikki olivat hiljaa, kukaan ei sanonut sanaakaan KOSKAAN hänen tunneillan ilman lupaa. Muilla tunneilla sitten riehuttiinkin koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu ainakin osittain luontaisesta auktoriteetista. Toisilla sitä on, toisilla ei. Itse huomasin tämän yläasteella. Meillä oli opettaja, jonka ei tarvinnut muuta kuin kävellä luokkaan ja kaikki olivat hiljaa, kukaan ei sanonut sanaakaan KOSKAAN hänen tunneillan ilman lupaa. Muilla tunneilla sitten riehuttiinkin koko ajan.

Joo, jonkun yläasteen tajuan, mutta 5 vuotiaat, niin sitä en oikein tajua.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu ainakin osittain luontaisesta auktoriteetista. Toisilla sitä on, toisilla ei. Itse huomasin tämän yläasteella. Meillä oli opettaja, jonka ei tarvinnut muuta kuin kävellä luokkaan ja kaikki olivat hiljaa, kukaan ei sanonut sanaakaan KOSKAAN hänen tunneillan ilman lupaa. Muilla tunneilla sitten riehuttiinkin koko ajan.

Oliko M.O?

Lapset lukevat sekunneissa millainen asema sillä osaajalla on muissakin suhteissaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapset lukevat sekunneissa millainen asema sillä osaajalla on muissakin suhteissaan.

Eli jos työkaverit kiusaa niin lapsetkaan ei tottele?

Se on se tietty johdonmukaisuus. Että sanot mitä tarkoitat, tarkoitat mitä sanot. Ja ettei säännöt ole yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista riippuen omasta jaksamisestasi tai tunnetiloistasi. Vaan että olet tosiaan johdonmukainen siinä kasvatuksessa. Lempeä mutta jämäkkä.

Pätee kaikkeen kasvatukseen, myös äitinä, isänä, muuna kasvattajana.

Kuuntele niiden toteltavien tarhantätien ääntä ja vertaa ei-toteltaviin. Huomaat kuvion nopeasti.

Päiväkodissa työskentely on oikeasti rankkaa, eikä ryhmän hallintaa varsinaisesti opeteta missään, eikä sitä liioin voi edes oppia. Se kertyy työvuosien mukana jos on kertyäkseen. Yleensä nämä lapaset sitten huomaavat itsekin että eivät osaa lapsiryhmää ohjata ja jumahtavat pienten puolelle. Pienet eivät vielä liioin pullikoi.

Oma tenava ainakin tykkää päiväkodissa tarhanopettajasta, joka on todella lempeä, mutta auktoriteettinen hahmo. Sellainen vanhempi rouvashenkilö ja ollut ihan koko päiväkodin johtajanakin. Kotonakin puhuu ihailevasti tästä opettajasta. Itsekin kyllä pidän ja vahva ammattitaito ja vuosien kokemus työstä ja lapsista näkyy vahvasti ja suorastaan huokuu hänestä. En voisi kuvitellakaan, että lapsi ei häntä tottelisi, varmasti osaa käsitellä kaikki tilanteet ammattitaidolla. Joistain hoitajista huomaa ja kuulee melko selkeästi, kun hermot/pinna alkaa palaa, mutta hän ohjaa pelkällä karismallaan lapsia toimimaan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntele niiden toteltavien tarhantätien ääntä ja vertaa ei-toteltaviin. Huomaat kuvion nopeasti.

Mitä yrität sanoa? En tajua tuollaista vihjailua. Sano reilusti mitä tarkoitat tai ole hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on se tietty johdonmukaisuus. Että sanot mitä tarkoitat, tarkoitat mitä sanot. Ja ettei säännöt ole yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista riippuen omasta jaksamisestasi tai tunnetiloistasi. Vaan että olet tosiaan johdonmukainen siinä kasvatuksessa. Lempeä mutta jämäkkä.

Pätee kaikkeen kasvatukseen, myös äitinä, isänä, muuna kasvattajana.

Tämä!

Osa päiväkotien aikuisista on, anteeksi vain, rasittavia hössöttäjiä jotka keskittyvät vanhemmille suunnattuun feikkihymyyn ja lapsille lässyttämiseen. Ongelma-aikuisia on itse asiassa kahta tyyppiä: niitä, jotka yrittävät miellyttää eivätkä saa oltua tarpeeksi jämäköitä, koska hyysääväät kullanmuruja ja menevät siihen samaan ansaan kuin osa vanhemmista. Osa taas ei välitä lapsista, ja heille on ihan sama miten ryhmässä käyttäydytään kunhan työaika päättyy ajallaan.

Aikuiset, joilla on terve suhde lapsiin, ovat sensitiivisiä mutta johdonmukaisia. He miettivät jatkuvasti, mitä lapsi voisi kustakin tilanteesta oppia. Haastavissa kasvatustilanteissa he säätelevät äänenpainojaan ja eleitään osoittaakseen lapselle, että asia on vakava ja nyt tulee kuunnella. Kun he antavat ohjeen, he antavat sen selkokielellä, pilkkovat sen osiin ja antavat uuden ohjeen vasta, kun edellinen vaihe on hoidettu. "Tyhjää" puhetta ei ole, vaan kaikkea leimaa johdonmukaisuus. Asiat viedään loppuun asti eikä mitään jätetä roikkumaan. He opettavat lapselle ensin-sitten ja joko-tai -toimintamallin ja ovat aina askeleen edellä. Positiivista palautetta annetaan pienimmästäkin onnistumisesta ja yrittämisestä. Lapset voivat luottaa siihen, että tällainen aikuinen haluaa heidän parastaan ja auttaa heitä oppimaan.

Esim sijaisia ei pääsiassa totella. Ja siis monia eri syitä voi olla. Joku ei oo kiinnostunu työstä tai ei viihdy työyhteisössä niin se heijastuu heti lapsiin. Joku ei huomaa jotaki eikä siks komentele.joku ei komentele,tms.tai uus alalla, se on aika oleellinen kans jos uus alalla ja nuori, nii on eri asia jos vanha alalla tai omia lapsia tms jne.

Kaikkein vähiten totellaan hölöttäjäaikuisia. Niitä, jotka puhuvat ja puhuvat:

"Joo hei tota nytten voitais, jaa no kello onkin sen verran että, hei kuulkaa mä luulen että alkais olla aika keräillä noita lelujakin juu kun ihan kohta on sellanen juttu että toi Mirkku tuo sitä ruokaa meille niin mitähän hyvää me tänään syödäänkään ja ai että kun on nälkä, onko teilläkin jo nälkä, jaa Veeti miksi ihmeessä sä vielä leikit kun mä just sanoin että alkaa olla aika keräillä noita sun autoja ja voi juku kun palikatkin on pitkin ja poikin mutta oot kyllä hienon tornin tehnyt juu kyllä, katsokaas muutkin mutta kyllä hei meidän pitäis noita leluja nyt keräillä että se kärry mahtuu tästä, no voi kun te ette nyt oikein innostu mutta jos minä nyt malliksi jotain tästä poimin niin Veeti ota sinäkin nyt ihan totta, no hei nyt alkaa olla jo--"

Tajusitte varmaan pointin? Tuota kuunnellessa läkähtyy eikä lapsi osaa erottaa, mikä osa puheesta täytyy ottaa vakavasti. Eikä varmaan edes välitä ottaakaan, kun tietää että aikuinen tuuttaa samat asiat vielä sataan kertaan.

Lyhyet, selkeät ohjeet on se juttu.